Kingdom Under Fire: The Crusaders pelissä pelaaja pääsee jälleen kerran kokemaan klassisen asettelun hyvä vastaan paha, itseasiassa juoni on hyvin samankaltainen Taru Sormusten Herra -elokuvien kanssa. Ihmisrotu on vaarassa, kun örkkien, puolivampyyreiden ja pimeiden haltijoiden muodostama liitto nimeltä Pimeä Legioona yllättäen päättää lähteä sotapolulle ihmisiä vastaan 50 vuotta kestäneen rauhan jälkeen. Taistelutta ei kaaduta ja niinpä ihmiset keräävät joukkonsa ja ryhtyvät taisteluun pimeiden palvelijoita vastaan.
Kingdom Under Firea voisi kutsua eräänlaiseksi toimintastrategiaroolipeliksi, sillä pelissä ohjataan suuria määriä joukkoja taisteluun, hutkitaan selän takaa kuvattuna miekalla ja siinä sivussa keräillään kokemuspisteitä sekä parannellaan joukkojen taitotasoja taisteluiden välillä. Miten hyvin Kingdom Under Fire: The Crusaders on toteutukseltaan onnistunut? Yksinkertaisesti sanottuna yllättävän hyvin.
Peli tarjoaa pelattavaksi neljä yksinpelikampanjaa; kaksi ihmisillä ja kaksi Pimeän Legioonan puolella. Kampanjoista ensimmäinen on vaikeustasoltaan helppo ja lopuista kolmesta yksi on normaalitasoa ja kaksi vaikeita. Kampanjat eivät ole toisensa kopioita pelkällä rotuvariaatiolla höystettynä, vaan toimintapaikat ja kentät eroavat toisistaan.
Taistelukentällä joukon yksiköitä ei voi valita yksitellen vaan kaikki liikkuvat yhdessä isossa muodostelmassa, pois lukien tiedusteluyksiköt joita voidaan liikutella erikseen. Joukkojen käskyttäminen Xbox-ohjaimen avulla on tehty yllättävän käyttäjäystävälliseksi ja näppäräksi. Vasemmalla tatilla/ristiohjaimella liikutetaan kursorin virkaa pelikentällä toimittavaa viivaa, joka määrää mihin suuntaan joukot laitetaan liikkumaan ja oikealla tatilla voidaan vapaasti pyöritellä kuvakulmaa. A:lla ja X:llä komennetaan valittuna oleva joukko hyökkäämän/liikkumaan haluttuun kohteeseen, B:llä pysäytetään joukko ja Y-nappulalla voidaan komentaa kaikki pelaajan taistelussa mukana olevat joukot joko hyökkäämään tai liikkumaan samanaikaisesti samaan paikkaan. Jos halutaan komentaa yhtä yksittäistä joukkoa niin valittuna olevan joukon vaihtaminen onnistuu vasemmalla ja oikealla liipaisimella.
Ohjaimen mustalla ja pienellä nappulalla vaihdetaan joukkioiden muodostelmaa tiivistä avoimeen. Joukot pysyvät strategiapeleille poikkeuksellisen hienosti jatkuvasti määrätyssä muodostelmassaan. Muodostelmilla on myös oikeaa pelillistä merkitystä, sillä esimerkiksi avoimessa muodostelmassa joukot liikkuvat paljon nopeammin, kun taas tiivis muodostelma suojaa parhaiten esimerkiksi vihollisen jousiampujien nuolilta.
Joukkojen käskyttäminen toimii pelissä siis poikkeuksellisen hyvin, lukuun ottamatta yhtä ajoittain häiritsevää seikkaa. Nimittäin pelin kuvakulmalla on taipumus olla ikävän matalalla joukkojen takana siten, että paikoitellen on vaikea nähdä mihin kursoria oikein tähtää. Kuvakulman onnistunut nostaminen tai yleensä säätäminen on melko olematonta ja pelin temppuillessa onkin käytännössä tyydyttävä siihen mitä saa ja yrittää vain yksinkertaisesti tulla toimeen sen kanssa.
Tästä ongelmasta huolimatta suurikokoisia marssivia joukkoja on ilo ihailla ja katsoa. Kun pelaaja kohtaa vihollisen, siirtyy peli strategiakuvakulmasta näyttävästi ja sulavasti 3rd person kuvakulmaan, jolloin päästään ohjastamaan kunkin pelikampanjan sankarihahmoa selän takaa kuvatusta kuvakulmasta. Massiivisten joukkojen keskellä miekkaa hutkittaessa tulee nopeasti mieleen Taru Sormusten Herrasta elokuvien vastaavantyyppiset näyttävät taistelut. Näyttäviä ne ovat myös Kingdom Under Fire: The Crusaders pelissäkin. Lähitaistelu massiivista vihollislaumaa vastaan onnistuu nappuloiden X, A ja Y avulla. Näitä yhdistelemällä saadaan aikaan erikoisliikkeitä, jonka lisäksi pelaaja voi pyytää muita mukana taistelevia sankarihahmoja suorittamaan tehokkaita erikoisliikkeitä. Erikoisliikkeet kuluttavat taitopisteitä, joita taas saa jatkuvasti lisää hakkaamalla vihollisia. Hienona yksityiskohtana pelaajan ei ole pakko tappaa vastaantulevien vihollislaumojen joka ikistä soturia, vaikka se mahdollista onkin. Pelaaja voi myös yrittää etsiä lauman johtajan käsiinsä ja surmata tämän jolloin loput viholliset antautuvat ja pakenevat. Johtajan löytäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä se erottuu muista ainoastaan punaisen energiapalkkinsa kanssa eikä se hahmojen energiapalkit ole näkyvissä ruudulla kuin silloin kun pelaaja on aivan vihollisen vieressä. Strategiapeleille poikkeuksellisesti peli sisältää myös hyvän tekoälyn. Taisteluun jouduttaessa kaverit osaavat taistella hyvin ja täysin omatoimisesti. Toki pelaaja voi omalla sankariyksiköllään avittaa sotureitaan taistelun tiimellyksessä.
