Arvostelussa The Walking Dead Season 2 – Episode 1: All That Remains

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 26.joulukuu 2013

Peliarvostelu

Pelin nimi The Walking Dead Season 2 - Episode 1: All That Remains
Alusta PC
Kehittäjä Telltale Games
Julkaisija Telltale Games
< >
Avaa pelin lisätiedot

Telltale Gamesin viisiosainen episodipeli, The Walking Dead (samannimiseen sarjakuvaan, ei siihen TV-sarjaan perustuva) tituleerattiin monessa paikassa vuoden 2012 peliksi, eikä syyttä. Uuden sukupolven point & click seikkailupelikokemuksena se ei kaikilta episodeiltaan ollut läheskään yhtä haastava kuin kulta-aikojen Sierra- ja Lucas Arts seikkailut, mutta sen tarinankerronta oli jotain aivan omaa luokkaansa. Tämä sen ansiosta, että pelissä nähdyt hahmot olivat vahvasti kirjoitettuja, eläviä ja tuntevia yksilöitä, minkä lisäksi pelaajan hahmon, Leen tekemiset ja sanomiset vaikuttivat tapahtumien ja episodien kulkuun muiden hahmojen muistaessa pelaajan valinnat.

The Walking Dead – Season 2 ei siksi ollutkaan mikään yllätys, kun Telltale siitä ilmoitti. Season 2:n ensimmäinen episodi, All That Remains jatkaa tapahtumia kutakuinkin siitä mihin ensimmäisen kauden viidennessä osassa jäätiin. Pääosassa on nyt Leen sijaan pikkutyttö Clementine. Kun klikataan ?start a new game? peli lähtee käyntiin, eikä oikeastaan missään vaiheessa päästä otteestaan, ennen kuin lopputekstit vyöryvät ruudulla. Ykkösepisodi onkin alusta loppuun jännittävä kokemus ? kuin parhaankin TV-sarjan pilottijakso, joka on tehty koukuttamaan katsojat. The Walking Dead – Season 2:n ei kuitenkaan tätä edes välttämättä tarvitsisi tavoitella, sillä ensimmäisen kauden fanit ovat jo valmiiksi koukuttuneita, eikä pelaamista oikeastaan muutenkaan kannata aloittaa kakkoskaudesta, vaikka sekin on mahdollista.
Parhaan pelikokemuksen saakin, kun Season 2:n ykkösepisodi löytää ennen pelin aloittamista kovalevyltä pelaajan ykköskauden pelitallennukset ja rakentaa sitä kautta kullekin pelaajalle hieman omanlaisen aloituksen. Jos tallennuksia ei ole tai koko ykköskautta ei ole kerennyt kahlaamaan lävitse ei hätää, sillä peli osaa myös luoda persoonallisen kokemuksen puolikkaista tallennuksista tai luoda täysin arvotut tapahtumat ykköskaudelle, jotta toisen kauden pelaaminen voisi alkaa ? jos ei siis halua vaivautua ykköskautta pelaamaan.

Alun tapahtumien jälkeen ajassa hypätään nopeasti kuusitoista kuukautta eteenpäin ja pikkutyttö Clementinesta on kasvanut sitkeä ja urhea selviytyjätyttö, joka ei enää kavahda kävelijöitä samaan tapaan kuin aiemmin ja osaa jopa selviytyä kiperistäkin tilanteista itse. Ensimmäisen episodin tapahtumat pyörivät pitkälti erään mökin, sitä asuttavien hahmojen sekä mökkiä ympäröivän lähimetsien ympärillä. Episodissa tutustutaan Telltalelle ominaiseen tapaan varsin kirjavaan hahmokokoelmaan, joista kukin on omanlaisensa persoona ja suhtautuu Clementineen eri tavalla.

Luvassa on jälleen heti tilanteita, joissa aika tikittää ja on nopeasti valittava mitä sanoo tai tekee ja sillä kaikella on aina seurauksensa. Jännitystä ei puutu muutoinkaan ja jakso on varsin hiostavatunnelmainen. Kävelijät ovat jatkuva uhka, mutta ykköskauden (ja TV-sarjan) tapaan suurimman uhkan silti edelleen muodostavat toiset ihmiset.

Vauhdikkuutta ja hektisyyttä toiminnallisimpiin kohtauksiin Telltale on ammentanut niin ikään viisiosaisena julkaistusta Jurassic Park -pelistään, jossa oli rutkasti QTE-tyyppistä naputusta, sekä oikean suuntanappulan painamista oikeaan aikaan. En ole henkilökohtaisesti QTE-rämpytysten fani videopeleissä, mutta vaikka moni kritisoi Jurassic Parkia sen ilmestyttyä nimenomaan niistä, olivat ne mielestäni pääosin hyvällä maulla toteutettuja. Sama on asianlaita The Walking Dead – Season 2:n ykkösjaksossa; ne eivät missään vaiheessa tunge liikaa päälle ja niistä selviää suhteellisen helposti.

