Arvostelussa Tom Clancy’s The Division

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 19.huhtikuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Tom Clancy's The Division
Alusta Playstation 4
Muuta: Testattu versio 1.03
Arvostelukappale: Visionist
< >
Avaa pelin lisätiedot

Tom Clancy’s The Divisionin julkaisua on odotettu pitkään, ainakin siitä asti kun vuonna 2013 julkaistiin ensimmäistä videokuvaa kyseisestä pelistä . Avoimen betan testaukset antoivat jo hyvän viitteen siitä, että mitä itse valmis kokonaisuus pitää sisällään. Lisukkeita on luvassa myöhemmin tähän Destinyn heimonveljeen, mutta jo tällaisenaankin se tuntuu valmiilta paketilta ja ennen kaikkea rahanarvoiselta tuotteelta. Maksullisten ladattavien pakettien lisäksi julkaistaan vielä ainakin yksi suuri päivitys, jonka voi tavallaan luonnehtia ilmaiseksi latauslisukkeeksi. Yksi ilmainen lisuke on juuri pieni tovi sitten jo julkaistu. Mutta silti, vain Neiti Aika tietää, että kuinka pitkälle tämä mmorpg-räiskintä kestää ajan hammasta ja tarjoaa pelaajalle uutta tekemistä.

New York on asetettu poikkeustilaan. Tuntematon flunssamainen tappajavirus on tartuttanut ihmiset. Manhattanin saari on saarrettu ja kadut ovat erilaisten jengien vallassa. Palokunta, poliisi ja kansalliskaarti ovat epäonnistuneet turvaamaan alueen asukkaat. Näiden rippeet ovat perustaneet oman ryhmän, Joint Task Forcen (JTF) turvaamaan saastuneen alueen asukkaiden turvallisuuden. The Division puolestaan yrittää selvittää yhdessä JTF:n kanssa syitä viruksen alkuperälle, sekä sille, että mitä tapahtui The Divisionin ensimmäisille tartunta-alueelle lähetetyille agenteille.
Juonikoukeroita tulee lisää sitä mukaan kun pelaaja pelailee tehtäviä ja tallustelee kaupungilla. Siellä täällä lojuu maassa kaikenlaisia tallenteita, hologrammeja ja ääninauhureita, jotka avaavat alueen tapahtumia ja tragedioita. Pelaajan on myös mahdollista etsiä kadonneiden The Division -agenttien rippeet, seuraamalla heidän jälkiään. Ainakaan vielä tässä vaiheessa elinkaarta The Division ei tarinallisesti paljoakaan avaudu tai ainakaan mitään tunteita herättävää on turha tällä pelin osa-alueella odottaa.

Pelaaja luo ensin itselleen perusjampalta näyttävän ryysyläisen. Mitään massiivisen monipuolista hahmonluontia ei ole ja hiustyylejäkin on vähemmän kuin olisi toivonut. Toisaalta satunnainen hahmonluonti on ihan fiksu tapa luoda itselleen seikkailija ja näin pääsee toimintaan nopeammin käsiksi. Silti monipuolisempi näperrys hahmon kanssa olisi ollut ihan kivaa. The Division vie hahmonluontia aivan trendinvastaiseen suuntaan, jos esimerkiksi miettii Black Desert -nettiroolipelin monipuolista hahmonluontia. Toki muuta yhteistä näillä kahdella teoksella ei olekaan kuin pelin pääkategoria.
Tutoriaalit ovat lähes olemattomat ja hyvä niin, sillä kontrollit ja pelimekaniikka on hyvin tuttu esimerkiksi gta pelisarjaa pelanneille. Opetusmateriaali on sulavasti asetettu tehtävien muotoon ja ehkä parempi nimitys tälle alkutaipaleelle olisikin epilogi tai intro. Heti alusta alkaen pelaajalle opetetaan ryhmätyöskentelyä ja jengipomo teiltaan yhteisvoimin. Hudsonjoen rannalle päästessään pelaajan on mahdollista aloittaa seikkaileminen omin neuvoin, mikäli niin tahtoo.

