Arvostelussa Vancouver 2010

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 2.helmikuu 2010

Peliarvostelu

Pelin nimi Vancouver 2010
Alusta XBOX360
Arvostelukappale PAN Vision
Ikäraja 3
Avaa pelin lisätiedot

Brittiläinen pelitalo Eurocom on siitä harvinainen kehittäjä pelialalla, että se on luonut nimeä lähes yksinomaan muilta lainaamilla lisensseillä, sen sijaan, että olisi kehittänyt täysin omia ideoitaan. 2000-luvun puolella Eurocom muistetaan varmasti parhaiten pelattavista peleistään, kuten Athens 2004, James Bond 007: Nightfire, Buffy the Vampire Slayer: Chaos Bleeds, Batman Begins, sekä Beijing 2008. Kukaan tuskin taas haluaa muistaa kyseisen firman pelejä, kuten Pirates of the Caribbean: At World’s End tai Predator: Concrete Jungle.

Kuten Eurocomin ansioluettelosta käy helposti ilmi, on Eurocom ollut viimeaikoina ? vuonna 2004, sekä 2008 vastuussa virallisten olympialaispelien kehityksestä, joista tuoreempi Beijing 2008 julkaistiin Segan toimesta ja oli oikeasti hiotulla sekä järjeväksi mietityllä (suurimmaksi osin) kontrollisysteemillään varsin hauskaa kisaamishupia, eikä Athens 2004:kään huono ollut.
Nyt yhteistyö Segan kanssa jatkuu ja tarjolla olisi Vancouverissa tänä vuonna pidettävien talviolympialaisten virallinen lisenssituote. Alkuasetelma lupaa siis hyvää, kun jälleen kerran ruorissa on Eurocom.

Se mikä Vancouver 2010 -pelissä kuitenkin heti ensimmäisenä paistaa silmään ikävällä tavalla on sisällön vähyys. Tarjolla on vain kahdeksan erilaista talviolympialaislajia, mutta koska muutamista lajeista on tarjolla useita variaatioita, on eri lajivariaatioiden yhteissumma 14 ? joka ei sekään paljoa ole. Esimerkkinä alppihiihdosta löytyy variaatiot Super-G, sekä pujottelu, kun taas lumilautailusta on tarjolla pujottelu, sekä neljän kilpailijan perinteinen kisa.

Jos verrataan Vancouver 2010 -pelin lajien määrää esimerkiksi Beijing 2008 -peliin, josta niitä löytyi huimat 38 kappaletta, niin voidaan puhua jo jossain määrin väärin rahastuksesta mitä tulee Vancouver 2010 -peliin, sillä molempien pelien hinnat (uutena) ovat samaa luokkaa. Olisikin ollut parempi, jos Vancouver 2010 olisi ollut hintaluokaltaan täten halvempi, vaikka talviolympialaislajeja ei oikeastikaan ole yhtä montaa kuin mitä kesäolympialaisissa. Kuitenkin on pakko kysyä, että minne on jäänyt lajeista vaikkapa ampumahiihto?

Vancouver 2010 pelin eri lajit ovat mäkihyppy, pikaluistelu, alppihiihto, freestylehiihto, lumilautailu, sekä kolme erilaista jääkelkkailua, joista viimeksi mainituista yksi on parikelkkailu ja loput kaksi soolokelkkailuja. Pelin vähäisistä lajeista oikeastaan ainut tylsä laji on pikaluistelu, jossa pelattavuus ei ole niin hauska ja helppo omaksua kuin muissa lajeissa ja siten vaara sortua mokaamaan oma kisa jo heti alkuunsa on paljon suurempi kuin muissa pelin lajeissa.

Pelin muiden lajien kontrollit sen sijaan ovat varsin hyvin kunnossa, eikä tälläkään kertaa juuri missään lajissa (paitsi pikaluistelussa) rämpytetä jatkuvalla syötöllä nappuloita. Osa lajeista, kuten jääkelkkailut vaativat hyvän lähtövauhdin saamiseksi pientä rämpytystä, mutta muutoin homma on rämpytysvapaata touhua. Esimerkkinä lumilautailu sujuu samaan tapaan kuin muissakin nykypäivän lumilautapeleissä, kun taas mäkihypyssä pelaajan tulee painaa A-nappulaa useampaan otteeseen ennen hyppyä ja hypyn aikana, jotta useat seikat, kuten lähtömomentti sekä ponnistuskulma olisivat parhaat mahdolliset. Rämpytystä ei kuitenkaan tarvita tässäkään. Pelin kelkkailulajeissa sen sijaan tärkeää on muistaa kallistaa mutkissa kohti tasaista pintaa, jotta kelkka ei kaatuisi. Ja alussahan se kaatuu moneen otteeseen, ennen kuin pääse jyvälle. Lähes järjestäin kaikissa lajeissa tarvitaan pelaamiseen pääasiassa vain vasenta tattia sekä A-nappulaa ja joissain — kuten hiihdossa sekä lumilautailussa — myös ohjaimen molempia liipaisimia. Muutamassa tapauksessa tarvitaan lisäksi hetkellisesti ohjaimen oikeaa tattia sekä ohjaimen B-nappulaa. Harjoittelumoodia varten tehdyt yksiselitteiset tutoriaalit ovat kuitenkin sen verran hyviä ja selkeitä, että kaikkien lajien oppiminen käy käden käänteessä.

