Arvostelussa Viva piñata – Trouble In Paradise

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 5.lokakuu 2008

Peliarvostelu

Pelin nimi Viva piñata - Trouble In Paradise
Alusta XBOX360
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
Content Download Ei
< >
Avaa pelin lisätiedot

Alkuperäinen Viva piñata oli varsin viihdyttävä, sekä rentouttava pelitapaus ilmestyessään vuoden 2006 lopussa. Peliä pystyi varsin hyvin pelaamaan niin perheen pienemmät, kuin hieman vanhemmat, lapsenmieliset pelaajatkin. Peli keräsi Game Realityn arvostelussa neljä tähteä allekirjoittaneelta. Nyt alkuperäinen peli on saanut seuraajan, joka kantaa nimeä Viva piñata – Trouble In Paradise. Käytännössä Trouble In Paradise ei kuitenkaan ole niin täysiverinen ”jatko-osa” kuin mitä jatko-osat yleensä ovat. Trouble In Paradisea voisi pikemminkin luonnehtia täydellisemmällä versiolla alkuperäisestä pelistä, sillä oikeastaan ”TIP” pitää sisällään vain uusia eläimiä, muutaman uuden ympäristön, sekä useita erilaisia parannuksia ja viilauksia, muun muassa pelin käyttöliittymään. Viva piñata – Trouble In Paradise sisältääkin mielestäni vain asioita, jotka olisi pitänyt olla jo aikoinaan alkuperäisessäkin pelissä.

Kuvitellaan kuitenkin, etteivät kaikki ole pelanneet alkuperäistä peliä, eivätkä tiedä mikä pelin idea oikein on, joten havainnollistan asiaa hieman. Viva piñatassa tarkoitus on houkutella pelaajan puutarhaan mahdollisimman paljon erilaisia piñata-eläimiä ja sen jälkeen lähettää niitä juhliin ympäri maapalloa. Piñatat ovat paperimassasta valmistettuja varsin värikkäitä ja karkilla täytettyjä kummastuksia, joita ihan oikeastikin Meksikossa on usein tapana rikkoa auki lastenjuhlissa. Itse pelissä piñatat ovat kuitenkin varsin eläviä tapauksia.
Peli aloitetaan luomalla oma puutarha, eli antamalla sille jokin nimi. Alkuperäisestä pelistä poiketen Viva piñata – Trouble In Paradise -pelin pakkaus pitää sisällään yhden ”kortin” piñata-eläimestä. Mikäli sattuu omistamaan Xbox 360:lle julkaistun Live Vision kameran, saa pelaaja puutarhaansa yhden eläimen kortin avulla. Pelin manuaali neuvoo pelaajaa yksinkertaisesti pelin aikana osoittamaan korttia kameraan ja hoplaa, puutarhaan saapuu kortin kuvassa näkyvä eläin. Aivan näin asia ei kuitenkaan käytännössä ole. Itse sain tuhlattua kortin ”kuvauttamiseen” parisenkymmentä minuuttia ennen kuin onnistuin. Valaisun pitää huoneessa olla juuri sopiva ja tämän jälkeenkin operaatio on todella turhauttava. Mitenköhän nuoremmat lapset tässä mahtavat onnistua, saatika lyhytpinnaiset vanhemmat?

Kun puutarha on luotu, sille annettu nimi ja mahdollinen Live Vision -pelleily suoritettu (jota tosin ei ole pakko heti tehdä) on aika aloittaa puuhastelu tyhjässä puutarhassa ja hankkia maille ihka ensimmäinen eläin (kortista saadun eläimen ohella), jonka hankinta opastetaan pelaajalle käsi kädessä. Tämä on hyvä asia, sillä samalla pelin aloittaminen toimii ikään kuin tutoriaalina, jossa samalla opetetaan kaikki niksit itsenäistä pelaamista varten. Käytännössä pelaajan pääasiallisina työkaluina toimivat erilaiset hahmot, joilta saa ostettua erilaisia asioita, kuten eläintaloja, koriste-esineitä, sekä esimerkiksi erilaista apua puutarhassa. Pelistä löytyy myös maaperäpussi, lapio sekä kastelukannu, joista jälkimmäisellä kastellaan uudet istutetut kasvit ja näin taataan niiden selviytyminen, kun taas lapiolla muokataan maata, kaivetaan lampia, sekä hajotetaan esimerkiksi rikkaruohoja. Maaperäpussilla sen sijaan voidaan muokata maan tyyppiä. Jos ruohoa halutaan muuttaa mudaksi tai vaikkapa hiekaksi, niin ei muuta kuin oikea pussi esille ja ”lannoittamaan”. Myöhemmin pelissä mukaan kuvaan astuu myös uusi,

