Arvostelussa WWE 2K18

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 22.lokakuu 2017

Peliarvostelu

Pelin nimi WWE 2K18
Alusta Playstation 4
Kehittäjä/Julkaisija: Yuke's ja Visual Concepts/2K Games
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1-6/Samalla koneella, verkossa
< >
Avaa pelin lisätiedot

Amerikkalainen showpaini elää, mutta voiko se hyvin? Kaiketi ainakin osittain. Showpainin fanit asian tietävätkin, mutta maallikoille kerrottakoon, että WWE:n painijat on jaettu kahteen ohjelmaan, joita ovat Monday Night Raw sekä Smackdown. Kolmas ohjelma, WWE NXT on sellainen, jossa märkäkorvat ottavat mittaa kahden muun sarjan pro-tähdistä.

Ohjelmista ainakin RAW on kärsinyt viime vuosina katsojakadosta. Kuluvan vuoden toukokuun episodi oli vuoden alhaisin ja esimerkiksi viime vuonna Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä ohjelmaa katseli alle kaksi miljoonaa ihmistä. Sellaista lukemaa ei ole nähty kahteenkymmeneen vuoteen.

Tämä ei kuitenkaan estä tuomasta markkinoilla vuosi toisensa jälkeen uutta WWE -sarjan painipeliä, josta vastaa pelijulkaisija 2K Games ja japanilainen pitkänlinjan painipeliveteraani Yuke’s yhteistyöapurinaan Visual Concepts. Jälkimmäinen taho saisi jo viimein tehdä jo uuden 2K-lätkäpelin EA:n kilpailijaksi.

Tuttuun tapaan jenkkien showpainin tähdistä tulee ennen pitkää julkkiksia, jotka sitten menestyvät kukin tahollaan vuosikausia kaapelitelevisiossa ja jotkut lopulta irtaantuvat enemmän tai vähemmän onnistuneesti showpainin maailmasta ja lähtevät heittämään keikkaa Hollywood -elokuviin.

Viime vuosikymmenen aikana elokuvien pariin on loikannut muun muassa The Rock, John Cena sekä tuoreimpana Dave Bautista. Viimeksi mainittu tuntuu luoneen itselleen ainakin elokuvien perusteella kolmikosta menestyksekkäimmän uran – mies esiintyy muun muassa tuoreessa Blade Runner 2049 -elokuvassakin.

Vanhat väistyvät ja uudet tulevat tilalle

Keitä ovat nyt siis ne suurimmat kehäkuninkaat (ja kuningattaret)? Suurimpia nimiä WWE:n painisarjoissa ovat tällä hetkellä muun muassa Samoa Joe, Braun Strowman, Jinder Mahal, Brock Lesnar,The Fashion Police, Roman Reign, sekä 2K18 -pelin kansikuvapoikanakin komeileva Seth Rollins, joka aloitti NXT-sarjassa ja nousi mestariksi vuonna 2012.

Naispainijoiden puolelta Alexa Bliss on se isoin nimi tällä hetkellä ja kaikki edellä mainitut nimet löytyvät myös pelistäkin. Vaikka naisia onkin vähän, on siitä huolimatta naisten määrä WWE:n parissa kasvussa. Diivoistakaan enää puhuta mestaruuskamppailussa – Women’s Championship on oikea termi. 2013 oli myös ensimmäinen vuosi naispainijoiden NXT -sarjalle, josta uudet tulokkaat voivat ponnistaa pinnalle. Pelissä mukana on 32 naispainijaa ja kaikki kuumimmat nimet, tosin hahmoista kaksi on maksullisia dlc-hahmoja.

Käytännössä 2K18 sisältääkin siis sen autenttisen rosterin, mutta myös läjäpäin menneiden vuosien painijoitakin, joita voi avata 2K Sportsin peleille ominaisella vc-rahalla. Aiempia tähtiä on mukana päälle kolmekymmentä, joskin joistain painijoista, kuten Steve Austinista ja Triple H:sta on useampi eri versio tarjolla. Painijoiden virtuaalihinnat vaihtelevat muutamasta tuhannesta ylöspäin, mutta ne ovat silti paljon halvempia kuin 2K17 -pelissä, jossa kaikista avattavista hahmoista sai pulittaa toistakymmentä tuhatta krediittiä. Myös vanhat mestaruusvyöt sekä vanhat areenat ovat nekin paljon halvempia unlockata.