Pelikartta on kuin Espoo. Keskellä on Kauniainen, joka on pelaajien keskinäinen taistelutanner nimeltään Dark Zone. Koko pelin maailma tuntuu erittäin laajalta, ainakin siihen pisteeseen asti, kunnes on koko kartta koluttu läpi. Manhattan pienenee, kun pelaaja on kertaalleen kävellyt alueen turvatalot ja tehtävien aloituspisteet tarkastamassa. Tämä siksi, että ensikosketuksen jälkeen pelaaja voi loikata suoraan kartalta haluamaansa pisteeseen, jossa on jo kerran käynyt.

Yksityiskohtia kartalta löytyy huomattavasti. Joihinkin taloihin pääsee sisään ja tutkimaan muutamia asuntoja. Jokaiseen asuntoon voi kuvitella oman tarinansa. Kirjahyllyissä olevat perhepotretit kertovat nyt jo todennäköisesti menehtyneen perheen aikaisemmasta iloisesta elämästä. Piipittävät herätyskellot muistuttavat hektisestä ja rutiininomaisesta elämäntyylistä. Avatut säilykepurkit ja kynttilät odottavat ahdingon loppua. Kaikenlaista pientä nähtävää on laitettu silmäiltäväksi ja tästä syystä on helppo arvioida itse pelimaailman suunnittelun vieneen suuren osan pelin suunnittelusta. Paljon jää kuitenkin näkemättä jos ei tarpeeksi pureudu ympäristöihin.

Sen lisäksi, että tämä Manhattan on jaettu kahteen eri pelityylilliseen osaan, on molemmat näistä pilkottu vielä pienempiin osiin. Kaupunginosat ovat muutaman korttelin kokoisia ja ne ovat pelaajan kokemukseen perustuvia. Seikkailun vasta aloittanut pelaaja ei siis pääse talsimaan siellä missä huvittaa, ainakaan ilman, että pelin viholliset sitä pitkään katselevat sivusta. Tekemistä jokaisella korttelilla riittää vielä pelikokemuksen nousun jälkeenkin, sillä tuskin pelaaja kaikkea jaksaa kerralla noukkia jokaisesta nurkasta mukaansa. Sivutehtäviä, viholliskohtaamisia, puolustustehtäviä ja poimittavaa riittää yllin kyllin.

”DZ” eli Dark Zone on paljon erilaisempi alue muuhun Manhattaniin verrattuna. Tälle alueelle mennään metallisen oven kautta ja mitään ei voi viedä ulos samaa kautta, jos sen on tällä saastuneimmalla alueella noukkinut ylös. Kaikki kamat mitkä vihollisilta tippuu täytyy viedä helikopterin kautta ulos ja ne sitten ilmestyvät pelaajan talletuslokeroon tukikohdassa. Tällä alueella on paljon muita pelaajia myös, eivätkä kaikilla suinkaan ole kiltit ajatukset mielessä. On oltava hyvin varuillaan yksin liikuskeltaessa ettei menetä henkeään ja tavaroita. Jokaisen kuoleman yhteydessä pelaajan agentti voi myös menettää avaimia, jolla saa laatikoista hyvää tavaraa ja myös Dark Zone -kokemusta, joka on siis erillään normaalista kerätystä kokemuspisteestä.
Darks Zonella on muutamia turvataloja, joissa on mahdollista ostaa aseita ja varusteita. Agentti tarvitsee kuitenkin DZ-valuuttaa jos meinaa mitään saada itselleen. Tämäkään ei riitä sillä pelaajalla on myös oltava vähintään tason 30 kokemus Dark Zonella. Mikäli tasoa löytyy enemmänkin, niin parempaakin tavaraa on mahdollista ostaa. Nämä ostetut tavarat eivät ole saastuneita, eli ne tulee pelaajan käyttöön heti. Dark Zonella on paljon hyvää tavaraa, joten sitä kannattaa koluta vaikka pieni kuolemanpelko olisikin. Ryhmässä kaikki on helpompaa ja mukavampaa. Täytyy kuitenkin muistaa se, että jos itse tai joku ryhmäläinen tappaa neutraalin pelaajan, koko ryhmän voi lahdata ilman, että itsestäkin tulisi lainsuojaton. Tämä lainsuojattoman status kestää vain hetken, mutta se palaa täyteen aina kun ryhmä tappaa pelaajan.

