Arvostelussa TimeShift

Kirjoittanut: , 17.marraskuu 2007

Peliarvostelu

< >
Avaa pelin lisätiedot

Vuonna 2004 ilmestynyt Half-Life 2 sekä sen kaksi tähän mennessä ilmestynyttä jatko-episodia ovat olleet huippusuosittuja pelejä alkuperäisen Half-Lifen, sekä sen kahden lisäosan tapaan. Se, että Vivendi Universal Games päästi alkuperäisen HL2-pelin julkaisemisen jälkeen Valven ja HL2:n luikahtamaan käsistään on varmasti ollut iso miinus yhtiön tavoitteissa ja varmasti asia Vivendiä ketuttaa vielä enemmän, kun lisäosat senkuin vain jatkavat hyvää myyntiään.

Vivendin paikan Valven pelien niin sanottuna ”materiaalisen” muodon levittäjänä otti Electronic Arts ja varmasti tyytyväisiä ollaan EA:lla oltukin. Tästä Half-Life 2:n nauttimasta menestyksestä on kuitenkin Vivendi vielä halunnut tavalla tai toisella päästä jälleen nauttimaan ja niinpä Vivendi osti itselleen Atarilta TimeShift-pelin julkaisuoikeudet.
Se, miksi puhua pälpätän Half-Life 2:sta johtuu siitä, että TimeShiftiä pelatessa tulee useampaan otteeseen mieleen HL2. Miksikö? Siksi, koska TimeShift on enemmän tai vähemmän lainaillut asioita HL2:lta. TimeShiftissä pelaaja omaksuu tiedemiehen roolin, jonka on lähdettävä pysäyttämään itsekkäästi ja ilman lupaa aikahypyn suorittanut tohtori Aiden Krone ja eikä Kronea luonnollisestikaan puhumalla pysäytetä. Ei muuta kuin aikahyppelyä varten tehty Beta Suit niskaan, aseet käteen ja menoksi.

Saadakseen Kronen kiinni, pelaaja matkaa menneisyyteen, vaihtoehtoiseen vuoteen 1939 paikkaan nimeltä Alpha District. Hitleristä ei tässä vaihtoehtoisessa menneisyydessä ole koskaan kuultukaan, sillä Krone on lunastanut hänen paikkansa ja samalla vallannut maat, sekä saanut jäljelle jääneet vapaat ihmiset muodostamaan vastarintaliikkeen. Vaikka suoranainen natsidiktaattori Krone ei olekaan, antavat pelin tunnelma, Kronen joukkojen puolikasta hakaristiä muistuttava logo, sekä esimerkiksi vankeja varten luodut kaasukammiot vahvasti viitteitä oikean elämän Hitleriin ja tämän natsijoukkoihin. Mutta siinäpä siis pelin juoni lyhykäisyydessään.

Pelattavuudeltaan TimeShift on varsin perinteisen kaavan räiskintäpeli ja koska erittäin perinteisen kaavan räiskintäpelit eivät enää kansaan niin kovin hyvin uppoa, on mukana oltava jokin jippo tai niksi, joka sen muista edukseen erottaa. Esimerkiksi loistavissa Half-Life 2:ssa kuin F.E.A.R.issakin nämä olivat juoni ja tunnelma, sekä jälkimmäisessä vielä ajan hidastaminen näyttävin efektein. TimeShiftissä juonta ei juurikaan ole ja tunnelma on kopioitu jokseenkin huonosti Half-Life 2:sta, siinä missä F.E.A.R.ista on apinoitu välillä nähtävät oudot takautumat, sekä syystä tai toisesta täysin mykän pelaajan hahmon oma salattu menneisyys, joka pelin aikana myös valottuu.

TimeShiftin pääjippo kuitenkin on – sekin jokseenkin kopioitu F.E.A.R.ista – ajan hidastaminen pelatessa. Pelaaja voi Beta-pukunsa ansiosta räiskiessään hidastella aikaa, jotta viholliset saisi helpommin hengiltä, F.E.A.R.in tyyliin. TimeShift ei tosin jätä ajan manipuloimista pelkästään hidastamiseen, vaan tarjolla ovat myös täysi pysäytys, sekä ajan taaksepäin kelaaminen. Hidastamisesta ei kuitenkaan pelissä pelkästään ole hyötyä vihollisia vastaan, vaan hieman Half-Life 2 -pelin tapaan räiskimisen ohella ajoittain vastaan tulee erinäisiä – tosin varsin laihoja sellaisia – fysiikkapuzzleja, joista pelaajan on selviydyttävä. Ongelmakohdista päästään ylitse yksinomaan ajan kanssa leikkimällä. Esimerkkinä pelaajan kävellessä kapeaa vuorensolaa, saattaakin reuna yllättäen alkaa pettämään alta. Tällöin voidaan aikaa joko hidastaa, pysäyttää se kokonaan, tai sitten jos maa on alkanut jo vajoamaan alta, niin pikaisesti korjata asia kelaamalla aikaa taaksepäin. Muita esimerkkejä ovat esimerkiksi sähköistyneet vesistöt, joista päästään ohitse pysäyttämällä aika, jolloin pelaaja voi kävellä hieman syvempienkin vetten päällä.. Mikään Jeesus pelaajan ohjastama hahmo ei kuitenkaan tästä huolimatta ole.. Kaiketi.