Pelin sanotaan sisältävän massiivisimman rosterin 220 painijallaan WWE 2K-pelisarjan historiassa ja se onkin varsin vaikuttava numero. Tähän lukemaan tosin mahtuu viisitoista dlc-hahmoa sekä deluxe-versiolle ja ennakkotilaajille yksinoikeudella tehtyjä. Mälsää. Plussaa on tietysti se, että community creationsin kautta voi ladata muiden tekemiä hahmoja virtuaalimaksua vastaan – olipa joku ehtinyt väsätä jo uuden IT -kauhuelokuvan Pennywise-klovninkin valikoimaan. Eikä sovi toki unohtaa varsin kattavaa ja monipuolista hahmoeditoria, jonka avulla jokainen voi luoda oman mielikuvituspainijansa.

Sori ja kiitos

Pelin ensimmäisellä käynnistyskerralla kehittäjä ”kiitteli sarjan pelien pelaamisesta” ja palkintona siitä allekirjoittanut sai 30 000 yksikköä pelissä käytettävää virtuaalista vc-rahaa. En kuitenkaan aiemmin ole koskaan pelannut WWE 2K -sarjan pelejä PS4-konsolillani. Jospa rahaa on nyt jaettu epätoivoisesti useampiin suuntiin – sen jälkeen, kun 2K Games onnistui keräämään paljon huonoa palautetta osakseen vc-hölmöilyllään muun muassa NBA 2K18 -pelin osalta. Tuoreesta korispelistä kun aiotaan poistaa mahdollisuus ostaa vc-rahaa oikeilla euroilla aivan pian, marraskuun alussa.

Sisältönsä osalta WWE 2K18 on aika pitkälti tuttua huttua edellisvuodesta. Myplayer -pelitilassa luodaan oma mies- tai naispuolinen aloitteleva painija.

Tarjolla on pikapelitila kaikkine painijoineen sekä edellisvuodesta tuttuine matsivariaatioineen, joita on jälleen varsin kiitettävä määrä.

Yksi vastaan yksi, 2 vs 2, triple threat 6-man ja niin edelleen. Vai kelpaisiko 20- tai 30-miehinen royal rumble? Pikapeliä voi pelata joko tietokonetta tai kaveria vastaan.

Onlinessa voi mättää ihmispelaajia pikapelimuotoisesti viidessä eri pelimuodossa (maksimissaan 6-man pelimuotoa). Myös oman privaattipelin luominen onnistuu. Uudistuksena onlinepainit ovat mahdollisia myös Mycareerin uudessa pelimoodissa, road to gloryssa.

Pelisarjan suurimmat ja oikeastaan ainoat uudistukset löytyvätkin tällä kertaa Mycareerin puolelta. Uratilaa on päivitetty siten, että uran edetessä pelaaja tienaa nyt kokemuspisteitä, jolla omaa painijaa voidaan parannella ja kehittää matkan varrella useiden erikoistaitojen voimin.

Aiemmin uratila keskittyi vain pelkkään matsaamiseen sekä sen mestaruusvyön tavoittelemiseen. Uutta on myös se, että Mycareer tukee ensimmäistä kertaa myös naispuolisella hahmolla pelaamista minkä lisäksi backstagen mättämistä on ehostettu isommalla pelialueella.

Yksinpelimatsaamisen ohella uratilassa voi siis heittäytyä välillä onlinen puolelle läiskimään nettipelaajia road to gloryssa ja keräämään sitä kautta kokemuspisteitä mikä on sinänsä ihan hyvä juttu, jos tietokonetta vastaan painiminen ei oikein jaksa kiinnostaa. WWE 2K18 -pelin myötä myös 2K Games on lähtenyt loot box -hölmöilyyn mukaan.

