Arvostelussa Top Spin 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 10.syyskuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Top Spin 3
Alusta Playstation 3
Arvostelukappale Toptronics
Ikäraja 3
< >
Avaa pelin lisätiedot

2K Gamesin Top Spin -tennispelisarja on edennyt kolmanteen osaansa, joskin Top Spin 3 on vasta toinen 2K:n nimen alla julkaistu Top Spin -peli, sarjan oltua alun perin ensimmäisen pelin aikoihin vielä Microsoftin omistuksessa. Top Spin 2 oli yksi Xbox 360 -konsolin julkaisupeleistä ja toimivaa ajanvietettä, joskaan ei aivan yhtä loistava pelillisesti kuin edeltäjänsä, joka on edelleen allekirjoittaneenkin mielestä yksi parhaita tennispelejä mitä on tähän saakka julkaistu.

Top Spin 3 on saapunut ja ruorissa on edelleen kahdesta aiemmasta pelistä vastannut ranskalainen pelinkehittäjä PAM Development. Suurimmaksi osaksi touhu on pysynyt varsin samana edeltäjäänsä Top Spin 2:een nähden, joka on vain hyvä asia. Peli sisältää jälleen nipun tennisstaroja, kaiken kaikkiaan 39 kappaletta. Tarjolla on niin nykytähtiä, kuin jo uransa lopettaneitakin. Hieman hölmöä sinänsä, että pelissä on tarjolla muun muassa vanha ruotsalaistähti Björn Borg, mutta ei esimerkiksi nousevaa tähteä, meidän suomalaisten ylpeyttä, Jarkko Niemistä. Muita pelin tähtiä on muun muassa Roger Federer, Maria Sharapova, Boris Becker, Andy Roddick ja Svetlana Kuznetsova.
Tarjolla on yksin tai kavereiden kanssa pelattavan näytöspelin ohella turnausvaihtoehto, alkeet opettava tenniskoulu, sekä Live-moninpeli. Yksinpelaamisen sydämenä toimii amatööritasolta aloitettava urapeli, jossa pelaaja kipuaa läpi juniorisarjan ammattilaistason tennispeleihin ottamaan mittaa maailman tunnetuimmista tennistähdistä, kuten Sharapova ja Nadal, riippuen toki siitä pelaako peliä nais- vai miespuolisella tennishahmolla. Ennen urapelin aloittamista on mahdollista valita joko jokin olemassa olevista tähdistä, tai sitten luoda täysin omannäköisensä pelaaja alusta asti. Tässä kohtaa Top Spin -pelisarja on aina loistanut ja loistaa edelleenkin. Hahmonluontieditorilla saa aikaan varsin yksityiskohtaisen näköisiä tennispelaajia, etenkin kun kasvojen muotoa voi muokata täysin vapaasti haluamaansa suuntaan ”veistämisominaisuuden” avulla. Kun hahmo on valmis on aika aloittaa ura ja aluksi pelaajan täytyy läpäistä muutama niin sanottu räkäpeli, ennen kuin pelaajalle mahdollistetaan pääsy juniorisarjaan pelaamaan.

Urapelin alun muutamat ensimmäiset ottelut ovat todella helppoja normaalivaikeustasolla, mutta juniorisarjaan kun pääsee, pompahtaa pelin vaikeustaso kertaheitolla todella epämukavalla tavalla ylöspäin. Vastaan tulee juniorisarjassa lähestulkoon puolet parempia pelaajia ja ensimmäisten turnausten voittamistoiveet valuvatkin hyvin nopeasti viemäriin, kun pelaaja epäonnistuu jo turnauksen ensimmäisessä ottelussa. Peli vaikenee jopa niinkin paljon, että arvostelun kirjoitushetkellä oli pakko ruuvata helppo vaikeustaso päälle normaalin sijaan, jotta pelissä olisi edes jotain saumoja, vaikka vielä tällöinkin peli on todella haastava hyvin pelaavan tekoälyn vuoksi. Juniorikaudella on tarjolla kaksi turnausvaihtoehtoa, joita ovat helppo ja vaikea. Helppo on näistä luonnollisesti se helpompi ja vaikea on mahdottoman vaikea etenkin juniorisarjan alussa. Onkin kannattavaa suosiolla aloittaa helposta.

Urapelin edetessä pelaajan hahmo kerää rahan lisäksi urapisteitä, sekä kokemuspisteitä, joista viimeksi mainittuja tennispelaajansa taitojen parantelua varten. Harmillisesti pelaaja ei saa lainkaan taitopisteitä, mikäli häviää turnauksissa ensimmäisenä vastaan tulevan ottelun, joten alkupuolella juoniorisarjaa on todella vaikea nousta, kun taitojaan ei pääse parantelemaan. Kunhan oppii kunnolla pelaamaan ja pääse sinut pelin kanssa(ja asettaa vaikeustason helpolle)alkaa pelissä pärjäämään pikkuhiljaa. Voi sitä riemun tunnetta, kun voittaa juoniorisarjassa ensimmäisen ottelunsa. Tästä alkaa nousu. Pelaajan hahmolla on x eri taito-aluetta, joita voidaan parannella kerätyillä taitopisteillä. Mitenkään huimasti yhden pelin jälkeen ei hahmoaan pääse parantelemaan, mutta kunhan on pelannut noin puolikkaan kauden verran junioritasolla, alkaa parannellut taidot pikkuhiljaa purra vastapuoleen ja pelissä alkaa oikeasti pärjäämään jo hieman helpommallakin. Juniorikauden tavoitteena on kolmen parhaan sakkiin pääsy, mutta ensimmäistä kautta pelatessa on melkeinpä turha kuvitella siihen tavoitteeseen pääsevänsä. Toisella kaudella pelaaminen alkaa helpottua ja on jopa mahdollista päästä voittamaan vaikeatasoisiakin turnauksia, joista luonnollisesti kertyy enemmän kaikkea. Pelien välillä voi rahalla ostella omalla pelaajalleen uusia vaatteita, kenkiä, kuin tennismailojakin. Hahmon ominaisuuksiahan näistä mikään ei paranna, mutta tuovat kivaa vaihtelua pelaamiseen, kun aina ei tarvitse katsoa pelaajaansa samoissa vaatekappaleissa, etenkin jos kyseessä on naispuolinen tennishahmo?

