Arvostelussa Velvet Assassin

Kirjoittanut: Teemu Laitinen, 24.syyskuu 2009

Peliarvostelu

Pelin nimi Velvet Assassin
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Äänituki Dolby Digital 5.1
< >
Avaa pelin lisätiedot

Toisen Maailmansodan tapahtumat ovat kieltämättä yksi pelihistorian kolutuimmista aihepiireistä. Tietyt ennakkoluulot ovat tämän seikan takia hyvinkin läsnä, kun huomaa pelin sijoittuvan natsien valtaamaan Keski-Eurooppaan. Velvet Assassin on kuitenkin hienoinen poikkeus, aihepiiristään huolimatta, sillä kyseessä ei tällä kertaa ole perinteinen ammuskelupeli, vaan peli uppoaa hiippailukategoriaan.

Velvet Assasssinin sankarittarena toimii kauniiksi muovattu brittivakooja, Violet Summers, jonka tarkoituksena on iskeä suoraan natsijohtajien kimppuun ? kuten Willi Schuntzelin ? joka pelin tarinan mukaan tuhosi Pariisin väestöä armottomasti. Tehtävät sijoittuvat Summersin lähimenneisyyteen, sillä nykyhetkessä hän makaa sairaalassa, eikä syy tähän ole hetkessä selvä, vaan menneisyyden tapahtumia seuraamalla päästään lähemmäksi pelin alkuasetelmia. Tarinallisesti tämä onkin mielenkiintoinen ratkaisu, sillä sen nojalla pelaaja liimautuu ohjaimeen halutessaan nähdä syyt tähän kyseiseen tilanteeseen. Pelaajan tahkoessaan pelin kenttiä lävitse, palaa Violet Summers välillä ?takaisin? pelin nykyhetkeen pienten välianimaatioiden muodossa, jotka herättävät vain lisää mielenkiintoa ja tahtoa päästä pelin loppupäähän.
Pelistä kuitenkin pian huomaa sen, ettei sen tarkoitus ole tarinallisesti luoda mitään erikoista vaan sen erikoisuus piilee itse pelin luomassa aavemaisessa tunnelmassa. Sankaritar ei todellakaan ole mikään pyssysankari, vaan pääidea on pysyä varjoissa, vaikka kuinka tukala tilanne olisikin. Synkät maisemat ja äänimaailma luovat onnistuneen yhtälön, sekä itse viholliset vaikuttavat yli-inhimillisen pelottavilta. Tilannetta tietenkin kärjistää se, että useimmiten tappaminen on tehtävä käsin puukkoa käyttäen, tai sitten löydettävä jokin muu ratkaisu etenemiselle.

Vakoojan elämä ei ole helppoa, sen Summers huomaa jo heti ensimmäisestä tehtävästä lähtien, kun omat tavarat ovat ties missä puun oksassa, eikä käteen ole jäänyt muuta kuin puukko. Veitsen käyttäminen kuitenkin opetetaan jo heti ensimmäistä natsia tapettaessa, sekä kaikki muukin peruskikkailu, joita tarvitaan selviytymiseen, kuten vaikkapa puskissa lymyileminen. Tappaminen voi kuitenkin olla vaikeaa jo heti toisen kohdatun vihollisen kohdalla ja uusintayrityksiä voi joutua ottamaan paljonkin, sillä ajoitusten täytyy olla tarkkoja.

Tämä tilanteiden jatkuva uusiminen syökin miltei koko pelinautinnon. Velvet Assassinin tallennusmahdollisuus on kuin pyöveli, joka on kirveen kanssa valmiina katkaisemaan peli-innon. Vapaa tallennus olisi pelastanut paljonkin. Pelissä on monia kohtia, joissa natsit höpöttelevät keskenään niitä näitä – kuten suklaan varastamisesta tai jonkin taulun mustan värin tummuudesta – ja nämä höpinät joutuu kuuntelemaan jatkuvasti uudelleen, mikäli menee tapattamaan itsensä ennen seuraavaa tallennuspistettä. Näitä tallennuksiakin tuntuu tulevan umpimähkään; joskus tiheämmin ja joskus liiankin harvakseltaan. Vastaan saattaa myös tulla tilanteita, joissa täytyy liikuttaa laatikkoa edetäkseen, tappaa talollinen natseja, ja vasta sitten peli antaa tallentaa, mikäli sattuu selviämään tilanteesta hengissä.

Tehtäviä on kaksitoista, joista osa on tavallaan jaettu kahteen osaan, kun Violet pyörii samoissa skenaarioissa. Kentissä ole mitään vaihtoehtoisia reittejä, vaan on pakko kulkea aina tiettyjä teitä pitkin, mutta salaisia päämääriä on kuitenkin ripoteltu sinne tänne, kuten vaikkapa vanginjohtajan murhaaminen. Yhden tehtävän läpäisemiseen voi mennä reilustikin yli tunti, ehkä suurimmaksi osaksi sen takia, että juoksuaskelia ei pahemmin viitsi ottaa, jottei viholliset kuulisi. Toinen syy on tietenkin turhat kuolemat. Pelin tehtäviin on ripoteltu keräilyesineitä, jotka kiiltelevät pimeydessä. Kaikkia näitä esineitä on vaikea löytää, mutta mitä enemmän löytää ja mitä arvokkaampia esineet ovat, sen paremmin Violet Summers saa kokemuspisteitä, joilla hän voi parantaa omia kykyjään. Nämä kyvyt ovat morfiinin käyttö, hiiviskely sekä osumien kestäminen.

