Jos lisenssipelit ovat olleet huonossa maineessa pelaajien keskuudessa pitkän aikaa muutamia erittäin positiivisesti yllättäneitä pelejä lukuun ottamatta, voidaan elokuvien uudelleen filmatisointeja pitää varmasti tällaisena pahana elokuvan ystävien keskuudessa. Aivan loistavan The Lord Of The Rings -elokuvatrilogian ohjannut Peter Jackson on tätä nykyä kova nimi Hollywoodissa, eikä tietenkään syyttä. Onhan Lotr-trilogia ehkäpä yksi parhaita elokuvasarjoja mitä koskaan on tehty(ellei se paras). Kuka siis olisikaan parempi hoitamaan King Kong -elokuvan uudelleenfilmatisoinnin kuin Peter Jackson? Ei välttämättä kukaan tällä hetkellä.
Joulukuussa Suomen teattereihin ensi-iltaan tuleva Peter Jackson’s King Kong -elokuva on juuri sitä mitä nimikin sanoo. Jacksonin ohjaama uudelleenfilmatisointi tuosta kyseisestä klassikosta. Julkaistun trailerin perusteella Jacksonin valitseminen ohjaajaksi näyttäisi loistovedolta; King Kong vaikuttaa erittäin jännittävältä, kunnon seikkailuelokuvalta, joka voisi olla erittäin kaivattu piristysruiske kaikkien toimintaelokuvien keskellä. Allekirjoittanut ainakin odottaa elokuvaa erittäin suurella mielenkiinnolla.
Entäpä sitten elokuvasta tehty peli? King Kong ei tietenkään säästy saamasta omaa lisenssipeliään, mutta Ubisoftin kehittämä, erittäin pitkää nimeä kantava Peter Jackson’s King Kong The Official Game Of The Movie -peli saattaa juuri onneksemme olla yksi niistä lisenssipelihelmistä, joita yksi sadasta pelistä yleensä onnistuu olemaan.
Koska itse elokuvaa allekirjoittanut ei ole vielä nähnyt, on vaikeaa mennä sanomaan kuinka tarkasti peli noudattaa elokuvan juonta, mutta ainakin pääpiirteittäin se vaikuttaisi paljolti samalta. Eletään 1930-luvulla ja innokas elokuvantekijä Carl Denham päättää kerätä poppoon ja lähteä kartoittamattomalle saarelle kuvatakseen omaa elokuvaansa tähtäimenään kuuluisaksi elokuvantekijäksi nouseminen. Käy nopeasti ilmi, etteivät Carl ja kumppanit olekaan ainoat tällä tuntemattomalla saarella?
King Kongissa pelaaja omaksuu yhden elokuvan henkilön, Jack Driscolin roolin sukeltaessaan tuntemattoman saaren syövereihin yhdessä ystäviensä kanssa. Jos elokuva on trailerin perusteella vauhdikas ja jännittävä seikkailuelokuva, sitä on myös tämä lisenssipelikin. Peli koostuu kahdesta osasta. Toisessa pelataan räiskinnöille tutusta FPS-kuvakulmasta Jackilla ja välissä taas riehutaan 3rd person kuvakulmasta käsin pitkin viidakkoja King Kongia ohjaten. FPS-osuuksissa pelaajan on tarkoitus yrittää selviytyä pois saarelta, mutta homma ei tietystikään ole mikään läpihuutojuttu. Pelaaja joutuu kuljeksimaan läpi viidakoiden, soiden ja kallioluolien, joita kaikkia tietysti kansoittavat erilaiset ikävät eläimet, kuten dinosaurukset, jättimäiset tuhatjalkaiset, lentoliskot, alligaattoridinot ja niin edelleen. Jackin osuuksia pelatessa ei onneksi kuitenkaan tule liian vahvaa tunnetta siitä, että kyseessä olisi jälleen yksi tusinaräiskintä. Koska alkuperäislähteenä on enemmänkin kyseessä seikkailuelokuva, kuin esimerkiksi Iso-Arska tyylinen toimintarymistely, on pelikin myös samanhenkinen.
Aseita ei voi kantaa kuin yhtä kerrallaan mukanaan, eikä ylimääräisiä lippaitakaan yleensä ole kovin montaa tuhlattavaksi. Aseen käyttöä onkin yleensä syytä välttää viimeiseen saakka. Uusia aseitakaan ei löytä jatkuvalla syötöllä, vaan uuden aseen löytää vain välillä, pudotettuina maahan puulaatikossa poppoon saaren ilmatilaa lentokoneella kiertelevän kaverin toimesta.
