Arvostelussa Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai

Kirjoittanut: Petteri Hemmilä, 19.kesäkuu 2012

Peliarvostelu

Pelin nimi Total War: Shogun 2 - Fall of the Samurai
Alusta PC
Ikäraja: 16
Moninpeli: Internet, LAN 2 - 8 pelaajaa
< >
Avaa pelin lisätiedot

Läntinen populaarikulttuuri rakastaa historiaa, mutta yksi suhteellisen vähäiselle huomiolle jäänyt miljöö on 1800-luvun puolivälin Japani. Sulkeutunut saarivaltio modernisoitui pikavauhtia, kun aggressiivisesti kauppasuhteita puskeneet länsivallat kolkuttelivat ovia sotalaivoin ja kanuunoin. Pakotetun kaupankäynnin realiteetit eivät istuneet maatalousyhteiskuntaan ilman kasvukipuja, mikä johti lopulta keisarin mahtikäskyyn häätää riistokapitalistit mereen. Komentoa seurasi paitsi länsimaiden väkivaltainen vastalause, myös törmäys keisarikunnan ja Japanin todellista valtaa käyttäneen Togukawa-shogunaatin kanssa. Oikeassa maailmassa tämä tiesi shogunaatin ja Edo-kauden päätöstä, mutta Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai antaa mahdollisuuden kirjoittaa historiaa tältä osin uusiksi.

Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai on ihmiskunnan sotaisaa historiaa popularisoivan Total War -sarjan uusin tulokas. Sitä kaupataan Total War: Shogun 2:n jatkeena, mutta käytännössä kyse on ilman emopeliä toimivasta stand alone -julkaisusta. Paketin markkinointi pelkkänä lisäosana osoittaa pientä vaatimattomuutta, sillä aikakausi on täysin uusi, tuoreine yksiköineen ja uutukaisine teknologisine kehityspolkuineen.

Uusia yksinpelikampanjoita on vain yksi: Japanin sisällissota. Tavoitteena on vallata saarivaltion avainkohdat vuoteen 1876 mennessä ja pitää huoli omien liittolaisten ylivoimasta. Yksinkertaisesta premissistä saa irti kuitenkin kohtuullisesti uudelleenpeluuarvoa, sillä taistelua voi käydä kummalla puolella rajaviivaa tahansa, vähän eri pituisina variaatioina ja eri klaanien kengissä.
Perustason konsepti ei poikkea siitä, mihin sarjan ystävät ovat vuosien varrella tottuneet. Kampanjan runkona toimii vuoropohjainen maailmankartta, joka pelittää kuin mikrotason Civilization. Klaanin luotsaaminen on tuttu yhdistelmä sotaa, diplomatiaa, kaupankäyntiä ja teknologioiden tutkimista. Kaikkeen tarvitaan mammonaa, jota raavitaan kasaan kauppasuhteista sekä kansan selkänahasta. Liika koronkiskurointi herättää kapinamielialaa ja kauppareitit ovat alttiita vihollisen häirinnälle. Resurssit ovat hyvinäkin vuosina niukanlaiset, pakottaen pelaajan jatkuvien valintojen eteen. Pitäisikö tutkimuksessa panostaako yhteiskunnan rakenteisiin vaiko sotateknologiaan? Miten paljon joukkoja uskaltaa marssittaa pois kotirintamalta, jos vaikka maajussit nousevat barrikadeille?

Diplomatiasta ja kaunopuheista huolimatta, kaikki Total Warit ovat pohjimmiltaan sotapelejä, joissa ykköstavoitteena on valtakunnan rajojen laajentaminen. Armeijoiden kohdatessa siirrytään puolittain reaaliaikaiseen taistelumoodiin, jossa ohjaillaan satojen miniatyyrisotilaiden joukko-osastoja. Menestykseen vaikuttavat monet tekijät aina säätilasta, muodostelmien eheyteen ja yksiköiden moraaliin. Esimerkiksi ratsuväkirynnäkkö selkäpuolelta voi murtaa taistelutahdon täysin ylivoimaiseltakin armeijalta, mutta sama temppu kiväärimiesten tuleen tai ojennettuun keihäsrivistöön päätyy katastrofiin. Fall of The Samurain maailmassa taistelukenttiä hallitsevat ruutiaseet ja tykistö – murhaavimpina uutuuksina luoteja sylkevät Gatling-konekiväärit sekä laivasto, joka osaa antaa tulitukea myös maataisteluihin. Kaukopommitukset tuovat mukanaan uudenlaisen shokkitekijän ja kiväärein aseistautuneet rivimiehet tekevät puolustuspelistä piirun verran helpompaa. Pohjimmiltaan taistelu on kuitenkin samaa epäsymmetristä yksiköiden hyödyntämistä ja selustan turvaamista, kuin muissakin Total Wareissa. Sarjan veteraaneille muutoksissa on kyse lähinnä nyansseista.