Maan tyypin muokkaaminen ei ole pelkkä kosmeettinen asia, vaan sillä on oikea merkitystäkin. Jokainen pelin eläimistä on omanlaisensa tapaus. Jokaisella eläimellä on omat ehtonsa, millä sen saa vierailemaan pelaajan puutarhassa, kuin myös, että millä kunkin eläimen saa jäämään pysyväksi asukiksi. Jotkin eläimet saattavat haluta syödä esimerkiksi tietynlaisia kasveja tai siemeniä, kun taas jotkin kaipaavat puutarhaan vaikkapa vettä, mutamaata tai hiekkaa. Jotkin piñatat vaativat jopa saada syödä jonkin toista lajia olevan piñatan, ennen kuin suostuu jäämään puutarhaan. Etenkin pelin alussa uusia tuttavuuksia tulee vastaan tuon tuosta, mutta mitä pidemmälle pelissä päästään, alkaa uusien tuttavuuksien houkuttelu vaatimaan enemmän pyrkimyksiä ja sitä myöten myös enemmän rahaa. Uutena ominaisuutena Viva piñata – Trouble In Paradise sisältää mahdollisuuden vierailla kokonaan eri paikoissa oman puutarhansa lisäksi. Tällaisia paikkoja on pelissä kaksi; aavikko, sekä toisena ääripäänä Etelänapa.

Kuten arvata saattaa, molemmat uudet paikat pitävät sisällään toisistaan eroavia eläinlajeja, eikä myöskään näiden kahden uuden paikan eläimistä kovin moneen törmää oman puutarhansa luona, paitsi sen jälkeen, kun ne ovat jo kerran ehtineet asua pelaajan puutarhassa. Ideana uusien ”eksoottisten” eläinten hankinnassa on ensin ostaa kauppiaalta ansa ja ansaa varten syötti. Mikä tahansa syötti ei kelpaa, mikäli mielii saada juuri tietyn eläimen kiinni. Kunkin lajin mieltymykset on kuitenkin nähtävissä varsin helposti eläimen inforuudusta. Joskus ansaan saattaa tosin ehtiä jokin vääräkin lajike, ellei ehdi hätyyttää sitä pois. Kiinni saatua eläintä ei voi päästää ansasta vapaaksi, vaan laatikko on postitettava tai hajotettava kokonaan ja pelaajan ostettava tämän jälkeen uusi ansa ja syötti, mikä on jokseenkin hölmöä. Kiinni saatu eläin toimitetaan aina postiin automaattisesti, josta pelaaja sen ”noutaa” omaan puutarhaansa. Siinä missä pelaajan puutarhaan tulee itsekseen vierailemaan muun muassa jäniksiä, kettuja, matoja ja sammakoita, on näitä kahdesta uudesta paikasta saatavilla muun muassa Jakkihärkä, pingviini, aavikkolisko ja korppikotka.

Ansojen ja syöttien hankkiminen tosin vaatii rahaa, niin kuin melkeinpä kaikki muukin hiemankin isompi projekti. Pelissä rahaa, eli suklaakolikoita taasen voidaan tienata muutamallakin eri tavalla. Pelaaja voi esimerkiksi kasvattaa puutarhaansa omena- tai pähkinäpuita ja myydä näiden satoa. Jotta satoa voisi myydä, on ensin kasvatettava kasveja, joista näitä kasvaa. Kasvattaminen onnistuu ostamalla eri kasvilajien siemeniä pelin kaupasta. Muun muassa siemenien hankinta on juuri yksi niistä asioista, joita on paranneltu sitten alkuperäisen Viva piñata -pelin. Koska siemenien ostaminen on asia, jota tulee pelissä tehtyä todella usein, on Rare onneksi muuttanut asiaa siten, ettei enää tarvitse välttämättä mennä erikseen pelin valikon kautta kauppaan ostamaan siemeniä ja katsella pelin lataustaukoja. Sen sijaan pelaaja voi nyt ostaa siemeniä pelin aikana suoraan pelin käyttöliittymästä painamalla kerran X-nappulaa, joka tuo ruudulle pelin toimintavalikon. Lapion, kastelukannun, maaperäpussin ja muiden ohella valikosta löytyykin nyt myös siemenpussikin. Kun siemenpussi on valittu, voidaan RB- ja LB-nappuloilla selailla siementarjontaa ja valita, joko pelkkä siemenen osto, tai osto ja automaattinen istutus. Jotkin eläimet haluavat syödä pelkkiä siemeniä jäädäkseen asumaan pelaajan puutarhaan, joten pelkkä ostaminen vaihtoehtona onkin juuri siksi erittäin kätevä ja tarpeellinen.

