Top Spin

Top Spin - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Top Spin
Lajityyppi: Urheilupelit
Alusta: Playstation 2
Moninpeli Samalla koneella, verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Petteri Hemmilä, 19.2.2006 Arvioitu lukuaika: 3 minuuttia
Arvostelun Top Spin kansikuva

“Tennispeli arvosteltavaksi minulle?!? Tässä on nyt käynyt joku moka,” -juoksivat ajatukseni, kun käteeni lykättiin pelikotelo, jonka kannessa komeilivat pari itselleni tuntematonta tennispelaajaa ja nimi “Top Spin”. Ihmettelyyn oli kyllä ihan syytäkin: paitsi etten ole koskaan harrastanut, taikka seurannut kyseistä lajia (muusta urheilusta puhumattakaan), en ole myöskään pelannut ainuttakaan tennispeliä sitten 1990 PC:lle ilmestyneen 4D Sports Tenniksen. “Noh, rohkea rokan syö,” ajattelin ja niinpä se toden totta söikin: Top Spin, kun tuntuu realistisesta otteestaan huolimatta olevan näitä harvoja urheilupelejä, joista voivat nauttia yhtälailla niin tavikset, kuin lajiin perehtyneetkin, joskin muutamat pikkuviat tuppaavat kyllä armotta venyttämään pelaajan pinnaa harrastuneisuuteen katsomatta.

Top Spin on suora käännös noin pari vuotta takaperin Xboxilla ihastuttaneesta “Virtual Tenniksen kukistajasta”. Ilmeisiä PS2:n teknisistä rajoitteista johtuvia eroja lukuun ottamatta, peli on veistetty samasta puusta Xbox-version kanssa: yksinpelin selkärankana toimii uramoodi, jossa pelaaja luotsaa itse rakentamaansa pelaajahahmon läpi tämän lukuisista harjoituksista, turnauksista ja sponsorihaasteista koostuvan uran. Tämän lisäksi pelattavissa on luonnollisesti yksittäisiä pikapelejä, sekä kahdesta neljään pelaajan moninpeli, niin nettiversiona, kuin yhteen konsoliin kytketyn multitapillakin läpi pelattuna.
Pelillisesti Top Spin on varsin intuitiivista pelattavaa. Palloa kuritetaan neljän eri peruslyönnin ja melko vaarallisen, mutta onnistuessaan tehokkaan riskilyönnin voimin. Vaikka peruslyöntien täydellinen munaaminen ei olekaan kovin helppoa, on hyvän palautuksen onnistuminen monien osien summa: siihen vaikuttaa mm. pelaajan sijoittuminen palloon nähden, lyönnin ajoitus, vasemmasta tatista hoidettava tähtäys, sekä pelaajahahmon lyöntitaidot. Luonnollisesti lyöntien hallinta ei yksinään riitä, vaan kahden hyvän pelaajan erottaa toisistaan viimekädessä pelisilmä ja kyky sijoittaa pallo siihen nurkkaan, josta sen palautus on vaikeinta. Myös erilllisellä mittarilla mitattu pelaajahahmon itsetunto vaikuttaa oleellisesti pelin kulkuun: esimerkiksi riskilyöntien onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää itsevarmalta pelaajalta, kuin taitojensa kanssa epäröivältä.

Yksin pelattava uramoodi on viihdyttävä kokemus, joskin harmillisen lyhyt sellainen. Homma alkaa oman alter-egonsa muovaamisesta aina kasvonpiirteistä vaatetukseen. Mukavana ajatuksena, hahmolleen voi antaa omat kasvonsa Eye Toy-kameralla, joskin käytännön kokemus osoitti lopputuloksen muistuttavan usein enemmän irvi- kuin realistista kuvaa itsestään. Kun hahmoke on valmis, aloitetaan uran kehittäminen, tavoitteena maailmanlistan ykkössija ja tennislegendan maine.

Listalla eteneminen onnistuu keräämällä turnausvoittoja vyön alle. Alkuun sinnitellään alemmissa ammattilaisturnauksissa, kunnes taitojen ja kokemuksen karttuessa siirrytään hiljalleen vaativampiin ammattilaissarjoihin ja lopulta sitten arvostettuihin Grand Slam-turnauksiin. Isoissa turnauksissa menestyminen vaatii hieman osaamista paitsi pelaajalta itseltään, myös pelihahmolta. Ammattitaitoa pidetään yllä kouluttamalla pelaajahahmon neljää päätaitoa, rystylyöntiä, kämmenlyöntiä, verkkopeliä ja syöttöä eri mantereilta löytyvillä riistohintaisilla valmentajilla. Itse treenaus on hoidettu siten, että pelaajalle annetaan pari minuuttia aikaa iskeä tietty määrä palloja, oikeanlaisilla lyönnellä kentälle ilmestyviin kohteisiin. Onnistumisesta palkitaan taitojen kasvamisella. Epäonnistujat voivat yrittää uudestaan ilman ylimääräistä rahan menetystä, joskin tällöin heitä rankaistaan epäinhimillisen pitkillä lataustauoilla.

