Arvostelussa Tony Tough And The Night Of Roasted Moths

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 28.tammikuu 2003

Peliarvostelu

Pelin nimi Tony Tough And The Night Of Roasted Moths
Alusta PC
Moninpeli Ei
Versio Lehdistö
Avaa pelin lisätiedot

Vaikka seikkailupelirintamalla onkin ollut muihin peligenreihin verrattuna hiljaisempaa jo jonkin aikaa, niin kumminkaan täysin vaille pelattavaa eivät seikkailujenkaan ystävät kumminkaan ole näillä näkymin onneksi jäämässä, kun horisontissakin jo häilyvästi pilkottaa muun muassa sellaisia nimikkeitä kuin Broken Sword 3: The Sleeping Dragon, Runaway: A Road Adventure, Syberia 2, Sam & Max 2, Full Throttle II ja niin edelleen.

”Seikkailu-kakun” ovat kuitenkin tällä hetkellä vallanneet hieman tuoreemmat ja kokemattomammat pelitalot nyt kun Sierrakin on vetäytynyt seikkailujen parista kokonaan LucasArtsin vielä valmistautuessa tekemään paluuta areenalle muutamien edellä mainittujen nimikkeiden voimin. Varsinkin Microids on tuonut useita erilaatuisia pelejä ulos, parhaimpana varmastikin heidän arvostelumenestyksensä, viime vuoden puolella ilmestynyt Syberia.
Italialainen Prograph halusi niin ikään näyttää mihin pystyy ja meni kehittämään modernin 3D-seikkailun sijasta perinteisen point&click seikkailun turvallisesti 2D-muottia käyttäen. Peli on nimeltään Tony Tough and the Night of the Roasted Moths ja pelin pääosassa häärii Wallen&Wallen etsivätoimistossa työskentelevä hölmönnäköinen silmälasipää, yksityisetsivä Tony Tough, joka saa tehtäväkseen selvittää kuka oikein varastelee lapsilta karkkia Halloweenyönä.

Etsiessään karkkivarasta, joutuu Tony samalla hieman henkilökohtaisemmankin jutun kimppuun, sillä etsivän oma vaaleanpunaisen värinen(!) koira, Pantagruel kidnapataan ja tarkoitus olisikin tietysti löytää ja hankkia se takaisin. Jäljet johtavat Halloween Park nimiseen huvipuistoon jonne Tonykin suuntaa nokkansa. No onko peli sitten melko hölmöstä juonestaan huolimatta pelaamisen arvoinen, tai edes lähimainkaan muiden laatuseikkailupelien tasoa?

Tonyn seikkailu tapahtuu varsin perinteiseen seikkailutyyliin; tutkitaan eri paikkoja, keskustellaan muiden pelin hahmojen kanssa, keräillään jos jonkinlaista tavaraa ja sitten näiden kaikkien edellä mainittujen seikkojen summana ratkotaan ongelmia, eli niin sanottuja puzzleja. Seikkailupelin vaakakupin voi useissa tapauksessa kallistaa huonon puolelle juuri puzzlet ja niiden epäloogisuus. Tony Toughissa pelaajalle annetaan ennen pelin aloittamista mahdollisuus valita pelissä ratkottavien puzzlejen vaikeustaso Easy ja Hard vaihtoehdoista.

Ensinnä mainittu on toki se helpompi vaihtoehto ja siinä osa vaikeammista puzzleista onkin kokonaan poistettu. Mikäli kuitenkin valitsee Hardin niin kannattaa varautua osittain epäloogisiin puzzleihin joita ei kyllä mitenkään järkeilemällä ratkaista, vaan välillä sitä joutuukin sitkeästi kokeilemaan jokaista tavaraa jokaiseen mahdolliseen objektiin, jotta pääsisi eteenpäin. Itse pelasin juuri hard asetuksella ja en kovin pitkälle päässyt kun jo ensimmäinen enemmän tai vähemmän epäloogisen ratkaisun sisältävä puzzle käveli vastaan. Suosittelenkin easya kaikille niille jotka eivät ole välttämättä niin kokeneita seikkailupelien pelaajia.

Hommaa ei kuitenkaan onneksi ainakaan vaikeammaksi tee käyttöliittymä, joka nimittäin on varsin helppo omaksua ja käyttää. Itse asiassa käyttöliittymä muistuttaa juuri paljolti LucasArtsin vanhempien seikkailupelien vastaavia ja hallussa pitämiään tavaroita voi helposti valita tavaravalikosta, jonka saa halutessaan pysymään näkyvillä koko ajan joko ruudun ylä tai alapäässä. Kommunikointi muun pelimaailman kuten muiden hahmojen ja ympäristöstä löytyvien esineiden kanssa hoituu näppärästi LucasArtsin The Curse Of Monkey Island(Monkey Island3) pelistä kopioidulla valikolla jonka käyttö onnistuu vaivattomasti pistämällä kursori halutun kohteen päälle ja pitämällä oikeaa hiiren nappia pohjassa ja valitsemalla haluttu toiminto joita ovat katso, käytä, ota ja puhu. Liikkuminen ympäriinsä huvipuistoa onnistuu helposti joko vain kävelemällä ruudusta toiseen, tai sitten pomppia suoraan haluamiinsa paikkoihin karttana toimivan lehtiön välityksellä.