Morfiini on Violetille eräänlainen aistien terävöittäjä, jolla hän voi hidastaa aikaa ja joko juosta parempaan piiloon, tai tappaa vihollisensa helposti suoraan edestäpäin. Vaikutus kuitenkin lakkaa välittömästi, kun hän viiltää natsilta kurkun auki, tai sitten kun punainen aikapalkki on kulunut loppuun. Morfiinia onkin usein käytettävä, mutta tietenkin säästeliäästi, sillä morfiinipulloja ei aivan joka puolella loju. Sama asia on aseiden kanssa, joita on piilotettuna kaappeihin.

Pyssyjä Summersilla on puukon lisäksi käytettävinään kuusi. Teho näiden aseiden välillä on huomattavissa, kuten esimerkiksi äänenvaimentimella varustetun coltin ja lugerin ero, sekä haulikon ero. Tosin lugerilla ammuttaessa tuntuu ettei Summers osu viholliseensa millään, varsinkin jos yrittää ampua liekinheittimellä varustetun vihollisen bensatankin hajalle. Äänenvaimennin taas toimii, kun haluaa saada vihollisen pois pelistä ilman suurempaa meteliä. Häiritsevä asia aseiden kanssa on kuitenkin niiden kannettavuus, sillä useampaa käsiasetta Violet ei suostu kiikuttamaan mukanaan. Luger ja kivääri kyllä menee mukavasti mukana samaan aikaan. Panoksiakaan ei loju maassa liiaksi, joten välillä joutuu ravaamaan kenttää edestakaisin vain vaihtaakseen aseen toiseen, jonka jätti taakseen aikaisemmin.

Suora räiskintä siis ei kuitenkaan ole mahdollista, vaan luoteja joutuu käyttämään muuhunkin kuin vihollisten tappamiseen. Ympäristö on dynaaminen ja sitä hyväksi käyttäen voi hämätä vihollista. Voi esimerkiksi ampua natsin takana olevaan seinään, jolloin hän ryhtyy hämmästelemään kolahdusta ja kääntyy selin pelaajaan. Vaihtoehtoisesti pelaaja voi ampua öljytynnyrin tai lätäkön tuleen. Vihollisen voi myös vipua kääntämällä käristää vesilätäkköön jossa hän seisoo. Jotkut natsisotilaista kantavat kranaatteja mukanaan ja näistä voi vetää sokan irti, jolloin heistä tulee tikittäviä pommeja. Konsteja tappamiselle siis löytyy, mutta pääsääntöisesti tulee kuitenkin käytetyksi perustason ?selän taakse hiipimistä ja kurkku auki? -tyyliä, joka voi käydä tylsäksi pidemmän päälle. Onneksi natsintappoanimaatioita on ihan mukava katsella, mutta harmi vain, ettei niitä ole muutamaa useampaa. Raakamaisin ja harvinaisin kuolinanimaatio varmastikin on, kun Violet ottaa puukon ja iskee psykopaattisesti natsin rintaan noin kymmenisen pistoa.

Pääsääntöisesti Violet piileksii varjoissa, mutta hänen on myös mahdollista pukeutua SS-sotilaan univormuun, jolla hän voi hämätä vihollisia. Pukua käytettäessä Violet Summers ei kuitenkaan voi mennä liian lähelle vihollisia, saatika tappaa niitä, sillä viholliset huomaavat valeasun. Tästä natsien huomaamiskyvystä ilmoittaa valkoinen palkki ruudun alapäässä, joka pienenee kun vihollinen on lähellä. Myös kaikki epäilyttävä käytös herättää vihollisten huomion, joten ei pahemmin kannata vihellellä tai kulkea kyyryasennossa.

Kokemuspisteiden käyttö on hieman kehnosti toteutettu, sillä siitä ei saa selvää kuvaa, että kuinka paljon pitää kerätä tavaroita, jotta saisi seuraavan parannuksen. Kaiken lisäksi nämä parannukset tuntuvat antavan väärän kuvan seuraavasta vapautuvasta parannuksesta. Sitä luulisi nimittäin saavan heti käyttöönsä toisen morfiiniruiskupaikan, kun laittaa kyseiseen kohtaan kokemuspistetähden, mutta näin ei kuitenkaan käy, vaikka tekstinpätkä näin antaakin olettaa.
Vihollisten tekoäly ei ole mitään mullistavaa, mutta eivät ne sentään täysiä lahopäitäkään ole. Hieman outoa kuitenkin on, että kun vihollinen huomaavaa Violetin ja hän pääsee karkuun. Tällöin natsit jatkavat hetken etsintää pyörien ja tutkaillen ympäristöä, mutta palaavat sitten takaisin sahaamaan omaa vartiolinjaansa. Liian haastavaa se taitaisi muutenkin olla, jos viholliset eivät lopettaisi etsintäänsä koskaan, kun ottaa jälleen huomioon pelin tallennusmahdollisuudet. Natsit eivät myöskään tunnu osaavan availla ovia, jotta seuraisivat Violetia toiseen huoneeseen, vaan ovi täytyy jättää heille auki.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Kontrollit ovat simppelit
  • + Audiovisuaalinen ulkoasu (PhysX-teknologia)
  • + Tunnelma

Huonoa

  • - Tehtävät hieman toistavat itseään
  • - Tallennusmahdollisuus pilaa suuren osan pelin nautinnosta
  • - Kokemussysteemi on toteutettu hieman heikosti