Paras tapa pelissä on satojen myymisen sijaan kuitenkin lähettää omia eläimiään juhliin erilaisten ”haasteiden” välityksellä tai muuten vain. Eläimiä ei voi lähettää juhliin silloin kun haluaa, koska lähetettävän eläimen on ensin oltava ”täydessä kunnossa”. Toisin sanoen eläimen iloisuusmittarin tulee olla täysi, eikä eläin saa olla masentunut. Kuka lapsi masentunutta paperimassaeläintä jaksaisikaan piestä. Sääliksihän sitä kävisi. Iloisuusmittarin täyttäminen onnistuu syöttämällä eläintä joko kasveilla, tai sitten ostettavilla karkeilla. Myös talon rakennuttaminen kyseiselle lajille, eläinten yksilöllinen nimeäminen, sekä näiden vaatettaminen erilaisen tilpehöörien, kuten hatun tai tekonenän kanssa auttavat tehtävässä. Kun iloisuusmittari on täynnä, voidaan eläin lähettää juhliin, josta se palaa hieman myöhemmin (ehjänä) takaisin.

Kolmas vaihtoehto rahan tienaamiseksi tililleen on myydä omia eläimiään pois, esimerkiksi vaikkapa sen jälkeen kun on ensin ”synnyttänyt” puutarhaansa uuden poikasen samaa lajia. Uusien piñata-eläimien synnyttämiseksi pelaajalla pitää luonnollisestikin olla kaksi samaa lajia olevaa eläintä. Tämän lisäksi pelaajalla pitää olla lajia varten oma koti, jossa ”romanssi” suoritetaan. Lisäksi jokainen eläinlaji vaatii yhden asian, ennen kuin ne suostuvat romantisoimaan toisiaan. Tämä saattaa olla vaikkapa jonkin kasvin syönti, tai hieman ikävämmin toisen eläimen syönti. Kun romantisoinnin vaatimukset on täytetty, tulee pelaajan ohjastaa helpon minipelin välityksellä piñata toisen luokse.

Sen lisäksi, että jotkin lajit haluavat syödä toisia, eivät kaikki lajit yksinkertaisesti myöskään tule toimeen keskenään. Puutarhassa syntyykin melkeinpä pakosta tuon tuosta tappeluita lajien välillä, jotka eivät toisistaan pidä. Tätä voi joko sietää, tai sitten myydä jommankumman riitapukarilajin pois. Lajien tappelusta voi tosin nyt myös hyötyäkin. Nimittäin kun lajit tappelevat usein keskenään, saa voittajaeläin itselleen tappelukokemusta. Mitä enemmän voittoja ja kokemusta, sitä enemmän eläimen myyntiarvo kasvaa.

Omien eläinlajien keskinäinen nahistelu ei ole ainut asia, jota pelaajan tulee pitää silmällä. Pelaajan kiusana ovat nimittäin alkuperäispelin tapaan ilkeä Professori Pester, hänen apulaisensa Ruffianit, sekä happamat piñatansa. Siinä missä kiltit piñatat, jotka eivät kuitenkaan vielä ole pelaajan puutarhan asukkeja ovat väriltään mustavalkoisia, siinä missä happamat piñatat ovat väriltään punaisia. Happamat piñatat ja niiden ilkeysaste vaihtelee hieman, mutta käytännössä ne saattavat tulla pelaajan puutarhaan syömään esimerkiksi kasveja tai tappelemaan pelaajan eläinten kanssa. Happamat piñatat on mahdollista kuitenkin kesyttää ja saada asukeiksi omaan puutarhaan.

Kesyttäminen toimii samaan tapaan kuin normaalienkin eläinten kanssa, eli happamillakin on omat ehtonsa kesyyntymisen suhteen. Professori Pesterin apulaiset itse Pesteristä puhumattakaan ovatkin sitten hieman ikävämpiä tapauksia. Nämä apulaiset tulevat pelaajan puistoon kutsumatta ja siinä missä yksi hänen apulaisistaan tuhoaa pelaajan tappeluissa sairastuneita eläimiä, levittää toinen happamia karkkeja pelaajan eläinten sairastuttamiseksi. Itse Professori Pester on kuitenkin kaikista pahin tuttavuus. Pester tulee pelaajan puistoon ja tuhoaa silmänräpäyksessä eläimen tai vaikkapa kokonaisen talonkin. Pesterillä on myös ärsyttävä tapa imeä kaikki pelaajan rikotusta eläimestä jäljelle jääneet arvokkaat karkit sekunnissa suuhunsa, jolloin pelaaja ei ehdi niitä myydä, eikä näin ollen saada edes pientä prosenttia sijoituksistaan talteen. Kuinka julmaa.

