Arvostelussa WWE Smackdown! Vs. RAW 2011

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 12.helmikuu 2011

Peliarvostelu

Pelin nimi WWE Smackdown! Vs. RAW 2011
Alusta XBOX360
Ikäraja 16
HDTV-tuki 720p/1080i/1080p
< >
Avaa pelin lisätiedot

Vuosi 2011 on tätä kirjottaessani nähnyt päivänvalon jo jokin aika sitten, joten onkin hyvä aika katsastaa viime vuoden lopulla julkaistu, THQ:n suositun vapaapainipelisarjan, WWE Smackdown Vs. RAW -pelin tuorein, 2011-painos. Pelisarjan 2010-painoksen kohdalla tulin hieman haukkuneeksi sitä takapakkia, minkä sarja tuntui ottaneen etenkin kontrolliensa osalta. Aiempien osien varsin toimiva pelattavuus oli osittain sekoitettu THQ:n Legends Of Wrestlemania -pelissä esiteltyyn typerään ja radikaalisti tyhmennettyyn QTE-kontrolleihin (quick time event), jossa pelaajan tarvitsi käytännössä vain nakuttaa oikeita nappuloita oikeaan aikaan pärjätäkseen painimatolla. Viime kerralla ei menty aivan Legends Of Wrestlemanian tasolle kontrolleiden surkeuden osalta, vaikka pientä, joskin ei-häiritsevää QTE-näpertelyä mukaan tarttuikin.

Smackdown Vs. RAW 2011 on kontrolleiltaan lähes identtinen kahden edellisen pelin kanssa ja mikäs sen mukavampaa, ainakin fanit tuntevat olonsa varsin kotoisaksi. Muutamia uusiakin liikkeitä on tarjolla, kuten X-nappulan rämpytys tiheään tahtiin iskusarjan aikaansaamiseksi, mutta muutoin kontrolliuudistukset ovat lähestulkoon pyöreä nolla. Uusin Smackdown -peli ei jälleen kerran myöskään sisällöllään juuri yllätä, vaikka uutta mukana onkin jonkin verran. Uudistukset ovat kuitenkin pääasiassa sellaisia, joita sarjan hartaimmat fanit ovat alkaneet pitää jo vakiouudistuksina ja jotka tuovat mukanaan juuri sen verran, että se ”oikeuttaa” kehittäjän mielestä uuden pelin luomisen, hieman samaan tapaan kuin asia EA:nkin urheilupelisarjojen kohdalla näyttää tätänykyä jälleen olevan. Uusimman Smackdown sekä RAW -sarjan painojoiden yhteisrosterista koostuva ison Ä:n äijävalikoima on sitä uusinta uutta, sisältäen tuttuja, kuin hieman uudempiakin alfauros -tuttavuuksia. Tuttuihin lukeutuu muun muassa Rey Mysterio, Randy Orton, John Cena, Batista, Big Show, CM Punk, Edge, Triple H, Undertaker sekä Shawn Michaels. Uudempiin painijoihin ? ainakin allekirjoittaneelle aiemmin tuntemattomiin ? lukeutuu muun muassa R-Truth, Evan Bourne, David Hart Smith, Ted DiBiase, sekä Vance Archer. Koska en ole kyseisten veijareiden showpainia kovin aktiivisesti viime aikoina seurannut (RAW:ta enkä Smackdownia), on luonnollisesti mahdollista, että osa itselle ”tuntemattomista” painijoista noussut fanien keskuudessa kuitenkin jo varsin suosittuiksikin. Kaiken kaikkiaan painijoita on yli 70 kappaletta mukana.
Uutta Smackdown Vs. RAW 2011 -pelissä on tavalliseen tapaan uudet Wrestlemania-tarinat, ottelumuotojen valikoimaa kasvattavat uudet otteluvariaatiot, muutoksia kokenut Universe-uramoodi, sekä Xbox Liven puolelle lisätty Royal Rumble ottelutyyppi, sekä viiden ja kuuden pelaajan ottelumahdollisuus.