Kontrolleiltaan Top Spin 3 on kuin lähestulkoon kaikki muutkin tennispelit aiemmista Top Spin peleistä puhumattakaan. Ohjaimen perusnappulat ovat kaikki erilaisia lyöntejä ja ohjaimen vasemman liipaisimen, sekä nappulan yhdistelmällä saadaan aikaiseksi voimakkaampi, mutta herkemmin ulos lentävä pallo, jolla onnistuneesti käytettynä lyötynä saa hyviäkin tuloksia aikaan. Yleistuntuma Top Spin 3:n kontrolleissa on varsin hyvä ja tarkka, kunhan ne vain pienen opettelun jälkeen alkaa taitamaan. Muihin tennispelisarjoihin tottuneille suosittelenkin avoimesti pelin tenniskoulu -ominaisuuden läpikäyntiä ainakin osittain. Yleiseltä pelattavuudeltaan Top Spin 3 on nimittäin edeltäjiensä tapaan realistisen tenniksen tuntumaa tavoitteleva peli, toisin kuin kilpailijansa Virtua Tennis ja Smash Court Tennis, joista molemmat ovat arcadepainotteisia ja pelin kulku sen mukaista. Top Spinissä on pidettävä vastapuolta tarkasti silmällä ja oltava valmiina reagoimaan nopeasti, sillä tennispelaajat eivät välttämättä ehdi juosta liian kauaksi lyötyä palloa kiinni. Pelaajat myös väsyvät pitkien pelien ja pitkien pallojen aikana, joka vaikuttaa myös pelaajan käyttäytymiseen kentällä. Voimaa ei välttämättä riitäkään siinä vaiheessa enää kovimpien pallojen kiinni saamiseen, tai välttämättä voimat eivät riitä lyömään palloa liian kaukaa verkon toiselle puolelle. Onkin yritettävä pitää huoli siitä, ettei vastapuoli pääse juoksuttamaan pelaajaa liiaksi, vaan mieluummin toisinpäin.

Kokonaisuutena Top Spin 3 on yksinpelinäkin pelattuna varsin nautinnollista hupia, sillä tekoäly pelaa hyvin, mutta reilusti, samalla sortuen pelaajan tavoin joskus virhearviointeihin. Tottakai yksinpeliä hauskempaa on Top Spin -pelit aina olleet kaveriporukassa, niin yksi yhtä vastaan kuin sitten nelinpeleinäkin. Moninpelaamista voi harrastaa joko samalta sohvalta käsin saman konsolin äärellä kaveriporukassa, tai player/ranked -otteluina internetin kautta.

Audiovisuaalisesti Top Spin 3 jatkaa edeltäjiensä jalanjäljillä olemalla yksinkertaisesti parhaimman näköinen tennispeli konsoleilla, voittaen muut kilpailijansa mennen tullen. Grafiikka on yleisesti ottaen varsin tarkkaa ja pelikentät yksityiskohtaisia, samalla kun tennispelaajat muistuttavat oikeita ihmisiä, eikä mitään tekstuurikasoja, samalla kun itse tennistähdetkin muistuttavat oikeita esikuviaan ja ovat tunnistettavissa, vaikka nimiä ei näkisikään. Pelaajien liikeanimaatio on sujuvaa ja pallottelujen välillä nähtävät lähianimaatiot tuovat pelaamisen ripauksen autenttisuutta. Yksityiskohtaisuutta lisää pelaajien hiostuminen, joka näkyy pelaajien iholla, sekä vaatteissa märkinä läntteinä. Äänet ovat niin ikään kohdallaan ja tennispallo kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin, osui se sitten minkälaiseen pintaan tahansa. Ikävänä seikkana valikoissa soivaa musiikkia on tarjolla todella vähän, vain muutaman raidan verran. Asia sinänsä ei hirveästi häiritse, mutta esimerkiksi urapeliä pitkiä sessioita pelatessa alkaa pelien välillä valikoissa seikkailemisen aikana samojen kappaleiden jatkuva uudelleen soittaminen kyllästyttää.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Moninpeli
  • + Realismiin pyrkivä pelattavuus
  • + Toimivat äänet
  • + Yksityiskohtainen hahmonluontityökalu
  • + Hieno grafiikka

Huonoa

  • - Musiikkiraitoja liian vähän
  • - Urapelin vaikeustason liian jyrkkä nousu junioritasolla