Arvostelussa V-Rally 3

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 5.heinäkuu 2002

Peliarvostelu

Pelin nimi V-Rally 3
Alusta Playstation 2
Moninpeli Samalla koneella vuorotellen
Pelaajamäärä 1-4
Avaa pelin lisätiedot

Nykypäivänähän asianlaita on niin, että rallipelit ovat nousseet huimaan suosioon ja niinpä rallipelejä tunkeekin joka tuutista vähintään yhtä paljon kuin tavallisempia kaahauspelejäkin. Uusimpana rallipelivaltikan tavoittelijana on V-Rally 3. Ranskalaisen Eden Studios pelitalon kehittämä V-Rally pelisarja sai alunperin alkunsa Playstationilla vuonna 1997 ja pelin suosion siivittämä tehtiin sille seuraaja, V-Rally 2. No, ilmeisesti kakkososakin oli suosittu ja siten seuraava looginen askel oli kehittää V-Rally 3.

Äkkiseltään tarkasteltuna V-Rally 3 ei tuo mukanaan paljoa mitään uutta ja mullistavaa rallipeligenren keskuuteen. Kisaaminen tapahtuu kuudessa eri maassa joita ovat Suomi, Ruotsi, Englanti, Ranska, Saksa ja Afrikka. Jokainen rata sisältää viisi erikoiskoetta ja jokainen rata on myös tarpeeksi erilainen paikka ajettavaksi ja niinpä pelaaja pääsee ajelemaan niin talvisissa olosuhteissa, kapeilla vuoristoreiteillä, sumuisilla ja sateisilla teillä, kuin Afrikan kuivassa ilmastossakin. Näille radoille taas pääsee kaahaamaan 16:sta eri menopelin voimin joihin lukeutuu esimerkiksi Subaru Impreza, Peugeot 206, Ford Focus, Citroen Xsara, Toyota Corolla, Fiat Punto ja Renault Clio.

Pelin autot jakaantuvat kahteen eri ryhmään, 1.6 litraisiin etuvetoisiin ja 2.0 litraisiin nelivetoisiin, joita kumpiakin on siis kahdeksan kappaletta. Pelaajan iloksi tarjolla on myös vielä neljä bonusautoa jotka aukeavat pelaajan käytttöön sitten kun on tarpeeksi voittanut kisoja ja niin poispäin.
Rallia voi ajaa kahdessa eri pelimoodissa, joista toinen on V-Rally ja toinen Quick Race. Quick Race pelimuotohan on nyt kaikille vähänkään autopelejä pelanneelle tuttu, eli ajetaan yksittäisiä kisoja ja yritetään yksinkertaisesti voittaa. Pelin varsinainen suola, V-Rally moodi kaipaa ehkä hieman tarkempaa selostamista sillä onhan kyseessä kumminkin jotain sellaista mitä ei oikeastaan missään muussa rallipelissä ole vielä tähän päivään mennessä nähty. Elikkä käytännössä tämä pelimoodi on autourheilupeleissä harvemmin vastaan tullut uramoodi, jossa pelaajan pitäisi saada hankittua itselleen tallipaikka, sitten menestyä siellä ja päästä urallaan eteenpäin ajamaan parempiin talleihin ja lopulta voittamaan rallin maailmanmestaruus.

