Arvostelussa The Ultimate Spider-Man

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.marraskuu 2005

Peliarvostelu

Pelin nimi The Ultimate Spider-Man
Alusta Xbox
Ikäraja 12
Moninpeli Ei
< >
Avaa pelin lisätiedot

Kuten juuri hiljattain julkaisemassamme Fantastic 4 -pelin arvostelussa sanoimmekin, haluaa jokainen tätä nykyä saada palansa supersankarikakusta. Ja miksikäs ei, kyseessähän on SE trendikäs juttu tehdä juuri nyt, joten jokaisen itseään kunnioittavan julkaisijan on lisenssi sellaiseen hankittava, oli kyseessä sitten elokuva, tai pelijulkaisija. Pelipuolella tähän mennessä kauppojen hyllyillä on edellä mainitun Fantastic 4:n lisäksi nähty muun muassa The Incredible Hulk, X-Men Legends II, Batman Begins, Marvel Nemesis: Rise Of The Imperfects ja Spider-Man 2.

Näistä viimeksi mainittu, Activisionin viime vuonna julkaisema samannimiseen elokuvaan perustunut Spider-Man 2 -peli oli ehdottomasti paras Spider-Man seikkailu tähän mennessä. Peliä oli erittäin hauska pelata lähinnä juuri siksi, että se vangitsi hämiksenä olemisen tunnun niin hyvin. Oli pelillä toki omat huonot puolensakin, kuten esimerkiksi köyhänpuoleinen, elokuvaa joten kuten seuraillut tarina, sekä yleinen itseään toistavuus.
Spider-Man 2 on kuitenkin jo menneisyyttä ja nyt elämme tätä hetkeä. Ilmeisesti Spider-Man 2 -peli oli kuitenkin sen verran suosittu, että Activision päätti näyttää uudelle hämispelille vihreää valoa. Uuden, The Ultimate Spider-Man nimeä kantavan hämispelin kehittämisestä on tälläkin kertaa vastannut Treyarch. Elokuvalisenssi on sysätty syrjään ja nimensä mukaisesti The Ultimate Spider-Man -peli on kehitetty samannimisen sarjakuvan pohjalta. Ei, kyseessä ei siis ole se perussarjis, jota varmasti suurin osa vain on lukenut, vaan Brian Michael Bendiksen ja Mark Bagleyn ideoima ja kuvittama sarjis, jossa sankarina häärivä Peter Parker on hieman nuorempi, lukiolainen poika.

Suurin ja heti nähtävissä oleva ero pelin lisenssin vaihduttua elokuvasta The Ultimate Spider-Man sarjikseen on sen ulkoasu. Siinä missä Spider-Man 2 tavoitteli enemmänkin realistisuutta ja elokuvan visuaalisuutta, tavoittelee The Ultimate Spider-Man -peli sarjakuvan visuaalista ilmettä. Ja tässä peli myös onnistuu erittäin hyvin, valehtelematta varmasti paremmin kuin mikään muu sarjakuvasankaripeli koskaan. Peli on visuaalisesti lähestulkoon täydellinen sarjakuvan ilmentymä TV-ruudulla. Visuaalista ilmettä ja sarjakuvamaisuutta pönkittää entisestään pelin tarinaa eteenpäin kuljettavat välianimaatiot, jotka ovat ikään kuin ruutuja sarjakuvan sivuilta ja tässä kohtaa on myös hyödynnetty TV-sarja 24:n erittäin usein käyttämää moniruutu kikkaa, joka tekee efektistä vielä niin paljon paremman. Loppusilauksen pelin audiovisuaaliselle osastolle antavat hommansa osaavat ääninäyttelijät, sekä pelin aikana välillä taustalla soiva, menoon sopiva taustamusiikki.

Jotta sarjakuvafiilis ei kuitenkaan jäisi pelkän audiovisuaalisen loiston harteille, ovat pelin esikuvana toimivan sarjakuvan tekijät tehtailleet varta vasten peliä varten uuden tarinan, joka varmasti saa ainakin fanit innostumaan. Ei juoni tietystikään parhaiden elokuvien tasolla pyöri, mutta sarjakuvajuonena toimii sitäkin paremmin. Pelin tarinaan liittyy yksi hämiksen vastustajista, Venom, tuo purppuran värinen, hirviömäinen hämis-wannabe.