Itse päätehtäviä ei sinänsä montaa ole. Ne kuitenkin kestävät tunnista pidempään, riippuen vaikeustasosta. Tehtävät voi alusta alkaen läpäistä joko helpolla tai vaikealla vaikeustasolla. Näitä kovempi taso on haastava vaikeustaso, joka avautuu vasta kun pelaaja on saavuttanut täyden kokemuksen eli kokemustason 30. Tehtävien vaikeusasteen eron kyllä huomaa. Vaikea todellakin on vaikea jo heti ensimmäistä tehtävää läpäistäessä. Viholliset kestävät luoteja paljon kovemmin ja niiden luodit myös sattuvat enemmän. Itse missioiden suunnitteluun olisi voinut panostaa enemmän sillä eteen tulee ainakin parissa kohtaa hyvin ärsyttävä ja muistiin painuva pattitilanne, jossa ei suoraan pääse vihollista ampumaan. On vain pakko yrittää saada pientä vahinkoa aikaiseksi kranaateilla ja turreteilla.

Tekoäly sen sijaan toimii jokaisella vaikeudella kovin fiksusti, se on hyvin ihmismäinen. Osaa olla suojassa, jos luoteja sataa jatkuvasti yläpuolelle, vaihtaa lippaan suojaisassa paikassa ja kranaatitkin lentävät. Osaavat myös mennä parempaan suojaan, jos pelaaja heittelee kranaatteja. Tekoälyn suhteen kaikki on siis täysin kunnossa, välillä ehkä liiaksi asti. Haulikkomiehet saavat pelkoa ja paniikkia aikaiseksi kun rynnivät iholle väkisin.
Erilaisia vihollisryhmiä on muutamia. Nämä voisi kategorisoida järjestäytymättömistä järjestäytyneisiin ja jokainen näistä hallitsee tiettyä osaa Manhattanista. Yleisin ympäri karttaa esiintyvä vastus on kadulla tallaavat jengiläiset tai mellakoitsijat. Näillä ei mitään johtajaa ole, kaikilla muilla kun sellainen taitaa olla. Vangit ovat myös päässeet pakoon Riker-saarelta ja kiusaavat nyt New Yorkin asukkaita. Kaupungin sanitaatiotyöntekijät ovat päättäneet perustaa oman perverssin ryhmänsä ja liekittävät kaikki ihmiset korpuiksi, samalla tuhoten viruksen ja tällä tavoin oikeuttavat omat toimensa. Itse kovin vastus on Last Man Batallionia (LMB) johtava Charless Bliss. Hänen porukkansa koostuu veteraaneista ja ties mistä sotahulluista. Erittäin järjestäytynyttä porukkaa siis.

Hahmonkehitys on poikkeava muista tyypin peleistä. Vihollisista saa kyllä kokemuspisteitä roolipelien tapaan, mutta pelin etenemistä helpottavia parannuksia saa tukikohtaa laajentamalla. Se puolestaan onnistuu resursseja keräämällä, joita saa tehtävistä, viholliskohtaamisista ja muista kartan tapahtumista. Jos mielii saada kaikki tukikohdan alueet rakennettua, joutuu paiskimaan muutakin kuin pelkästään päätehtäviä. Tämä hieman korpeaa, sillä itse on tullut totuttua siihen, että pääjuonen edetessä hahmokin kehittyy ja sivulisukkeet ovat vain hupia matkan varrella.
Hahmon parannuksia on aika monta, muutamaa tulee kuitenkin käytettyä vähän, jos ollenkaan, eikä muillakaan pelaajilla yleensä näy kuin samantyylisiä hahmon lisukkeita käytössä. Hahmon apuvälineet on jaettu kolmeen pääkategoriaan, tukikohdan eri alueiden mukaan; lääkintä, turvallisuus ja energiantuotanto.