Aseilla ampumisen ohella pelaaja joutuu pelin aikana moneen otteeseen käyttämään myös paljon tiuhemmin ripoteltuja keihäitä, joilla dinoja ja muita voi seivästää. Itse asiassa keihäitä käytetäänkin pelissä paljon enemmän kuin aseita. Hienona yksityiskohtana päälle käyvä dino saattaa välillä onnistua puraisemaan keihään kärjen paloiksi, jolloin keihäästä tulee melko turha kapistus. Keihäillä on myös toinenkin merkitys, sillä usein palamaan sytytetyllä keihäällä saadaan poltettua etenemisen estävät piikkipensaat.
Pensaiden polttaminen tulee pelissä ikään kuin tavaramerkiksi ja sitä joutuukin harrastamaan tuon tuosta. Paikoitellen pelaaja pistetään jopa etsimään tulta pari metriä kauempaa ja välillä pelaaja joutuu myös pohtimaan miten saada palava keihäs sammumatta luolan suuaukosta ulos, jota peittää pieni vesiputous. Vastaus on tietysti heittämällä se viereisestä “ikkunasta” ja noukkimalla sen jälkeen luolan ulkopuolella takaisin käteen. Peli onkin paikoitellen erittäin seikkailuhenkinen ja erilaiset, joskin hyvin kevyet ongelmat imevät pelaajan paremmin pelin sisälle. Tunne on paikoitellen hyvin vahva myös kohtauksissa, joissa joudutaan pakenemaan henkensä kaupalla T-Rexiä tai varomaan taivaalta syöksyvää isoa lentoliskoa samalla yrittäen keihästää tätä.
Vahvaa tunnelmaa edesauttaa myös pelin käyttöliittymä. Tai itse asiassa se, että sellaista ei ole lainkaan. Pelin aikana ruudulla ei nähdä mitään ylimääräistä, ei lippaiden määrää edustavaa numeroa, tai energiapalkkia. Sen sijaan heikon terveydentilan näkee punaisena vilkkuvana ruutuna ja äänen hidastumisena. B-nappulaa painamalla taasen Jack höpisee ääneen lipas/kutimääränsä. Jos ase on tyhjä, voi kommentti olla aina yhtä ikävä “nothing left”.
Se pelin toinen osuus, eli King Kongilla pelaaminen tuo edellä mainittuun soppaan mukavasti vaihtelua, mutta vaikka jättigorillalla pelaaminen varmasti erittäin hauskalta kuulostaakin ainakin paperilla, ei siitä valitettavasti ole osattu ottaa aivan kaikkea sen tarjoamaa potentiaalia irti.
Suurimman osan ajasta King Kongilla keikutaan ja kiipeilläänkin maisemissa, jotka erittäin putkimaisia, Kongin ohjaaminen etenee kuin kiskoilla, eikä puun oksalta toiselle erittäin syvän kuilun yläpuolella itsensä keikuttelu olekaan ollenkaan niin haastavaa kuin miltä se ehkä saattaisi kuulostaa. Pelaajan tehtäväksi jääkin lähinnä painaa oikeaan aikaan hyppy, tai kiipeilynappulaa. Putoamista ei myöskään tarvitse pelätä. Erilaisissa kiipeilykohdissa tulevat myös muut Kongina pelaamisen negatiiviset puolet esille. Kamerakulma on paikoin ärsyttävän hankala ja tekee paikoitellen vihollisten kurittamisesta hankalaa ja paikoitellen King Kong-osuudet kärsivät myös lievästä ruudunpäivitys ongelmasta. Näitä edellä mainittuja puutteita lukuun ottamatta King Kong osiot ovat onnistuneet ihan kohtalaisen hyvin ja esimerkiksi yhteenotot muiden eläinkunnan jäsenien, etenkin T-Rex dinojen kanssa ovat hauskoja pelata ja antavat FPS-osuuksille mukavasti vastapainoa, kun esimerkiksi T-Rexiä ei enää tarvitse paeta, vaan sille voi antaa köniin.
Audiovisuaalisesti peli ei välttämättä ole Xboxin kärkipelien tasoa, mutta toimii siitä huolimatta vallan mainiosti Äänimaailma kuulostaa hienolta kaikkine viidakkoäänineen, siinä missä ääninäyttelijät, joista ainakin osa on hahmojensa oikeita esikuvia, osaavat hommansa hyvin ja uskottavasti. PS2:n ehdoilla tehty grafiikka ei koskaan näytä täysin loistavalta, mutta King Kongin grafiikka, niin maisemat, pelihahmot kuin itse gorillakin toimii riittävän hyvin ja peli onnistuu muutenkin näyttämään varsin esikuvalleen uskollisen näköiseltä, ainakin mitä elokuvan trailerin perusteella voidaan sanoa.
Yleisesti ottaen King Kong on mukavan erilainen toimintapelituulahdus näin joulun alla riittävästi pursuavalla pelitarjonnalla, vaikka pituudeltaan King Kong ei ehkä olekaan niitä pisimpiä pelejä ja sen pelaa muutenkin lähestulkoon pahempia jumiin jäämisiä lävitse.
