Arvostelussa The Watchmaker

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 30.kesäkuu 2002

Peliarvostelu

Pelin nimi The Watchmaker
Alusta PC
Moninpeli Ei
Versio Kauppaversio (US)
< >
Avaa pelin lisätiedot

Vanhalla sanonnalla ”kun kissat ovat poissa hiiret hyppivät pöydillä” voisi kuvata myös tämän päivän seikkailupeligenreä, sillä nyt kun ennen niin mahtavat seikkailupelien tehtailijat LucasArts ja Sierra ovat siirtäneet resurssinsa kyseisten pelien niiden parista muiden pelityyppien kehitykseen ja Sierran käytännössä lopettaneen seikkailemiset kokonaan, ovat ”haaskalinnut” päättäneet tulla esiin kiistelemään vapaiksi jääneistä markkinoista.

Tästä syystä sitä onkin sitten lähiaikoina nähty yhtä sun toista enemmän tai vähemmän surkeaa seikkailupelin irvikuvaa joihin voi surutta lukea muun muassa kaikki ensimmäisen persoonan ”seikkailut” Schizm – Mysterious Journeystä aina kaikkiin Myst sarjan peleihin. ”First person” seikkailuiden lisäksi seikkailupelien ystäville on yritetty tarjota muitakin lähes yhtä kädettömiä virityksiä kuten Arthur’s Knights Chapter 2: The Secret of Merlin, Secret At Loch Ness ja Hitchcock: The Final Cut -nimisiä pelejä. Eli lähes kuollut näin ainakin päällisin puolin tarkasteltuna näyttäisi seikkailugenre olevan.
Nyt seikkailupelaajien huomion yrittää vuorostaan varastaa italialainen pelitalo Trecision alunperin vuosi sitten sen kotimaassaan julkaistulla The Watchmaker nimisellä seikkailupelillään. Pelitalo ei ole pahemmin menestystä aiemmilla peleillään niittänyt ja niinpä kovin monelle ei varmastikaan pelit kuten Puma Street Soccer, Nightlong: Union City Conspiracy tai Alien Virus sanokaan yhtikäs mitään. Onko peliltä siis lupa odottaa mitään hyvää?

Pelin tarina kertoo hyvin vanhasta, The Watchmakeriksi itseään kutsuvan henkilön tekemästä isosta kellosta, joka vääriin käsiin joutuessaan pystyisi aiheuttamaan paljon tuhoa koko ihmiskunnalle. Uskonnolliset kiihkoilijat ovat kellon menneet varastamaan ja heidän uskotaan piilottaneen sen vanhaan, Itävallassa sijaitsevaan linnaan. Linna ei ole mikään museonähtävyys, vaan linna on kunnostettu vastaamaan nykypäivän tarpeita ja paikka toimiikin Multinational -nimisen, hämäriä lääketieteellisiä kokeita suorittavan yrityksen päämajana, jolla on oma linkkinsä pelin tarinaan. Kyseistä vaarallista ”taikaesinettä” etsimään muuan lakifirma palkkaa avukseen asianajaja Victoria Conroyn ja paranormaalien ilmiöiden ekspertin Fox.. Ei kun siis Darrel Boonen. Kaksikolla on vuorokausi aikaa löytää kello ennenkuin on liian myöhäistä.

Pelin tarina kieltämättä kuullostaa jokseenkin omituiselta ja pelaajan mieleen jäävätkin helposti sellaiset kysymykset, kuin että miten ihmeessä tämä kello voisi muka olla vaarallinen, mitä tuikitavallinen lakifirma kellosta oikein haluaa, mitkä ovat näiden kiihkoilijoiden tavoitteet ja miksi kelloa etsimään valitaan juuri kyseiset henkilöt. Vaikka tarina onkin sinänsä ihan mielenkiintoinen, rassaavat nämä kysymykset kuitenkin ärsyttävästi mieltä koko pelin ajan ja varsinkin pelin loputtua on sellainen olo että ei oikein tiedä mitä sitä lopuksi tuli kaiken uurastuksen jälkeen saavutettua.. Tosin ei taida itse sankarikaksikkokaan tietää, sillä sen verran kuiva pelin loppu oli.