Jokaista apuvälinettä voi kaiken lisäksi modata, eli eri variaatioita voi kokeilla paljon. Jos kaikki resurssit on saatu kerättyä johonkin pääryhmään, pelaaja saa käyttöönsä tämän pääryhmän voimakkaimman lisukkeen. Esimerkiksi turvallisuuskategoriasta saa lisää nopeutta ja väliaikaisen panssariboostin. Kaikkiaan pelaajalla voi siis olla käytössä kolme eri parannusta, kaksi pienempää ja tämä mestarilisuke. L1 ja R1 toimivat pienempien laukaisijana ja suurempaan parannukseen tarvitsee molemmat liipaisimista.

Agentin on myös mahdollista valita kaksi passiivista parannusta, jotka ovat tuttuja esimerkiksi Call of Duty -peleistä. Näitä ovat muun muassa kyky parantaa omaa tiimiä, silloin kun käyttää itseensä lääkintälaukkua tai kyky antaa ilmaisia luoteja, jos pääosumalla saa vihollisen tapettua. Nämä kyvyt kannattaa valita oman pelityylin mukaisiksi jotta niistä saa täyden hyödyn. Näidenkin lisäksi on vielä toinen sarake täynnä pelaajan agentin voimia lisäämään, mutta nämä ovat täysin passiivisia eli kaikki ovat automaattisesti voimassa sitä mukaan kun pelaaja saa uutta aluetta auki tukikohdassa.
Pelaajan pukukaappi voi pursuta aika mittavan kokoiseksi. Suurin osa pelistä löytyvistä takeista, huiveista ja housuista on kuitenkin niin tylsiä ettei niitä kiinnosta juurikaan käyttää. Ubisoft tietenkin tarjoaa mahdollisuuden ostaa oikealla rahalla sotilaan vaatetusta ja muuta teemakamaa. Tarjolla on vaatteita myös tutuista Ubisoftin muista tekeleistä.

Aseistus on hyvin monipuolinen ja erilaisia aseita riittää tarpeeksi. Pelaajalla on käytössään kaksi pääasetta ja yksi käsiase, joka voi myös olla katkaistu haulikko. Sinkoa ei ole, mutta pelaajan saama kyky toimii periaatteessa samalla tavalla. Erilaisia kranaatteja on lukuisia. Rynnäkkökiväärit, käsiaseet, haulikot ja muut tuntuvat toimivan juuri niin kuin pitää. Aseita voi ja kannattaa myös modata, jotta niistä saa kaiken irti. Kiikareita ja lippaita on useita, samoin myös on mahdollista värjätä aseet. Pientä miinusta kuitenkin aseen lisäosista, sillä ne tuntuvat olevan hyvin sekavasti pelaajan repussa, eikä niitä tämän takia tee mieli tuhota.

Kaikki aseet ja pelaajan varustuksen voi tuhota, jolloin niistä saa aseen osia, elektroniikkaa, työkaluja tai kangasta. Näitä voi sitten käyttää tukikohdassa, pelaajan on mahdollista rakentaa omia aseita ja suojia. Kaikki aseet ja muut varusteet on värjätty World of Warcraftin aloittamalla väripaletilla. Heikoin varustus on valkoinen ja seuraava vihreä, sininen, purppura ja vahvin on keltainen.