Paluun tekevät myös Empire – Total Warissa lanseeratut meritaistelut. Merelliset yhteenotot ovat visuaalisesti entistäkin näyttävämpiä, mutta strategisesti hieman onttoja. Mittaa otetaan useimmiten pyörimällä ympyrää ja vaihtelemalla tykkitulta, kunnes jäljelle jää se jolla on parempi kalusto tai hitusen enempi tuuria. Tuulen suunnalla ei ole enää vaikutusta menestykseen, sillä höyrylaivat eivät purjeita kaipaa. Monipuolisten maataistelujen rinnalla, merellä sotiminen tuntuu turhankin yksinkertaiselta ja, suoraan sanoen, hieman ikävystyttävältä. Mannermaisessa Japanissa meritaistelut ovat onneksi pelkkä sivujuonne, jonka voi halutessaan jättää täysin huomiotta.
Olipa laivaleikeistä mitä mieltä tahansa, on Creative Assemblya vaikea syyttää laakereilla lepäämisestä. Fall of The Samurai suorastaan kuhisee aikakaudelleen uskollisia uudistuksia aina kampanjaa värittävistä satunnaistapahtumista valtakunnan kattavan rautatieverkoston rakentamiseen. Jälki on vaikuttavaa jo pelkkien numeroiden valossa: 6 uutta klaania, 39 maayksikköä, 21 meriyksikköä ja 3 aivan uudentyyppistä spesialistihahmoa omine taitopuineen. Jotain Fall of the Samurain mittakaavasta kertonee sekin, ettei se ole kulunut puhki edes yli 30 tunnin aktiivisella pelaamisella.

Audiovisuaalisena kokemuksena Total War: Shogun 2 – Fall of The Samurai on lähestulkoon omaa luokkaansa. Satojen miniatyyrimiekkosten taistelut ovat skaalaltaan massiivisia, mutta niin pullollaan mikrotason yksityiskohtia, että välillä tekisi mieli loikata kenraalin pallilta pelkäksi katsojaksi. Ääni- ja etenkin musiikkipuolella jälki on niin ikään vakuuttavaa, joskin taistelumoodissa paksua jenkkiaksenttia vääntävä neuvonantaja tuntuu olevan hieman väärässä pelissä. Audiovisuaalisen kokemuksen hinta maksetaan pitkinä lataustaukoina ja suhteellisen jyrkkinä konevaatimuksina. Testikokoonpano jaksoi pyörittää peliä 1920×1080 pikselin kuvatarkkuudella detaileista tinkimättä. Ei kuitenkaan aivan niin sulavasti kuin olisin toivonut.

Total War: Shogun 2 – Fall of the Samurai tuottaa juuri sitä, mitä siltä odotettiinkin – tuhdin strategiapaketin upotettuna mielenkiintoiseen miljööseen. Uutta sisältöä ja aikakaudelle tärkeitä yksityiskohtia löytyy vaikka muille jakaa, mutta sinänsä kauniin pintaremontin alta paljastuu Total Warin tuttuakin tutumpi peruskaava. Tämä ei ole välttämättä huono juttu, sillä Total Warit edustavat monien mielestä de facto parasta koskaan tehtyä PC-strategiaa. Tämä ei ole välttämättä myöskään hyvä juttu, sillä monen mielestä pelisarjan olisi pitänyt uudistua radikaalein ottein jo vuosia sitten. Fall of the Samurai kelpaa todisteeksi kummallekin koulukunnalle.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Rutkasti sisältöä lisäosaksi
  • + Audiovisuaalisesti huikea
  • + Uudet yksiköt ja laivaston tulituki muokkaavat taistelua
  • + Total Warin hyväksi havaittu peruskonsepti toimii

Huonoa

  • - Meritaistelut välineurheilua
  • - Tuttu peruskonsepti käy vähän liiankin tutuksi