Kontrollit peliin on osattu toteuttaa varsin hyviksi ja ne ovatkn yksi syy miksi peli on niinkin pelattava. Vaikka peli onkin 3D-seikkailu, on pelaajalla mahdollisuus liikutella hahmoja paikasta toiseen vanhojen seikkailupelien tyyliin myös hiirtä naksuttamalla, mutta jos haluaa juosta tai muutenkaan saada hieman tarkempaa ohjattavuutta, on kannattavaa käyttää näppäimistöä. Hiiren vasemmalla nappulalla onnistui kävely, esineiden katselu ja tarkastelu kun taas hiiren oikea nappi toimitti tekemisen virkaa, eli sillä avattiin ovet, aloitettiin keskustelut muiden pelihahmojen kanssa ja niin edelleen.

Käyttöliitymässäkään ei ole mitään valittamista ja sen käytön omaksuu todella helposti ja nopeasti. TAB nappulalla onnistuu tavaravalikon avaaminen ja aina sillä hetkellä valittuna oleva esine näkyy 3D-objektina, jota saa sitten vapaasti pyöritellä ruudulla. Tätä pyörittelyominaisuutta itse asissa jopa hyödynnetään pelin aikana pariin kertaan muutamassa puzzlessa, joka on kyllä mielestäni hienosti keksitty. Sitten kun pelaaja haluaa kokeilla jotain esinettä toiseen, niin ensin vain klikataan haluamaansa esinettä oikealla hiiren napilla, suljetaan tavaravalikko ja lähdetään kokeilemaan onnea.

Pelin tarina lähtee käyntiin aika vaisusti ja tuntuukin aluksi jopa hieman tylsältä pelata, mutta kunhan saa käsiinsä linnan ”vanhan siiven” avaimen, alkaa tunnelma ja kiinnostus peliä kohtaan nousta, eikä peli sen jälkeen enään tylsäksi muutukaan, vaikkakin motiivit ovat enemmän taikka vähemmän pimennossa. Pelaajan mielenkiinnosta pitävät erityisesti huolen pelin erittäin huolella keksityt ja haastavat puzzlet, joista melkein kaikki on osattu upottaa hienosti itse tarinan sekaan. No, alkupuolella peliä puzzlet eivät ehkä ole niin haastavia mutta kunhan pääsee puoliväliin saakka niin joutuu pelaaja toden teolla alkaa miettimään ratkaisuja joihinkin puzzleista. Vaikka Boonella ja Victorialla onkin vain vuorokauden verran aikaa löytää kello niin ei pelaajan kumminkaan tarvitse ratkoa pelin ongelmia aikarajoitusten puitteissa. Pelistä kyllä löytyy aikaa ilmaiseva kello, mutta Gabriel Knight III pelin tapaan kello ei ole reaali-aikainen, vaan kun pelaaja pelissä etenee, etenee myös kellokin.

The Watchmakerin pelialueena toimii itse linnan lisäksi myös linnaa ympäröivä sisäpiha ja sen sisällään pitämät muutamat rakennukset. Vaikka tämä ehkä saattaakin kuullostaa siltä, että pelissä olisi hyvin vähän tutkittavia paikkoja, ei asian laita kumminkaan niin ole. Linna itsessään on hyvin suuri ja se pitää sisällään neljä kerrosta plus kellarin joissa jokaisessa vielä on paljon eri huoneita. Kerroksien välillä pelaaja pystyy pomppimaan linnnaan rakennettujen hissien avulla, jolloin kerroksesta kerrokseen pääsee suhteellisen vaivatta. Kunhan mysteerin selvittämisessä pääsee eteenpäin, aukenee pelaajalle vielä hieman lisää tutkittavia paikkoja.

Miksikään kosmeettiseksi ominaisuudeksi ei pelin kahta ohjattavaa pelihahmoa ole jätetty ja niinpä esimerkiksi osan puzzleista pystyy ratkaisemaan vain toinen hahmoista kun taas joissain saatetaan tarvita kummankin hahmon yhteistyötä. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon se, että yhdessä vaiheessa peliä pelaaja törmää latinankieliseen kirjaan jota Darrel ei osaa lukea, mutta jonka oppineempi Victoria taitaa kuin vettä vaan. Darrelin ja Victorian välillä pelaaja voi vapaasti pomppia painelemalla F8 näppäintä ja tämän lisäksi pelaaja voi vaihdella kummankin pelihahmon mukana pitämiään tavaroita vapaasti keskenään ja jos pelaaja haluaa, voi hän tuoda toisen pelihahmon toisen luo yksinkertaisesti ”kilauttamalla kaverille”. Tämä on ihan hyvin keksitty, sillä pelaajan ei siten aina täydy juoksuttaa kumpaakin hahmoaan ”manuaalisesti” samaan paikkaan jos siihen tarvetta on. Hieman hölmösti tosin kummatkin hahmot voivat kysyä linnassa asustelevilta henkilöiltä samoja asioita joihin haastateltavat sitten vastaavat täysin samalla tavalla kummallekin hahmolle.