Alkuperäiseen peliin nähden uudet ilkeät hahmot (etenkin Pester) ovatkin hieman rasittavia tapauksia. Ottaen vielä huomioon, ettei näitä voi lopullisesti kukistaa ja poistaa pelistä, esimerkiksi lapiolla hakkaamalla. Jos asiaa ajatellaan nuoremman pelaajan kannalta, on toteutus tämän asian kohdalla jokseenkin merkillinen, sillä Pester ja kumppanit ottavat päähän vanhempaakin pelaajaa. Vierailijoiden tuloa ei käytännössä voi edes estää, ellei aitaa koko puutarhaa, jolloin varsinaiset uudet eläinasukitkin jäävät aidan taakse ihmettelemään.

Pientä apua ikävien vierailijoiden torjuntaan tarjoaa ”portsarihahmo”. Useimmiten portsari-apulainenkaan ei kuitenkaan ole edes lähettyvillä, silloin kun häntä tarvittaisiin ikäviä vierailijoita torjumaan. Portsariapulaisia, kuten muunkin tyyppisiä apulaisia voi palkata useita omaan puutarhaansa auttaman, mutta se maksaa tietysti aina vain enemmän rahaa. Muita apulaistyyppejä ovat esimerkiksi kasvien kastelija ja rikkaruohojen kitkijä

Vaikka pelin pelailu yksinään eläinten parissa onkin todella hauskaa ajanvietettä ja erittäin rentouttavaa sellaista(poislukien pelin viholliset), on tarjolla myös moninpelaamistakin. Peliä voi samalla konsolilla pelata yhteistyössä, mutta omasta mielestäni tämä ei ole kovin hauskaa. Pääpelaaja, eli puutarhan luonut pelaaja hoitaa yhteistyöpelissäkin suurimman osan asioista, kun taas mukaan liittyvä pelaaja saa kastella kukkia ja käyttää lapiota. Ensinnäkään pelaaminen jälkimmäisen kannalta ei ole kovin hauskaa, ja pelin pelaaminen hankaloituu muutoinkin kuvan zoomatessa paljon ylemmäs. Peliä on saman konsolin lisäksi mahdollista pelata Liven ja system linkin välitykselläkin, joka varmasti ainakin jälkimmäiseen seikkaan auttaa. Liven kautta on mahdollista myös lahjoittaa omia eläimiään toisille käyttäjille, sekä lähettää ottamiaan peli-kuvia Liveen muiden ladattaviksi.

Audiovisuaalisesti Viva piñata – Trouble In Paradise on kutakuinkin samaa maata edeltäjänsä kanssa. Totta kai kokonaan uudet paikat, eli aavikko ja Etelänapa ovat ulkonäöltään ja siten grafiikoiltaan erilaisia, kuten ovat tietysti kokonaan uudet eläintuttavuudetkin, mutta muutoin ulko-asullisesti peli on tuttua kauraa aiempaa peliä pelanneille. Eikä siinä mitään, sillä Trouble In Paradise on visuaalisesti varsin hieno ja eläimet nimiensä tapaan yhtä omaperäisen näköisiä. Taustalla soiva, erittäin rentouttava musiikkiraita on sekin jo aiemmasta pelistä tuttu ja tässä kohtaa olisikin voitu tarjota jotain uuttakin, mutta eipä pelin musiikkiraita silti ota päähän sen äärimmäisen rauhallisuutensa ja taustalle uppoutuvaisuutensa ansiosta.
Kokonaisuutena Trouble In Paradise on varsin hauskaa ja rentouttavaa ajanvietettä, mutta pelinä se ei aiempaa pelanneille tunnu juurikaan uudelta tuttavuudelta, vaikka siitä uusia ominaisuuksia löytyykin.

Yhteenveto

Laadukas kokonaisuus

Hyvää

  • + Selkeät kontrollit
  • + Audiovisuaalisesti toimiva
  • + Rentouttava ja hauska niin lapsille, kuin lapsenmielisillekin
  • + Uudet eläintuttavuudet ja ominaisuudet..

Huonoa

  • - Professori Pester ja kumppanit ottavat välillä pattiin
  • - ..Mutta muutoin vain "paksumpi" versio edeltäjästään