Paikallispelaamisen puolella uudet otteluvariaatiot pikapelaamista yksin tai kavereiden kanssa pelaamista varten ovat kasvaneet muutamilla uusilla tuttavuuksilla, joita ovat hell in a cell (ja sen eri vaihdoehdot), sekä backstage. Hell in a cellissä tapellaan ison rautahäkin sisuksissa, kun taas backstage vie tappelun pukuhuoneisiin, parkkihalliin sekä esimerkiksi tarvittaessa toimitusjohtajan kopperoonkin. Näiden lisäksi jo lähes kaikkien olemassa olevien otteluvariaatioiden kohdalla hehkutetaan 2011-version uusittua fysiikanmallinnusta, joka pelin itsensä mukaan on kokonaan muuttanut tavan, jolla niitä pelataan, tehden otteluista arvaamattomia.

Itse en kuitenkaan juuri mitään kummallista otteluissa huomannut ? tai ainakaan mitään sellaista, minkä takia asiaa pitäisi mainostaa. Mutta ehkä esimerkiksi ”pöytä-otteluvariaatiossa” pöytälevyn jääminen sivuittaisasentoon ja vastustajan paiskaaminen sen päälle lasketaan tähän uuteen hienoon pelattavuuden mullistamiseen. Tervetullut uudistus on match creator, joka on pelisarjan histoarissa ensimmäinen kerta kun pelaaja pääsee luomaan täysin omanlaisensa ottelun, määrittäen ottelun säännöt sekä voittoon tarvittavat ehdot. Yhdessä erilaisten create a -ominaisuuksien kanssa pelikokemusta onkin mahdollista kustomoida melkolailla mieleisekseen. Create a superstarin, finisherin, move-setin, entrancen sekä story designer -ominaisuuksien rinnalle on nyt saapuneet entistä monipuolisemmat työkalut, joiden avulla pelaaja voi valita omalle showpainijalleen tämän käyttävät vaatteet, sekä kannustuskyltit. Uutta päähinettä kuin muutakin vaatetta onkin tällä kertaa mukana ihan kiitettävä määrä ja jokainen varmasti saa luotua mieleinsensä näköisen painijan itselleen.

Wrestlemania (XXVI) -pelimuotoa varten on tällä kertaa tarjolla John Cenan, Rey Mysterion, Chris Jerichon, Christianin tarinat, sekä Vs. Undertaker -nimeä kantava tarina, jossa pelaaja saa valita muutaman eri painijan väliltä kenet ottaa ohjaksiinsa, päätyen kahlaamaan itsensä useiden otteluiden lävitse lopulta Undertakerin ”pakeille” päästäkseen. Uutta on se, että pelaaja pääsee nyt riehumaan myös pukuhuoneissakin ja tutkailemaan pukuhuoneita sekä toimitusjohtajan huonetta ? jälkimmäistä tosin useimmiten vain silloin, kun kutsua toimistoon puhelun muodossa sinne tulee. Pukuhuonetappelut eivät kuitenkaan oikeastaan omasta mielestäni aivan vedä vertoja näille oikeanelämän pukuhuonetappeluille kyseiseistä showpainiohjelmista, eikä tappeleminen näin muutoinkaan ole mitään kovin jännää puuhaa pukuhuoneiden puolella ja koko touhu tuntuukin kamalan päälleliimatun tuntuiselta, puolipakotetulta uutuudelta.

Liven osalta THQ on päätynyt samaiseen (varsin typerään) ratkaisuun, jolla estetään käytetyn pelin hankkineen henkilön pelaaminen peliä netissä ”ilmaiseksi,” vaikka siitä jo Liven kuukausimaksun muodossa olisikin maksanut. EA:n urheilupelien tapaan mukana tulee erillinen onlinekoodi, joka on naputeltava ruudulle, silloin kun peli sitä pyytää. Jos koodia ei ole (on vaikkapa hankkinut pelin käytettynä tai hukannut sen) joutuu koodista maksamaan erillisen hinnan, 800 MS-pistettä, joka rahassa on vajaat kymmenen euroa, eli mitään ilmaista ”online-passin” saaminen ei jälkikäteen siis ole. Mukana on kylläkin seitsemän päivän ”ilmaiskokeilujakso,” jonka kautta nettipeliäkin pääsee kokeilemaan mikäli koodia ei ole.