Jo vanhahtavasta 2D-tyylistään huolimatta peli on varsin hienon näköinen ja muistuttaa visuaaliselta tyyliltään paljolti LucasArtsin takavuosien seikkailupelejä, etenkin Maniac Mansion 2: Day Of The Tentaclea. Aivan täydellistä pelin grafiikka ei silti kumminkaan ole ja niinpä esimerkiksi valtaosa pelistä löytyvistä animaatioista ja pelin hahmoista näyttävät suhteellisen yksityiskohdattomilta ja karkeilta taikka muuten vain kamalan yksinkertaisilta ja käsin piirretyn/maalatun taustan päälle liimatuilta. Tämä johtunee siitä, että Prographin pojat ovat sanoneet aloittaneensa pelin tekemisen alunperin AMIGA:lle siihen aikaan kun tuo kyseinen kone vielä oli elossa ja sen kuoltua vain siirtäneensä keskeneräisen pelin PC-muotoon.

Äänellisesti Tony Tough and the Night of the Roasted Moths on aika lailla peruskamaa. Ääninäyttely on ihan hyvää ja valtaosa pelin ääninäyttelijöistä on osannut hommansa ja pystynyt antamaan hahmoilleen persoonalliset ja sopivat äänet. Aivan LucasArtsin tai Sierran seikkailupelien tasolle ääninäytteleminen ei kuitenkaan missään vaiheessa kenenkään pelin ääninäyttelijöiden osalta yllä. Ainoa jonka äänelle en ollenkaan lämminnyt oli pelin päähenkilö Tony Tough. Vaikkakin ääni periaatteessa sopi nörtinnäköiselle yksityisetsivälle kuin nyrkki silmään oli se silti ärsyttävää kuulla, kun nuhaiselta kuullostava hörökorva päästeli suustaan ääntä huonon ja ärsyttävän idioottimaisen dialogin säestämänä, jota varsinkin Tonyn ääninäyttelijää varten oli kirjoitettu paljon.

Dialogi ei muutenkaan ollut mitenkään hirveän laadukasta, vaan usein keskusteluissa tuli ulos täysin yhdentekevää juttua, jota ei todellakaan jaksanut kuunnella. Taas kerran mainittakoon esimerkkinä Tony, joka puhua pälpätti melkein jokaista jonkin muun hahmon lyhyttä parin sanan kommenttia vastaan useita lauseita turhaa potaskaa josta ei aina kaiken kukkuraksi edes ymmärtänyt mitään. Osittain ehkä juuri sen takia itse en pitänyt pelistä niin kovin paljoa, sillä vaikka kaikki perusedellytykset hyvän seikkailupelin kategoriaan Tony Toughilla onkin niin jotenkin ongelmienkaan ratkomista ei jaksanut niin vakavasti yrittää koska itse Tonysta ja siitä mitä hänelle tapahtuu ei kiinnostanut hahmon ärsyttävyyden takia.

Musiikkiakin pelissä oli tosin tässä kohtaa pelissä ilmeni pieni ongelma ainakin testikoneella, nimittäin musiikit eivät oikein tahtoneet toimia kunnolla. Musiikit kyllä toimivat aina pelin aloittaessa hyvin, mutta heti kun alkoi esimerkiksi juttelemaan jollekin muulle hahmolle tai poistui esimerkiksi seuraavaan ruutuun, niin musiikit menivät aivan sekaisin joka ilmeni ärsyttävänä rätisemisenä ja miten sattuu soivana, välillä jopa siten että pari musiikkikipaletta soi päällekkäin.
Tästä ei aiheutunut pelkästään päänsärkyä, vaan myös ruudulla ilmenevää nykimistä hahmoa eteenpäin liikuttaessa ja voin kyllä sanoa, että sitä ei kyllä katsellut minuttia pidempään. Ei siinä sitten muuta voinut oikein tehdä kuin vääntää pelistä musiikit kokonaan pois ja kyllä se hieman harmitti ja latistikin pelin tunnelmaa äänimaailman muuttuessa melko lailla köyhäksi eikä kaikki nykiminen edes hävinnyt tämän jälkeen. Tiedä sitten oliko ongelma testikoneessa, vaiko yhteensopivuusongelma pelin ja äänikortin/Windows XP:n välillä, ärsytti se silti syyn ollessa mikä tahansa.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • + Nätti 2D-grafiikka
  • + Ääninäyttely
  • + Käyttöliittymä

Huonoa

  • - Osa puzzleista epäloogisia
  • - Dialogi turhan pitkäveteistä
  • - Päähenkilön olemus ärsyttää
  • - Musiikit eivät toimi kunnolla