Arvostelussa Tiger Woods PGA Tour 2003

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 11.joulukuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Tiger Woods PGA Tour 2003
Alusta Playstation 2
Arvostelukappale EA
Ikäraja 3
< >
Avaa pelin lisätiedot

Yksi EA:n käsissä joka vuosi pelin muodossa päivittyvä urheilulaji on golf ja kulkee nimellä Tiger Woods PGA Tour 2003. Pelisarja on PC:llä ollut jo muutaman painoksen ajan käytännössä parasta golffia mitä saatavilla on ja pelisarja on tehnyt tiensä myös Playstation 2:lle. Miten pärjää tarkkuutta vaativa laji konsolipuolella? Pelimuotoja on tarjolla kiitettävät kymmenen erilaista joita ovat Skillzone, Tiger Challenge, Scenarios, Strokeplay, Matchplay, Skins, Tournaments, Practice, Speed Golf ja Play now, joten ainakaan pelattavuuden vähyyteen ei pitäisi homman kaatua.

Skillzonessa pitää osua reikään pelin valitsemasta paikasta tienatakseen rahaa, Tiger challengessa huippupelaajat, kuten Ty Tryon, Mark O’Meara ja Brad Faxon haastavat pelaajan pelaamaan rahasta ja tässä pelimuodossa voi sitten avata uusia golffareita käyttöönsä ja parantaa golffarinsa taitoja taitopisteillä. Toki pelaaja voi myös valita hahmokseen jonkin muun kuin Tigerinkin, eli Tigerilla ei ole pakko pelata ellei halua. Kaiken kaikkiaan erilaisia golffareita pelissä on 17 kappaletta. Scenarios sen sijaan tarjoaa valmiiksi luotuja tilanteita joista pelaajan pitää selviytyä kunniakkaasti. Erilaisia tilanteita on useita kuten sellaisia missä pallo on esimerkiksi joutunut hiekkabunkkeriin ja se pitäisi sieltä lyödä onnistuneesti pois.
Strokeplay on tavallinen 18 reiän golfkilpailu, jossa pelaaja voi pelata itsekseen joko tekoälyä vastaan tai sitten maksimissaan 3 kaverin kanssa jokaisen lyödessä vuorotellen. Matchplayssa ei oikeastaan eroa Strokeplay pelimuotoon ole muutakuin, että Matchplayssa voi neljän pelaajan sijasta toisistaan ottaa mittaa vain kaksi pelaajaa.

Erilaisia golfratoja on kaksitoista kappaletta joista kaikki ovat aitoja tosielämästä mallinnettuja. Ratoihin lukeutuu muun muassa TPC at Sawgrass, Pebble Beach, St. Andrews, Spyglass Hill, Poppy Hills, Royal Birkdale ja Torrey Pines. Edellä mainittujen lisäksi tarjolla on vielä muutama EA:n itsensä kyhäilemä bonusratakin, jotka eivät nekään mitään huonoja ole.

PC puolellahan golfpelejä on ollut jo 286-tietokoneiden aikakaudesta lähtien ja niitä on nähty myös toki aina tähän päivään saakka. PC:llä melkeinpä golfpeli kuin golfpeli toimii ja pelittää varsin hyvin. EA:n Tiger Woods on ollut PC:llä myös yksi hyvä esimerkki tällaisesta pelistä ja uusimmissa osissa itse lyöntimekaniikkakin on vaihdettu siitä vanhasta Klikkaa+Klikkaa=Pallo lentää nopeudella X kaavasta hieman tarkempaan ja realistisemman tunteen golffista antavaan TrueSwing tekniikan tapaiseen keinoon. Kun Tiger Woodsin golffi viedään konsolille, kuten tässä tapauksessa Playstation 2:lle herää pakostikin kysymys miten toteutuksessa ollaan oikein onnistuttu, sillä eihän PS2:n peliohjaimella voi saada mitenkään yhtä tarkkaa lyöntiä aikaan kuin PC:n hiirellä.. Vai voiko? Yllättävästi kyllä myös PS2:lla Tiger Woods pystyy heiluttamaan mailaa lähes yhtä tarkasti PS2:lla kuin PC:lläkin ja siksi peliä onkin nautinto pelata, koska toteutus on onnistunut niinkin hyvin.

Peli käyttää niin sanottua ”Total Precision Swing” tekniikkaa ja on käytännössä sama asia kuin True Swing. Ohjaimen vasenta tattia liikuttamalla taaksepäin nostaa pelihahmo hitaasti mailaansa hitaasti taaksepäin valmistautuen lyöntiin. Tämän jälkeen tatti, joko nopeasti taikka hitaasti työnnettäessä eteenpäin saa aikaan lyöntiliikkeen jonka nopeus riippuu tatin työntönopeudesta. Kaiken kaikkiaan tällä keinolla saakin aikaan todella tarkkoja lyöntejä ja ei peli oikeastaan käytännössä PC-versiolle tässä häviäkkään, kuten sitä aluksi oletti.