Pelin tarinan aikana törmätään myös muihin Marvel-universumin sankareihin, kuten esimerkiksi Wolverineen, mutta mielenkiintoisin seikka lienee varmasti se, että tällä kertaa ei pelata pelkästään hämiksenä, vaan myös juuri Venomilla. Siinä missä hämiksellä pelaaminen tuntuu.. No hämikseltä, on Venomilla pelaaminen kivasti juuri tarpeeksi erilaista ollakseen mielenkiintoista. Venom jyrää kaduilla, heittelee autoja ympäriinsä, kiipeilee valtavien kynsiensä avulla talojen seiniä pitkin jättäen niihin valtavat jäljet, pomppii kolmen talon pituisia hyppyjä, sekä lätkii vihollisia pitkillä ruoskamaisilla käsillään. Koska Venom-puku kuluttaa sen sisällä majailevaa henkilöä, on Venomin aika ajoin syötävä, ettei kuolema vain yllättäisi. Tätä tarkoitusta varten kaduilta löytyy sopivasti popsittavia ihmisiä. Venomina pelaaminen tuo kivasti vaihtelua hämiksenä heilumiseen ja yleisesti ottaen mieleen osittain Hulk-pelit, koska näillä kahdella hahmolla pelaaminen vain yksinkertaisesti tuo jotenkin samankaltaisen tunteen vahvuudesta ja massiivisuudesta. Positiivisessa mielessä.

Peli-alueena toimii edelleen samainen New Yorkin kaupunki ja lähestulkoon yhtä laajana kuin Spider-Man 2 pelissäkin ja siksi kaupungissa onkin edelleen yhtä hauska sinkoilla hämiksenä edes takaisin seitin avulla ja kiipeillä korkeiden pilvenpiirtäjien katoille ja pomppia sieltä alas.

Periaatteessa The Ultimate Spider-Man on pelillisesti pysynyt lähes samana Spider-Man 2 pelin ajoilta, joskin joitain seikkoja on yksinkertaistettu. Ensinnäkään seitillä leikkiminen ei ole enää yhtä monipuolista, vaikkakin kontrollit ovat lähestulkoon pysyneet identtisinä. Pientä ihmetystä aiheutti myös seittisinkoilun aikana ajoittaiset törmäämiset näkymättömiin seiniin, jota säesti sen jälkeen ruudulla teksti ”area unavailable”.

Spider-Man 2 pelissä pelaaja joutui muun muassa estämään rikoksia ja sitä kautta keräämään tietyn määrän sankaripisteitä, ennen kuin peli päästi jatkamaan itse tarinaa. Sankaripisteillä täytyi myös ostaa kaupasta uusia ja parempia hämisliikkeitä, joilla hämiksen liikehdintä saatiin siis monipuolisemmaksi ja itse hämis vihollisiin nähden entistä paremmaksi. The Ultimate Spider-Manissa ei enää kerätä pisteitä, sillä taidot päivittyvät automaattisesti tarinan edetessä. Sen sijaan pelaaja joutuu edelleen suorittamaan tietyn määrän niin sanottuja ”kaupunkitavoitteita”, ennen kuin pääsee jatkamaan varsinaista tarinaa ja suorittamaan tarinatehtäviä.

Kaupunkitavoitteisiin lukeutuu rikollisten piekseminen, loukkaantuneiden ihmisten kiikuttaminen sairaalan ulko-ovelle aikarajoituksen tikittäessä, sekä kisat, joissa olisi tarkoitus ehtiä maaliin joko kulta, hopea tai pronssi-ajan sisällä. Vasta kun tarvittava määrä tavoitteita on suoritettu, pääsee uuden tarinatehtävän kimppuun ja samalla katsomaan uusia välianimaatioita, joita ei muutoin pelissä nähdä. Kun yksi tarinatehtävä on suoritettu, palataan jälleen kaupunkitavoitteiden pariin ja sitä rataa.
Spider-Man 2 -pelissä pisteiden jatkuva kerääminen tarinatehtävien välissä alkoi jossain vaiheessa maistumaan saman toistolta, tarinan(joskin heppoisen sellaisen)kiinnostaessa enemmän. Koska The Ultimate Spider-Man on periaatteessa vain uudella ulko-asulla ja uudella pelattavalla hahmolla päivitetty Spider-Man 2, ei samalta tunteelta valitettavasti vältytä tässäkään pelissä. Kaupunkitavoitteiden itseään toistamista vielä pahempi asia on kuitenkin rasittavat kisat, jotka ovat siis pakollisia nekin. Osa kisoista menee läpi ensi yrittämällä, kun taas joidenkin kanssa palaa tuhottomasti yrityskertoja, aikaa ja hermot. Tämän sanottuani, ei peli kuitenkaan yleisesti ottaen ole mikään vaikea. Peli tuntuisi itseasiassa olevan jopa astetta paria helpompi kuin mitä Spider-Man 2 oli. Ehkä tämä johtuu siitä, että pääosassa häärii teinihämis, joka vetoaa varmasti siten eniten nuorempiin(ja kokemattomampiin?)pelaajiin.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Hyvät kontrollit
  • + Kaksi pelattavaa hahmoa
  • + Visuaalisesti ehkä sarjakuvamaisin peli koskaan
  • + Laaja peli-alue..

Huonoa

  • - Turhan helppo
  • - ..Lukuun ottamatta muutamia näkymättömiä seiniä
  • - Toistaa itseään