Taisteluiden välillä pelin juonta kuljetetaan eteenpäin pelkin dialogein mikä on ehkä hieman liian yksinkertainen tapa. Kenttien välillä pelaaja palaa takaisin linnoitukseensa ja voi siellä parannella joukkojaan. Pelin rooli-elementti tulee siitä, että linnakkeessa pelaaja voi taisteluista keräämillään kokemuspisteillä hiljalleen nostaa hahmojen taitotasoa. Lisäksi pelaaja voi ostaa uusia ja myydä vanhoja varusteitaan saadakseen tehokkaampaa iskuvoimaa ja parempaa suojausta sotureilleen. Sankarihahmoja lukuun ottamatta pelaaja voi muokata taistelijoidensa tehtävää esimerkiksi miekkamiehistä jousiampujiksi.
Erilaisia yksikkötyyppejä on runsaasti jalkaväestä, ilmayksiköihin, sekä ratsuyksiköihin ja pioneereista parantajayksiköihin. Mielenkiintoisesti ilmayksiköiden virkaa ihmisillä toimittavat jättikotkat ja Pimeällä Legioonalla lohikäärmeet. Muita jättikokoisia yksiköitä edustavat ihmisten katapultit ja Pimeän Legioonan vastaava jätti-skorpioni. Myöhemmässä vaiheessa pelaaja voi myös palkata linnakkeessaan tehtäviin mukaan ostettavia ja tehokkaita palkkasoturiyksiköitä.
Graafisesti peli ei ehkä ole Xboxin terävintä kärkeä, mutta sen minkä peli visuaalisessa loistossaan menettää, hankkii se sen takaisin toteutuksessaan. Massiiviset taistelut ja hienosti mallinnetut yksiköt saavat nopeasti ihmettelemään kuinka hyvin peli jaksaa pyörittää todella suurta yksikkömäärää peliruudulla yhtäaikaisesti -joskus ruudulla voi olla jopa yli sata yksikköäkin kerrallaan. Taisteluiden tunnelma onkin tästä syystä vahva ja poikkeuksellisen ainutlaatuinen kokemus.
Äänipuolella peli loistaa grafiikkaansa hieman heikommin. Jo pelaamisen ensi minuuteilla aivoon alkaa ensimmäisenä ottamaan heikko englanniksi puhuttu dialogi. Dialogi sinänsä ei ole kieliopillisesti huonoa, mutta sen ammattimaista tasoa voidaan verrata johonkin surkeasti suomeksi dubatuista piirrossarjoista, joita televisiossa nykyään pyörii useampikin. Toisin sanoen, siihen ei ole eläydytty lainkaan. Sen sijaan, että pelin juonta tehtävien välillä kuljetettaisiin välianimaatioin, avautuu pelin tarina kuten aiemmin tuli jo mainittua dialogin kautta, jolloin puhuvan hahmon kuvake näkyy ruudulla. Dialogiin tottuu jossain vaiheessa joten kuten, mutta sen sijaan pelinaikainen taustalla soiva hevityylinen kitararämpytys musiikki ei unohdu eikä myöskään kauaksi aikaa taustalle soimaan jää sen ollessa yleisesti ottaen kamalaa ja ärsyttävää, sekä pelin henkeen täysin sopimatonta.
Olisivat nyt laittaneet vaikkapa jonkin keskiaikaista tunnelmaa kuvastavan musiikin taustalle, vaikkakaan se ei välttämättä aivan pelin henkeä olisikaan täysin vastannut. Tai laittaneet peliin edes mahdollisuuden soitattaa taustalla omia musiikkiraitojaan. Tällaisenaan kun itseään toistavaan kitara-hevi-rämpytykseen kyllästynyt pelaaja saa puuhastella melko hiljaisen äänimaailman parissa. En kuitenkaan sano, etteikö pelin muu äänimaailma olisi hyvä, sillä se on. Pelaajan suurten joukkojen marssiessa kuuluu valtava askelten töminä, kun taas sotivien osapuolten kohdatessa alkaa kuulumaan armoton sotahuuto ja seuraavassa silmänräpäyksessä ollaankin jos keskellä taistelua miekkojen kilahdusten täyttäessä äänimaailman.