Pelin kokonaistoteutus on yhtäläisyyksistään PC-versioon huolimatta silti jotenkin arcademaisemman tuntuinen ja näköinenkin ainakin valikoidensa perusteella. Tämä ei ollut mielestäni ollenkaan huono asia vaan päinvastoin positiivinen juttu, sillä peliin oli helppo päästä sisään ja siten rentoa peli-iltaa simppelin, mutta samalla hauskan golffauksen parissa etsivät pelaajat löytävät juuri mitä etsivätkin. Ainoa ongelma joka pelin arcadamaisuuden piikkiin voidaan laittaa ja joka liittyi lyömiseen ja mitä ei PC:llä esiintynyt oli se, että jostain kumman syystä lyöntikuvakulma oli hieman liian paljon lähellä maata ja paikoitellen lyönnin onnistuminen olikin aika vaikeaa kun ei nähnyt minne palloa oli lyömässä. PC:llä tätä ongelmaa tosiaan ei ole esiintynyt, koska pelaajalle on annettu mahdollisuus suhteellisen vapaasti liikutella kameraa ja säätää sen korkeutta, kun taas PS2:lla kamera on ”lukittu” tiettyyn asentoon.

Ainakin vielä pari vuotta taaksepäin golfpelit olivat lähes aina ilmestyessään rumimpia pelejä graafisesti. Tiedä sitten mikä tässä oli syynä, mutta teknologian kehittyessä myös golfpelit ovat vihdoin alkaneet ottaa kiinni muita pelilajeja. Graafisesti Tiger Woods PGA Tour 2003 onkin varsin kaunis ja lähes yhdenveroinen niin ikään hienoon PC-versioon verrattuna. Golfradat ovat yksityiskohtaisen näköisiä ja samalla myös eroavat toisistaan kiitettävästi niin pelattavuudeltaan kuin ulkönöltäänkin.

Erityisen hieno pelistä on saatu hyödyntämällä Playstation 2:n blur motion tekniikkaa ja tämä näkyy varsinkin silloin kun lyöntivuoro vaihtuu ja uusi pelaaja astuu kehiin lyhykäisen liikeanimaation kera. Blur motion ei näy itse hahmossa, vaan hahmon taustassa ja niinpä taustalla tuulessa huojuvat puut saadaan näin näyttämään paikoitellen jopa aidoilta. Muiltakaan osin peli ei ole mitään kauheaa katsottavaa. Erityisesti pelaajien animointiin ja niiden liikkeiden sulavuuteen sekä aitoon ulkonäköön on satsattu. No, en nyt tiedä niinkään muista pelin golffareista, mutta ainakin pelin Tiger Woods näytti aivan identtiseltä tosielämän esikuvaansa verrattuna. Hahmojen liikkuessa ja lyödessä palloa tulikin melkein mieleen kuin olisi katsellut oikeaa golfturnausta.

Äänipuolikaan ei kovin paljoa häpeä graafiselle osalle ja pelin äänimaailma on tehty niin hyväksi kuin se suinkin vain on mahdollista usein hiljaisuutta huokuvassa golfmaailmassa, jossa kukaan ei sano sanaakaan silloin kun huippugolffaajat keskittyvät lyöntiinsä. Dolby Pro Logic II äänistandardi tuella höystetty äänimaailma onnistuu olemaan varsin tyydyttävä. Taustalla kuuluu linnun laulua, lentokoneen pitämää jyrinää, tavarajunan kolinaa, sekä ympärillä häärivän helikopterin pärinää. Yleisö on myös tärkeä osa golfpeliä, niin tosielämässä kuin itse pelissäkin. Tuntuukin aina vain enemmän sydäntä lämmittävältä, kun onnistuu lyömään pallon muutamalla lyönnillä reikään yleisön kannustaessa. Tietenkään yleisö ei jokaista lyöntiä kommentoi aplodein ja hurrauksin, vaan tilanteen mukaan kannustus on joko positiivisen kuulloista, tai sitten sitä pettymykseltä kuullostavaa ”aaawwwww” ääntä.
Selostustakin pelissä kuulee ja selostuksessa ollaan onnistuttu ainakin omasta mielestäni varsin hyvin. Selostajat eivät kommentoi kentän tapahtumia mitenkään yli-innokkaasti, mutta ei myöskään niin kuivasti ettäkö ne tekisi mieli kytkeä kokonaan pois päältä.. Tarkemmin sanottuna selostuksen kokonaisuus muistuttaa paljolti Nelosen golfselostajia, tietenkin sillä eroavaisuudella, pelissä sitä kuulee englanniksi. Musiikkiakin pelistä löytyy ja tuttuun EA Sports tapaan tyylilaji on laadukasta rokkia useilta oikeilta eri artisteilta. Harmi ettei peliin sisällytetty mahdollisuutta kuunnella musiikkeja myös itse pelin aikana pelkän valikoiden lisäksi, sillä pelin PC-versiota arcadamaisempaan toteutukseen tämä olisi hyvin mielestäni istunut.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Grafiikka ja äänet
  • + Paljon pelimuotoja
  • + Kontrollit
  • + Simppeli pelattavuus

Huonoa

  • - Lyöntikuvakulmaa ei saa säätää