Saatuani heti pelin alussa sen 30 000 vc-pistettä auttoi tämä tietysti paisuttamaan virtuaalista lompakkoa, mutta pelin kolme loot cratea maksavat huonoimmasta alkaen 2,500 pistettä. Laatikoihin saakin upotettua siten melkoiset määrät pisteitä. Jos et ostele laatikoita, saattaa joku toinen kuitenkin ostaa ja boostata omaa hahmoaan. Loot cratet tarjovat kosmeettisia juttuja, kuten uusia partoja tai naamoja hahmonluontiin, mutta myös väliaikaisia, yhden matsin kestäviä boostikortteja, joita voidaan sitten laittaa käyttöön yhden onlinematsin ajaksi omia asetelmia parantamaan.

Pelkällä taidolla ja skillillä pelaaminen kun olisikin niin kovin tylsää. Ymmärtäisin ratkaisua paremmin, jos tämä olisi road to gloryn kymmenes näky pelisarjan historiassa (jotain uutta), mutta että jo debyyttinsä aikana loot cratet ja kortit pitää työntää väkisin mukaan.

Toivon mukaan myös WWE 2K18 pitäytyy siinä, että omaa rahaa ei pääse tuhlaamaan pelaamisen helpottamiseksi. Jo pelkkänä ideana yhden painijan pärjäämisen helpottaminen erillisillä korteilla on mielestäni vähän kyseenalainen juttu.

Boostikorttien lisäksi Xboxin markkinapaikalta löytyy jo nyt kolmenkymmenen euron kausipassin lisäksi (jos unohdit ostaa sen deluxe editionin) viiden euron ”pelin kiihdyttäjä” sekä MyPlayer -hahmolle tarkoitettu kymmenen euron kickstarter-paketti, joilla molemmilla voi nopeuttaa merkittävästi hahmonkehitystä pelissä.

Tunti turpaan

Toisaalta nämä tarjolla olevat maksulliset avut sekä uratilan loot crate -boostaukset ovat kutakuinkin linjassa pääasiallisen pelimekaniikan kanssa; kun arvostelin omalta osaltani ensimmäisen 2K Gamesin showpainin WWE 2K15, tulin kironneeksi pelistä löytynyttä reversal -kontrollisysteemiä.

Käytännössä WWE 2K18 sisältääkin siis sen autenttisen rosterin, mutta myös läjäpäin menneiden vuosien painijoitakin, joita voi avata 2K Sportsin peleille ominaisella vc-rahalla, jota tienaa kaikista pelimuodoista – jopa pikapelistä tekoälyä vastaan. Aiempia tähtiä on mukana päälle kolmekymmentä, joskin joistain painijoista, kuten Steve Austinista ja Triple H:sta on useampi eri versio tarjolla. Painijoiden virtuaalihinnat vaihtelevat muutamasta tuhannesta ylöspäin, mutta ne ovat silti paljon halvempia kuin 2K17 -pelissä, jossa kaikista avattavista hahmoista sai pulittaa toistakymmentä tuhatta krediittiä. Myös vanhat mestaruusvyöt sekä vanhat areenat ovat nekin paljon halvempia unlockata.

Sentään pelin reversal-limiitin voi ottaa pois päältä pelin valikosta, jolloin vihollisen iskujen blokkaaminen (tai sen yrittäminen) ei ole riippuvainen painijan staminapalkin tilasta. Kokonaisuudessaan pelaaminen menee kuitenkin liikaa mielestäni siihen, että painellaan nappuloita oikeaan aikaan, eikä niin sanotusti vapaasti virtaavaan nappuloiden käyttämiseen ja mättämiseen pelaajaa päästetä. Etenkin kun matollakin selätettynä pitäisi onnistua painamaan A-nappulaa nopeasti juuri oikeaan aikaan, jotta vastustajan saisi pois päältä röhnöttämästä. Sentään lukko-otteeseen joutumisen aikaisen tattien pyörittelyn saa vaihtaa nappuloiden rämpyttämiseen, mikä on paljon selkeämpää. Myös reversalille pitäisi ehdottomasti tehdä sama ratkaisu; oikea-aikainen kertapainallus pois ja vaikka sitä armotonta rämpyttelyä tilalle. Peliä kun ei ole oikeastaan reversalin vuoksi missään vaiheessa oikeasti hauska pelata.