Uran alussa pelaajalle tarjotaan useammasta huonommasta tallista testimahdollisuutta jolloin pelaaja pääsee testaamaan tallin autoa ja mikäli autolla pystyy ajamaan tarpeeksi hyvän ajan samalla kumminkaan vauriottamatta ajokkia liikaa aukeaa pelaajalle talliin ajajan paikka. Tallit eivät suinkaan ole mitään toistensa kopioita vaan ne eroavat autojensa merkkien lisäksi myös budjetiltaan, suorituskyvyltään, moraaliltaan ja luotettavuudeltaan. Eli kun alussakin useammalta tallilta tulee tarjous, niin kannattaa ensin katsastaa niiden ”tehot” ennenkuin allekirjoittaa mitään sopimuksia. Pelaajan pelatessa ralleja läpi ja mahdollisesti voittaessaan kisoja, saa pelaaja hyvien suoritusten jälkeen usein tarjouksia pelaajasta kiinnostuneilta talleilta. Ainut huono puoli tällaisen muuten niin loisteliaan uramoodin sisällyttämisestä peliin on se, että sitten ei peliin jostain kumman syystä voi saada varsinaista virallista lisenssiä, eli vaikka pelin autot ovatkin oikeita niin pelin kuljettajalistan joukosta ei löydy Marcus Grönholmia eikä Tommi Mäkistä tai ketään muutakaan WRC ajajaa. Itseäni tämä ei tosin haitannut pätkääkään, sillä uramoodi tekee tavallisesta rallin ajamisesta paljon, paljon kiinnostavampaa ja addiktiivisempaa.

Ohjattavuudessa ollaan niin ikään onnistuttu ja pienen harjoittelun jälkeen padilla ohjaaminen tuntuu miellyttävältä ja auto pysyy hyvin hallinnassa, mutta homma ei kumminkaan missään vaiheessa äidy liian helpoksi ja siten siis virheitäkin tulee äärirajoilla ajettaessa aina silloin tällöin tehtyä ja auto saattaakin joskus esimerkiksi perä edellä mutkaan tultaessa lähteä käsistä ja pyörähtää, jonka jälkeen auton oikeaan suuntaan kääntäminen usein maksaa muutamia, mutta sitäkin kalliimpia sekunteja. Eli siis lyhyesti sanottuna ajettavuus on kohdallaan ja sen omaksuu helposti, mutta kumminkaan missään vaiheessa ei saa luottaa itseensä liikaa.

Kun yksinpeli on kahlattu läpi jää jäljelle vielä maksimissaan neljän pelaajan moninpeli, jota ei kyllä arvatenkaan valitettavasti voi pelata jaetulla ruudulla joka olisi ollut hauskempaa vaan moninpeli perustuu siihen, että ensimmäisen pelaajan ajettua ajaa toinen pelaaja ensimmäisen haamua vastaan. No pääasia on kait kumminkin se, että jonkinlainen moninpeli sentään löytyy jolloin koko homma ei jää pelkän yksinpelin varaan.

Realismin ollessa päivän sana, ei V-Rally kolmosellakaan ole ollut varaa jättää vaurionmallinnuksia pelistä kokonaan pois. Ajokkeihin tulevat vauriot ovatkin ihan hienosti toteutetut ja niinpä kun tarpeeksi kolaroi niin pelti rypistyy, ajovalot rikkoutuvat, puskuri alkaa repsottaa ja irtoaa lopulta kokonaan irti. Vaikka vauriot ihan hieno lisä ovatkin sinänsä, niin en ainakaan itse huomannut mitään merkittävää eroa vaikka auto olisikin ollut kuinka lommoilla tahansa. Ainoastaan silloin kun rengas lähti irti autosta huomasi sen ajamisessa, joka muuttui todella vaikeaksi. Jos useampi rengas lähtee irti tai pelaaja putoaa tieltä rotkoon, loppuu kisa siihen.

Vaikka jokaisen tallin tehoista löytyy sana luotettavuus, niin en itse ainakaan kokenut mitään mekaanisia vauroita ajon aikana, eli toisin sanoen pelaaja ei voi hajoittaa auton moottoria, jarruja tai mitään muutakaan vastaavaa kesken hektisen ajamisen. Melkein voisikin sanoa, että ajokkeihin ilmenevät vauriot ovat enemmänkin kosmeettinen juttu kuin ajamista vaikeuttava ominaisuus. Varikolle mennessä kolaroinnin jälkeen tosin joutuu usein pistämään varikkopojat korjaamaan jousistusta, ohjattavuutta, jarruja ja niin edespäin, joten voihan olla että jos jättäisi autonsa kokonaan korjaamatta varikolla niin se auto sitten lopulta hajoaisi tai ainakin muuttuisi paljon ikävämmäksi ajettavaksi. Kuten oikeassakin rallisssa, on pelaajalla aikaa korjailla autoa puoli tuntia ja jokainen osa riippuen sen saamasta vauriomäärästä vie jonkin verran aikaa tästä puolituntisesta.