Pieni tovi sitten julkaistu ilmainen päivitys hieman kuitenkin muutti asiaa kun varustesetit esiteltiin The Divisioniin. Näitä saa keräiltyä uudesta tehtävästä, joka tosin on aika tuskallisen tylsä ja erittäin vaikea. Päivitys toi myös Dark Zoneen pientä lisuketta. Pelaajien on mahdollista jahdata tiputettavaa laatikkoa joka pursuaa kaikkea kivaa kamaa. Eikä se edes ole saastunut. Tervetulleimmat lisät itse allekirjoittaneelle olivat varustuksien numerot. Tämä helpottaa hahmottamaan paremmin sitä, että mikä ase on parempi tai mikä reppu on parempi. Pelkkä väri ei sitä aina aikaisemmin ollut kertonut. Samoin nyt on myös mahdollista vaihtaa pelaajien kesken tavaroita, jotka tippuvat tehtävistä. Kaksi viimeisintä uutuutta olisi kyllä voinut olla mukana jo alusta asti selkeyttämässä ja helpottamassa tilannetta.

Pieni sivuhuomautus tähän loppuun on paikallaan. Nykyaikana Youtube on aivan järjettömän suosittu lähde muun muassa pelikansalle ja on paljon kuuluisia tubettajia, jotka julkaisevat pelivideoita omista seikkailuistaan. Luonnollisestikin myös The Division on ollut tubettajien suosiossa alusta alkaen.
Harmittava seikka on kuitenkin se, että muutamille bugeille on annettu aivan liikaa painoarvoa kuuluisuuksien suunnalta ja miljoonat katselukerrat tekevät paljonkin hallaa aivan turhaan. On toki selvää, että välttämättä kaikilla alustoilla julkaisu ei aina mene putkeen, mutta itse allekirjoittaneella on ollut hyvin vähän ongelmia pelin Playstation 4 version kanssa. Toki Ubisoft on potkinut itseään nilkoille, kun ei ole täysillä panostanut kaikkien alustojen julkaisuun eikä mitään vakavia virheitä pidäkään antaa anteeksi, mutta Youtuben herratkin voisivat kantaa kortensa kekoon ja vaikka rohkaista videoiden katsojia tarkastamaan, että millaista menoa peli tarjoaa toisella alustalla. Tai kertoisivat edes millä alustalla ongelma esiintyy.
Tärkeä huomautus on myös se, että nettiroolipelien kanssa kun ollaan tekemisissä niin julkaisut harvemmin menevät täysin kirjoituksen mukaan. Kuukausi pari pelin julkaisusta tuntuu aina olevan sitä ylimääräistä beta-testiä ja Ubisoft on mallikkaasti korjannut huomattuja bugeja joka viikko. Välttämätön avautuminen, sillä paljon näyttää ymmärtämättömyyttäkin olevan siitä, että minkälainen The Division oikeasti on. Sanotaan se nyt itsekin, kyseessä ei ole ensimmäisen persoonan räiskintäpeli.

Vakaa julkaisu Ubisoftilta, mutta vain aika näyttää, että kuinka pitkään The Divisionista riittää hupia. Kun kaikki tehtävät on koluttu ja maksimitaso saavutettu, alkaa se ?End-Game? joka on roolipeleissä tuttu termi. Nykyisellään sitä tuntuu olevan aika nihkeästi. Päivittäiset tehtävät eivät välttämättä jaksa kauaa kiinnostaa. Kaikkein parhaimpia aseita tai settejä ei toki vielä kymmenienkään pelituntien jälkeen ole voinut saavuttaa. Vielä ainakin yksi lisäpäivitys on siis tulossa ja todennäköisesti tämän jälkeen pamahtaa jonkinnäköistä raidia pelaajille auki, maksullinen ladattavan sisällön muodossa.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Hyvä vaihtoehto Destinylle
  • + Ilmainen päivitys toi setit ja muita parannuksia
  • + Paketti toimii ja pelaaminen tuntuu nautinnolliselta

Huonoa

  • - Uuden pelattavan odotus
  • - Uusi tehtävä on tylsä