Tiedä häntä, johtuiko vika saamastamme arvostelukappaleesta, mutta vaikka arvostelukappaleen mukana toimitettu latauskoodi naputeltiin oikeaoppisesti peliin, jolla latasimme onnistuneesti ”online-passin,” halusi peli silti koodia siitäkin huolimatta yhä uudelleen ja uudelleen: ei auttanut vaikka pääsykoodin latasi kuinka monta kertaa tahansa. Emme siis valitettavasti päässeet testaamaan pelin Live-puolta lainkaan. Hieno keksintö nämä nettipelaamisen aktivointiin vaadittavat erilliskoodit…

Koodilla tai ilman koodia perinteinen paikallismoninpeli sen sijaan tottakai toimi varsin mukisematta ja hyvä niin, sillä yksinpelinä Smackdown Vs. RAW 2011:n parissa ei kamalan pitkään jaksa, mitä nyt Wrestlemania tarjoaakin uutta tarinantynkää ja ihan menevää ajanvietettä joksikin aikaa. Pääasiassa pelaaminen yksinään kuitenkin on tylsää, koska tekoäly on edellisvuosien tapaan jokseenkin vain tyydyttävää tasoa. Medium-vaikeustasoila tekoäly ottaa turpiinsa niin, että pelaaminen muuttuu nopeasti tylsäksi äkkiä matsi pois alta yhden, kahden iskun tekniikalla ja seuraavaa kehiin -tyyliseksi rynnistämiseksi. Seuraavalla, hard-vaikeustasolla haaste on jo hieman suurempi, mutta tällöinkään ei voi puhua mistään kovin älykkäästä tekoälystä. Tekoälyn taitotaso perustuu lähinnä siihen, että se onnistuu blokkaamaan pelaajan iskut tietyin väliajoin ikään kuin puoliväkisin. Pelaajan heiluessa pökertyneessä tilassaan, tekoälyn on helppo pistää pelaajaa turpiin, jollei tämä ehdi oikea-aikaisesti tekemään väistöliikettä, jotta oma hahmo tulisi jälleen tolkkuihinsa. Yleensä kuitenkin tilanteista lopulta selviää ja sen jälkeen tekoälyn painijaa voi jälleen kohdella kuin heittopussia. Peli onkin siksi yhdessä kaverin (tai kavereiden) kanssa pelattuna ehdottomasti hauskempaa hupia, kun pelaamaan lähdetään samalta viivalta, eikä pelaaminen ja liikkeet ole niin ennalta arvattavia.

Liikkeistä puheen ollen peli on visuaalisella puolella edelleen toimiva, grafiikka ei juurikaan ole viime vuosina uudistunut, mutta painijat sentään näyttävät vielä ainakin toistaiseksi selkeästi omalta esikuvaltaan ja liikeanimaatio on pääasiassa varsin sulavaa. Muutoin graafinen esitys alkaa olemaan jo jokseenkin vaisua tasoa, eikä vuosi toisensa jälkeen samana pysyvällä ulkoasulla selkeästikään edes yritetä tavoitella kuuta taivaalta. Musiikkipuolesta vastaa tottakai kaikkien painijoiden tutut sisääntulomusiikkiraidat ja pelinaikaisista äänistä vastaa painijoiden nyrkkien ja jalkojen lisäksi selostajat, jotka toimivat pelissä riittävän hyvin ja uskottavasti, eivätkä rasita pelikokemusta kokonaisuutena, vaikka eivät toisaalta myöskään tuo mitään itse tunnelmaan.
Vaikka Smackdown Vs. RAW 2011 onkin edellivuoteen nähden parempi pelitapaus ? typerää online-passien kanssa säätämistä lukuun ottamatta ? voisi silti jonkin sortin isompi uudistus THQ:n pelisarjallekin pikkuhiljaa olla paikallaan, koska EA:n urheilupelien tapaan THQ:n showpainipelisarjan keskinäiset erot vuosipainoksien välillä jäävät nykyään niin pieniksi, että jokainen itseään vähemmän showpainin täysfanina pitävä pelaaja saa perustella itselleen pitkään ja hartaasti miksi hankkisi jälleen sen uusimman Smackdown Vs. RAW -pelin.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Match Creator
  • + Samat tutut kontrollit
  • + Uudet lisäykset
  • + Yleinen presentaatio toimii edelleen
  • + Kavereiden kanssa hauskaa

Huonoa

  • - Tekoäly edelleen tasoa tyydyttävä
  • - Ei kamalasti uutta 2010-painokseen nähden
  • - Online-pääsykoodi on askel huonompaan