Erikoiskokeiden väliltä löytyvillä varikoilla ei tarvitse pelkkään auton korjaamiseen tyytyä, sillä sitten kun on saanut haluamansa osat korjattua voi viritellä ajokkiaan seuraavia etappeja varten. Tässä täytyy kyllä sanoa, että en ole pahemmin peleissä aiemmin ajokkia viritellyt lähinnä siitä syystä että ei oikein ole tiennyt mihin mikäkin säätö vaikuttaa, mutta V-Rally 3:ssa kaikkien säätöjen vaikutukset autoon oli selostettu todella niin hyvin kuvien ja tekstien avulla, että säätämisen vaikutukset todellakin ymmärsi erittäin helposti. Vaikka kovin paljoa erilaista säädettävää ei pelistä löydykään, niin kyllä autoa virittelemällä sen saa käyttäytymään enemmän halutulla tavalla varsinkin mutkiin tultaessa kuin myös kulkemaan hieman nopeammin kuin ilman virittelyä.

Pelin käyttämä Twilight niminen pelimoottori takaa hyvän pelinautinnon tueksi vielä kauniit grafiikatkin. 15 000-16 000 polygonia per auto ja 500 000 polygonia per rata kertoo grafiikan tasosta jo aika paljon. Peli onkin todella kauniinnäköinen maisemien ollessa erittäin vaikuttavan näköisiä ja erikoisefektien, kuten vesi -ja lumisateen, sumun ja auton pintaan tarttuvan lian tuodessa peliin lisää todellisuudentuntua. Pelin autoissakaan ei ole mitään valittamista, sillä ne ovat ihan Gran Turismo 3 pelin vastaavien tasoa. Ainut ikävä piirre joka peliä pelatessa tuli huomattua oli se, että 50 hertsisellä TV:llä peli tuntui kärsivän lievästä tökkimisestä joillain radoilla, joka välillä alkoi käymään jopa hermoillekin. 100 hertsisellä TV:llä tälläistä ei sitten ilmennytkään lainkaan, eli voinemme olettaa että kun lisää 50 hertsiä mittariin niin ongelma poistuu päiväjärjestyksestä. Ei pelaaminen nyt mahdotonta sillä 50 hertsiselläkään ole, mutta ajattelinpahan nyt vain mainita tämän seikan.
Äänipuolella ei pelaajalle tarjoilla mitään sen kummempaa, vaikka kyllähän pelin vähiin ääniin lukeutuvat ralliautojen äänet kuullostavatkin hienoilta ja autenttisilta, sekä toisistaan kiitettävästi poikkeavilta. Pelin kartanlukija on niin ikään onnistunut työssään hyvin ja sitä kuunteleekin ihan mielellään, miehen luetellessa selkeällä äänelä nuotteja pelaajan korviin.

Musiikkia ei pelissä varsinaisesti ole, ellei nyt sitten introssa soivaa A:n Nothing biisiä ja muuta valikoissa soivaa musiikkia lasketa mukaan. Joillekin tietysti pelin äänimaailma saattaa olla hieman liian vaisu, mutta itse ainakin henkilökohtaisesti pidän sen tyyppisestä äänimaailmasta tällaisten pelien kohdalla koska usein jotkin vaikeimmista radoista tarvitsee enemmän keskittymistä, eikä siitä olisi oikein tullut mitään jos jokin musiikki olisi jatkuvasti jumputtanut taustalla ajon aikana.

Yhteenveto

Lähes täydellinen

Hyvää

  • + Grafiikka ja äänet
  • + Addiktiivinen
  • + Uramoodi
  • + Ohjattavuus
  • + uton säätäminen

Huonoa

  • - Vaurionmallinnus