Vancouver 2010 pitää sisällään harjoittelumoodin, varsinaiset kisat, joissa pelaaja voi pelata joko jonkin yksittäisen lajin tai sitten kasata kaikki pelin lajit sekä niiden eri variaatiot pelattavaksi putkeen. Olympialaisia voi pelata perinteisen yksinpelin lisäksi myös joko paikallisena jaetun ruudun moninpelinä tai sitten Liven välityksellä player- ja ranked-matseina.

Varsinaisten Olympialaisten ohella tarjolla on myös pelimuoto ”challenges”, joka nimensä mukaisesti tarjoaa erilaisia haasteita pelattavaksi. Haasteet ovat tasoa easy-hard ja kukin haastekäyrä on puettu pyramidin muotoon, jonka pohjalta pelaaja aloittaa haasteiden läpäisyn. Kun saavuttaa helpoimpien haasteiden pyramidin huipun, avautuu medium-tason pyramidi ja niin edelleen. Alun haasteet ovat varsin helppoja, mutta mitä pidemmälle mennään sitä täydellisemmin on haasteet suoritettava ja esimerkkinä eräässä lumilautailuhaasteessa, jossa on saatava kerättävä tietty määrä ilmapisteitä, on hypyt saatava lähes jokaisessa hyppyrissä ajoitettua lähes virheettömästi, sillä onnistuminen saattaa välillä jäädä vain sadasosista kiinni. Haasteet ovat hauskoja, mutta samalla ne haastavimmat ovat myös sen kolmenkymmenennen yrityskerran jälkeen hermoja rasittavia. Kun haasteet on kerran läpäissyt, ei niitä todellakaan huvita lähteä parantelemaan. Hienona ominaisuutena pelaajan huipputulokset päivittyvät lajissa kuin lajissa automaattisesti ja aina kun pelaaja rikkoo oman vanhan (tai jonkun kaverilistalla olevan, pelin omistavan pelaajan) ennätyksen ilmoittaa peli asiasta. Peli myös näyttää maailmanlistat jokaisen uuden ennätyksen jälkeen, jolloin pelaajan ei itse tarvitse kaivella valikoissa nähdäkseen omaa sijoitustaan.
Hieman harmillisesti Livessä ei pelaajia ollut kertaakaan arvostelun tekoaikana, joten emme voineet nettipeliä kokeilla ja kimppapeluun fiilistely jäikin paikallismoninpelin harteille, joka oli varsin hauskaa hupia. Lisenssipeleiltä ? varsinkaan urheilutapahtumia kattavilta ? ei usein kannata odottaa liikoja mitä tulee visuaaliseen yleisilmeeseen, mutta Vancouver 2010 on kuitenkin mukava poikkeus. Grafiikka on kauttaaltaan hienoa ja etenkin vuoristoiset maisemat ovat paikoitellen näyttäviä. Hienoa on myös erittäin sulava ruudunpäivityksen nopeus, joka etenkin jääkelkkailussa nousee hienosti esille. Uutuutena Vancouver 2010 tarjoaa jokaista lajia varten perinteisen 3rd person kuvakulman lisäksi myös first person kuvakulman, eli tällöin pelaaja näkee tapahtumat kuin silmistä kuvattuna. Mäkihypyssä tämä on ainoa vaihtoehto ja todella toimiva. Muissakaan lajeissa FPS-kuvakulman hyödyntäminen ei ole haitaksi ja niin ikään jokin kelkkailuista on hauska kokea myös FPS-kuvakulmassa.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Grafiikka
  • + Haasteet tuovat.. Lisähaastetta pelaamiseen
  • + Hyvin toteutetut kontrollit
  • + Hauskaa kaverin kanssa

Huonoa

  • - Livessä ei ole pelaajia
  • - Pikaluistelu
  • - Vähäinen sisällön määrä suhteutettuna hintaan