QTE-rämpytysten lisääminen saattaa osaltaan juontaa juurensa myös siitä, että perinteisten seikkailupelien faneille mukana on entistä vähemmän puzzlenratkontaa. Ongelmatilanteita on vain muutama ja niissäkin avaimet ratkaisuun on levitetty kokonaan pöydälle nähtäväksi. Jos johonkin objektiin pitää käyttää jotain esinettä, nostaa peli ne esineet esille, jotka tilanteeseen voivat sopia. Esineitä ei muutenkaan kerry tavaravalikkoon kuin muutama koko episodin aikana. Yleensä maassa lojuvia objekteja ja muita rojuja voi vain klikata ihmetelläkseen niitä, mutta Clementine ei missään vaiheessa poimi mukaansa esinettä, joka olisi oikeasti käyttökelvoton. Kaiken kukkuraksi kaikki klikattavat paikat on korostettu valkoisilla hot-spoteilla.
Ykkösepisodin perusteella voisikin sanoa, että Telltale nojaa pelissään yhä vahvemmin vahvaan tarinankerrontaan, tapahtumien muuttumiseen pelaajan tekojen kautta ajoittaisiin toiminnallisiin kohtauksiin, eikä tilaa perinteisille puzzleille juuri ole. Välillä tuntuukin siltä, kuin pelaisi interaktiivista elokuvaa tai jonkin TV-sarjan episodia. Kaikesta huolimatta tämä toimii yllättävän hyvin, eikä puzzlejen puuttuminen näistä samoista syistä pääse liikaa harmittamaan. Tarinaa on jännä seurata ja aina kun vastaan tule dialogi, jossa saa itse valita vastauksensa, tuntuu kuin olisi vaikuttamassa tarinaan, jota katselee.

TV-jakson tuntua on lisätty entisestään yhtenäisemmällä presentaatiolla. Visuaalisesti peli näyttää asteen pari näyttävämmältä kuin ykköskausi, mutta sarjakuvamaisesta tyylistä ei ole onneksi luovuttu. Hahmot omaavat entistä enemmän ilmeitä surun ja ilon välimaastosta. Kamerakulmiin on myös kiinnitetty erityistä huomiota ja välillä ne ovatkin varsin elokuvamaisia ja harkittuja.

Ääninäyttely on tuttuun tapaan saumatonta työtä ja kermat päältä vie Clementinen ääninäyttelijä, joka kuulostaa mielenkiintoisena yksityiskohtana juurikin hieman varttuneemmalta, itsevarmemmalta ja hieman kovaksikeitetymmältä tytöltä kuin se hauras ja haavoittuvainen, joka hän ykköskauden episodeissa vielä oli. Mukana on myös aiempaa kauniimpaa ja hyvin pelin sekaan istuvaa taustamusiikkia, josta vastaa folk-musiikkia soittava yhdysvaltalainen uusi lupaus, Anadel, joka julkaisi viime vuonna EP:n Walls ja samaiselta EP:ltä tänä vuonna ?Clementine re-mix? version kappaleesta in the water. Kyseinen kappale soi remix-nimestäkin päätellen tässä kauden avaavassa ykkösepisodissa, tarkemmin sanottuna lopputekstien aikana ja antaa pelaajalle aikaa rauhoittua ja sulatella episodin tapahtumia joen virratessa taustalla vasten laskevaa aurinkoa.
Kokonaisuutena The Walking Dead – Season 2 aloittaa taipaleensa erinomaisen hyvin ja jättää tapahtumat cliffhangeriin pelaajia kiusoitellakseen. Tästä on hyvä jatkaa.

The Walking Dead Season 2 myydään viiden episodin pakettina ja hintaa sille tulee yhteensä noin 23 euroa, eli päälle neljä ja puoli euroa per episodi. Kausipaketin ostamisen jälkeen episodit saa ladata sitä mukaa kun ne julkaistaan.

Tästä pelin kauppasivulle: http://store.steampowered.com/agecheck/app/261030/

Yhteenveto

Lähes virheetön suoritus

Hyvää

  • + Elokuvamainen/TV-sarjamainen presentaatio
  • + Jälleen kerran pelaajan tekemiset vaikuttavat tapahtumiin
  • + Hyvin kirjoitetut sivuhahmot
  • + Jännittävä tunnelma ja draama tallella
  • + Tukee ykköskauden tallennuksia ja sitoo kaudet yhteen
  • + Clementine on hahmona yhtä onnistunut kuin Lee

Huonoa

  • - Klassikkoseikkailuiden ystäville puzzleja entistä vähemmän