Hahmoista puheenollen, sankariduon lisäksi pelissä on seitsemän muuta henkilöä joiden kanssa pelaaja voi jutustella. Muiden hahmojen kanssa jutustelu ei pelissä nouse kovinkaan suureen osaan ja niinpä kaikilta hahmoilta voikin kysellä vain muutamia asioita, kuten kunkin mielipiteitä muista linnan henkilöistä ja niin edelleen. Hieman hassulta se kyllä tuntui, että The Watchmakerissa on niinkin vähän jutustelua, tosin ei sitä huonotasoista ääninäyttelyä olisi enempää jaksanut kuunnellakaan, joten ihan hyvä näin.

Valitettavasti rima ei The Watchmakerissa ole tosiaankaan mitenkään korkealla ääninäyttelemisen suhteen ja niinpä oikeastaan kaikki pelin muutamista ääninäyttelijöistä ovat onnistuneet roolihahmojensa äänet pilaamaan. Ainoastaan Victorian ääninäyttelijä oli mielestäni onnistunut työsssään, mutta se ei paljoa kuitenkaan pelasta. Toisen pelisankarin Darrelin ääni taas valitettavasti oli ärsyttävän kyynisenkuuloinen ja edes pelin aikana sattuneissa vaarallisemmissa kohtauksissa Darrel ei pystynyt ilmaisemaan tunteitaan tai sanomisiaan aidonoloisesti kertaakaan, näyttelijän vain lähes lukiessa repliikkinsä paperista sellaisenaan. Darrelin lisäksi kaksi muuta ärsyttävintä ääntelijää olivat Multinational-pomon vaimo ja linnan fiksaaja, joista ensimmäinen kuullosti siltä kuin olisi ennen roolisuoritustaan popsinut muutaman unipillerin, kun taas jälkimmäinen kuullosti 80-vuotiaalta Kimi Räikköseltä. Kuten varmasti jälkimmäisen hahmon ääninäyttelemisen kuvauksesta voi päätellä, on kyseessä varmastikin koko ääninäyttelyhistorian karmivin ja epäselvin suoritus mitä ainakaan itse olen tähän mennessä kuullut. Onneksi sentään englanninkielisen teksityksen sai pelistä päälle.

Ääninäyttelyn lisäksi vahvimmin pelin äänipuolelta esiin nousee sen musiikki, joka on ihan kuunneltavaa mutta varsinkin linnan sisällä kuuluva ”perusmusiikki” alkaa ottamaan päähän pelin aikana, sillä sitä joutuu kuuntelemaan suhteellisen paljon sen vielä kaiken kukkuraksi ollessa pelin huonoin musiikkillinen taidonnäyte. Muu, muun muassa pihalla juostessa ja linnan vanhaa siipeä tutkittaessa soivat musiikinpätkät ovat taas ihan kivaa kuunneltavaa ja vaikkei LucasArtsin taikka Sierran tasolle missään vaiheessa mitkään musiikeista ylläkkään, ovat ne silti kelpoa tavaraa ja sopivat itse peliin ja sen tunnelmaan.
Graafisesti peli ei valitettavasti ole tämän hetken terävintä kärkeä, sillä kuten arvostelun alkupuolella mainitsinkin, on peli alunperin ehditty julkaista jo vuosi sitten. Ei grafiikka nyt suoranaisesti mitenkään kamalaa ole, mutta ehkä joillekin pelin hieman vanhentunut ulkonäkö voi olla suurin esten sen pelaamiselle. Yleisesti ottaen grafiikan taso vastaa muutama vuosi sitten julkaistua Gabriel Knight III peliä ja tekstuurien aika alhaisen tason huomaa pelissä aika helposti, eikä itse pelihahmoissakaan ole paljoa kehuttavaa, sillä esimerkiksi niiden vaatteet näyttävät kamalan lättäniltä ja ehkä pahimpana mokana silmät eivät hahmoilla liiku ollenkaan saatika sitten räpsy ja muiden hahmojen kanssa jutustelu näyttääkin välillä siltä kuin kaksi lobotomiapotilasta vaihtaisivat ajatuksia keskenään.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Kontrollit
  • + Käyttöliittymä
  • + Puzzlet
  • + Musiikki

Huonoa

  • - Grafiikka
  • - Tarina on hieman sekava
  • - Ääninäyttely