Varmasti reversalin nimeen vannovia hardcorefanejakin löytyy. Siksikin, kun reversal teoriassa tekee virtuaalishowpainista vähän autenttisempaa, kun hahmot pyörivät matolla ja ”eivät mukamas” pääse ylös tai pysty antamaan samalla mitalla takaisin – no, se joka ei osu R2-nappulaan oikeaan aikaan ei todella pääse ylös eikä lyö vastaiskuaan. Luonnollisesti reveral on läsnä kaikissa pelimuodoissa oli siten kyseessä pikapeli, urapeli tai nettipeli. Verkossa kun pelaa, saa kokeneilta reversal-mestareilta vielä helpommin köniinsä. Aika ajoittain nettipeleissä esiintyvä viive ei sekään ainakaan auta yhtään nappulan oikea-aikaiseen painamiseen.

Audiovisuaalisesti WWE 2K18 toimii, joskin vaihtelevasti. Selostus ja kommentointi on mielestäni parantunut viime vuodesta ja se ei enää kuulosta niin paljoa läjältä yksittäisiä pikkunauhotuksia, jotka olisi liimattu yhteen kuulostamaan yhtenäiseltä. Selostaminen on paljon saumattomampaa ja uskottavampaa. Parasta pelissä visuaalisesti on ehdottomasti kaikkien hahmojen sisääntulot areenalle, joihin on – itse painijoiden ohella – laitettu paljon yksityiskohtaisuutta ja huomiota. Kävelytyylistä taustalla soivaan entrance-musiikkiin, kaikki on autenttista ja onnistuu virittämään tunnelmaan.

Peligrafiikka tuntuisi sekin olevan parempaa entrancejen aikana, kunnes hahmon saapuessa kehään grafiikan taso hieman laskee ja hahmoanimaatiostakin tulee tönkömpää. Ei peli aivan ruma ole, mutta pelimoottori näyttää selkeästi jo iäkkäältä. Pahimmillaan hahmot töksähtelevät ja vapisevat uusintojen aikana sekä patsastellessaan kehässä matsin päätyttyä. Tämä vapina muistuttaa ikävällä tavalla niitä viimeisiä NHL 2K -sarjan pelejä (2009 ja 2010). Olisiko jo aika vaihtaa pelimoottoria pikkuhiljaa? Vanhahtavan grafiikan lisäksi hiomista kaipaisi myös pelin latausajat. Sisältöä on paljon ja siksipä pelin suhteellisen pitkät latausajat kyllä tulee huomanneeksi, kun jokaisen pelimoodin ja välillä jopa eri valikoiden pomppimisen välilläkin tulee pitkä lataustauko. Urapelissäkin kun pompitaan kehän ja treenisalin välillä ehtii nähdä enemmän kuin tarpeeksi latauksia ja sitä W-logoa.

Kokonaisuutena WWE 2K18 on tuore vuosipäivitys, joka lisää pelisarjaan hyvin vähän uutta ja peli onkin etenkin pelattavuudeltaan pitkälti edellisvuoden toistoa mitä sisältöön sekä pelin paikoin raivostuttavaan -reversal-kontrollisysteemiin tulee. Painijarosteri on toki uusinta uutta ja kiitettävän kattava. Juurikaan muuta kummempaa WWE 2K18 ei kuitenkaan tarjoile. Ikävänä varjopuolena ovat maksulliset lisäsisällöt, kuten hahmot ja kiihdyttimet, mutta myös pelaamisen harmoniaa särkevät loot boxit ja boostkortit, jotka ovat kaikki sitä samaa syöpää, mitä kalliisiin videopeleihin tätä nykyä yritetään tyrkyttää.

Yhteenveto

Ei suositella

Hyvää

  • + Iso kasa painijoita
  • + Hahmoeditori on edelleen kattava
  • + Entrancet ovat näyttäviä
  • + Nettipaininta onnistuu nyt myös uramoodissa
  • + Naispainijat uramoodissa
  • + Erilaisia pelimoodeja on riittävästi

Huonoa

  • - Reversal-systeemi on rasittava
  • - Vanhahtava grafiikka (entrancet poislukien)
  • - Loot boxit, boostikortit ja kiihdyttimet ovat roskaa
  • - Nettipelin ajoittainen viive tekee reversalin onnistumisesta entistä hankalampaa
  • - Liikaa dlc-hahmoja
  • - Pitkät latausajat