F.E.A.R.in tapaan ajan kanssa leikkiminen ja sen pysäyttely ja hidastaminen ovat hauskoja jippoja, etenkin kun tällöin voi esimerkiksi joiltain vihollisilta riistää aseen kädestä niiden huomaamatta asiaa ennen kuin vasta jälkeenpäin. Aikamanipulaatio ei kuitenkaan yksinomaan se juttu mistä peli koostuu, vaikka keskeinen seikka onkin. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin räiskimisestä eri aseilla ja vihollisen nujertamisesta lineaarisesta kentästä toiseen. Kun ajan manipuloimisen alkuhienous alkaa hiljalleen haihtua, paljastuu pinnan alta melko tavanomainen räiskintäpeli, vain tyydyttävätasoisella vihollistekoälyllä varustettuna, joka ei osaa muuta kuin perussuojautumisen lyhyellä kärsivällisyydellä varustettuna.

Kyllähän peliä toki pelailee samalla aikamanipulaation kanssa leikkien, mutta ei peli Half-Life 2:n, F.E.A.R.in tai kuluvan vuoden parhaimmistoon kuuluvan BioShockin tapaan tarjoile mitään niin järin tunnelmallista ja koukuttavaa pelinautintoa, jonka ääreen yksinkertaisesti liimautuisi sen juonen ja meininkinsä vuoksi. Ennemminkin TimeShift onkin lähempänä pelejä kuten Far Cry ja Quake 4, joissa on ne omat hienoutensa ja joita pelaa oikeastaan vain sen pelkän pelaamisen vuoksi. Pelattavaakin riittää vain joksikin aikaa, sillä TimeShift ei loppujen lopuksi niin kovin pitkäkestoinen peli ole.

Toki jos yksinpeli alkaa kyllästyttää(tai sen pelaa lävitse), voi huvia etsiä netistäkin Liven kautta. Tarjolla olevat moninpelimuodot kolmea lukuun ottamatta ovat sitä tyypillistä deathmatch, capture the flag -peruskauraa maksimissaan 16 yhtäaikaisen pelaajan matseina. Ne kolme edellä mainitsemaani hieman erikoisempaa pelimuotoa ovat 1 vs 1, meltdown madness ja king of time. Näistä pelimuodoista King Of Time on melko suoraan F.E.A.R.ista kopioutu, eli yksi pelaaja on täysin aikamanipulaatiovaikutusten ulkopuolella saatuaan haltuunsa ”aikapallon”, niin kauan kunnes joku onnistuu tämän pelaajan eliminoimaan ja varastamaan pallon itselleen. Meltdown madnessissa joukkueiden tehtävänä on yrittää heittää aikakranaatteja vastapuolen koneeseen, jotta se ei voisi käydä. Voittava joukkue on se, jonka kone ensimmäisenä suorittaa onnistuu laskemaan ajastimensa nollaan. 1 vs 1 puhuu jo nimensä osalta puolestaan, mutta tällaista ei kaiketi ole Quake III Arenan jälkeen muissa peleissä liiemmin nähty. Pelimuotoja pelissä on ihan riittävä määrä, varsinkin kun pelaaja voi myös itse luoda omia pelimuotovariaatioitansa Halo -pelien tapaan kustomoimalla erinäisiä yksittäisiä sääntöjä ja vaihtoehtoja. Harmi vaan, että pelimuodoilla tai moninpelikartoillakaan ei mitään tee, jos niitä ei kukaan ole pelaamassa. Näin tuntui myös TimeShiftin kohdalla olevan, eikä arvosteluhetkellä pelaajia tuntunut löytyvän minkään pelimuodon parista lainkaan.
Visuaalisesti TimeShift on ihan hiennonnäköinen, vaikka ei esimerkiksi BioShockin tasolle ylläkään. Ajan hidastusefektit ovat lähestulkoon yhtä hienoja kuin mitä kollegassaan F.E.A.R.issa ja viholliset lentelevät paikoitellen näyttävästi ajan hidastamana. Äänimaailma on tasoa toimiva, eli ei tarjolla ei ole mitään erikoista mikä nyt eritoten jäisi mieleen pelaamisen jälkeen, mutta ei pelissä mikään äänien osalta myöskään jää häiritsemänkään.

Yhteenveto

Hyvää

Huonoa