Harjoittelun lisäksi rahaa voi kuluttaa turhamaisesti tennisvaatteisiin, hiusmuotiin ja muihin maailmanluokan tähden perusvarustuksiin, kuten aurinkolaseihin. Rahaa irtoaa luonnollisesti turnausvoitoista, mutta helpompi tie vaurastumiseen käy aidoille urheiluvälinevalmistajille tehtävien sponsorihaasteiden kautta. Haasteet vaihtelevat näytöspeleistä mainosten kuvaamiseen, joista jälkimmäiset hoidetaan samantyylisin alipelein, kuin taitojen harjoittelu. Koska kyse on kuitenkin urheiluvälineiden ja vaatteiden valmistajista, lahjotaan pelaajaa kylmän käteisen lisäksi myös urheiluvaatteilla.

Valitettavasti uramoodin tahkoamisesta loppahtaa mielenkiinto jo muutaman illan pelailun seurauksena. Kun pelaajahahmon taidot on kehitetty huippuunsa ja vaatekaappi pursuilee brändikamaa, jää uran ainoaksi motivaattoriksi maailmanlistan ykköspaikan saavuttaminen. Tämänkään tavoitteen saavuttamiseen ei kulu kuin muutama hassu ilta, jonka jälkeen keiden tahansa muiden kuin innokkaimpien tennisfanaatikkojen innostus Top Spinin yksinpeliin laskee kuin lehmän häntä.

Pelkäksi yksinpeliksi Top Spiniä siis tuskin kannattanee hankkia, mutta pelin käyttöikä pitenee kummasti kun tekoälyn vaihtaa yhteen (tai mielummin useampaan) ihmispelaajaan. Moninpelin toteutus on hieman vaatimaton, eikä esimerkiksi moninpeliturnauksia tueta syystä tai toisesta lainkaan. Yksittäisistäkin otteluista valittavana on pelkkiä harjoituspelejä, autioissa halleissa vailla yleisöä tai kuuluttajaa. Askeettisesta toteutuksestaan huolimatta, hyvä pelattavuus yhdistettynä hyvään seuraan on jo itsessään melkeinpä riittävän hyvä syy Top Spinin hankintaan. Hektisimmillään touhu on luonnollisesti sopivanhenkisen porukan nelinpelinä, yhdeltä konsolilta pelattuna. Yksinäiset ja maailmanluokan haastetta kaipaavat voivat etsiä peliseuraa Top Spinin toimivasta nettipelistä.
Tekniseltä toteutukseltaan PS2:n Top Spin häviää selvästi alkuperäiselle Xbox-versiolle. Keskeisimmät pelilliset ominaisuudet, kuten kontrollit ja tekoäly on toteutettu yhtä hyvin kuin alkuperäisessäkin, mutta grafiikoista ja latausajoista paistaa läpi selvä hutilointi käännöstyössä. Kulmikkaat hahmomallit ja suoraan kuin jostain psykedeelisestä tennis-kauhuelokuvasta revityn, aavemmaisen hidastetusti liikkuvan yleisön voi antaa anteeksi mikäli ei ole kultasilmä, mutta jatkuvasti pelaajan tietoisuuteen tunkeva latausruutu sekä älytön latailusta aiheutuva hidastelu vaikkapa esimerkiksi pelaajahahmon vaatteita valittaessa silittävät kyllä kärsivällisiäkin pelaajia liialti vastakarvaan. Näistä käännöskukkasista ei onneksi ole romuttamaan tätä muuten toimivaa tennispeliä, mutta kyllähän moinen hutilointi jää väistämättä hieman harmittamaan.

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Moninpelinä erittäin viihdyttävä
  • - Tekoäly
  • - Kontrollit
  • - Nettipeli

Huonoa

  • - Yksinpeli viehättää vain pari iltaa
  • - Grafiikka kärsinyt käännöksessä
  • - Hirvittävät lataustauot