Halo 3

Halo 3 - arvostelu

Peliarvostelu

Pelin nimi: Halo 3
Lajityyppi: Toimintapelit
Alusta: XBOX360
Ikäraja 16
< >
Avaa pelin lisätiedot
Teksti: Mikko Kosonen, 8.10.2007 Arvioitu lukuaika: 7 minuuttia
Arvostelun Halo 3 kansikuva

Xbox 360 konsolin lyhyen historian ehkäpä odotetuin pelitapaus on koneen julkaisusta asti ollut samaisen pelisarjan uusin osa, joista koko pelisarjan aloittanut ensimmäinen osa oli vanhan Xboxin yksi parhaita pelejä ja jonka jatko-osaa odotettiin niin ikää kuin kuuta nousevaa. Mikä tuo peli sitten on, jota on niin kovasti odotettu ja medioissa hypetetty? No totta kai kyseessä on tietysti Halo 3.

Peliä on etenkin hypetetty niiltä osin, että pelisarjan(tai trilogian)kolmannessa osassa tarina saa vihdoin päätöksensä. Kyllähän sitä tietysti onkin odotettu aina Halo 2:n hölmön, asiat aivan liian kesken jättäneen lopetuksen ajoilta. Mutta oliko eeppisen tarinan päätösosan odotus kaikkien näiden kolmen vuoden arvoista joiden aikana Halo 3:a kehitettiin? Oli ja ei.
Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö jokainen vannoutunut Halo-fani(etenkin ne jotka peliä sen julkaisu-yönä jonottivat)ovat pelisarjan kolmatta osaa odottaneet kuin kuuta nousevaa ja varmasti ainakin osittain kolmannen osan tarina ja siinä koettavat muutamat, varsin eeppisen Halo-saagan aukkoja täyttävät paljastukset ovat fanien mieleen. Kuitenkaan saagaa laajentavia Halo-kirjoja lukemattomalle, tai muuten vain hieman vähemmän totaaliselle Halo-fanille on kolmannen osan juoni ehkäpä suurimman osan yksinpelin kokonaiskestosta jollain hieman liiankin eeppinen omaksi haitakseen, sillä pelin elämää suuremmasta juonesta ei tahdo välillä saada oikein kunnolla kiinni, vaikka olisikin pelannut aikoinaan lävitse sarjan kaksi ensimmäistä osaa.

Halo 3 jatkaa Halo-saagan tarinaa suoraan siitä mihin se kolme vuotta sitten Halo 2:n osalta jäi(ei spoilata tässä kuitenkaan kakkosenkaan juonta). Tarina heittää pelaajan jälleen kerran ihmiskunnan viimeisen toivon, Spartan-117 -koodinimeä käyttävän, geneettisesti taistelua silmällä pitäen parannellun supersotilaan, Master Chiefin vihreisiin metallisaappaisiin. Sota Covenant -nimistä alieneiden liittoumaa vastaan jatkuu Covenantien vallattua Maan, mutta kenties sota on mahdollista ratkaista suuntaan tai toiseen Afrikan mantereelle hautautuneen muinaisen artifaktin, Arcin avulla. Niin ja kakkososassa taakse jäänyt Master Chiefin ystävä minkä lisäksi kakkosessa kadonnut, varsin viehkeän näköinen Cortana-tekoälykin pitäisi jälleen yrittää löytää. Niinpä alkaa matka kohti Afrikkaa, taivallus, jonka aikana pelissä tapahtuu paikoitellen yllättäviäkin asioita.

Jos Halo 3 juonensa osalta on edelleen varsin “eeppinen” tarina vihreän soturin seikkailuista, on peli samaa maata näin muutoinkin kahden ensimmäisen osan kanssa. Vaikka Halo 3 on ensimmäinen(tuskin viimeinen kuitenkaan Halo Warsista puhumattakaan)Xbox 360:lle julkaistu Halo-peli, käyttää peli silti samaa moottoria(joskin paranneltua)kuin mitä kaksi ensimmäistäkin osaa käyttivät useita vuosia sitten, joka takaa sen, että pelimekaniikka on lähestulkoon täysin ennestään tuttua aiempia osia pelanneille.

Ei peli ole kuitenkaan pelkästään sitä samaa vanhaa, vaan kuten Halo 2:kin, myös kolmas osa tuo mukanaan jotain uuttakin. Halo 2:n myötä mukaan tullut mahdollisuus räiskiä kahdella aseella samaan aikaan on edelleen mukana, joskaan kyseistä ominaisuutta ei aivan yhtä kipeästi tällä kertaa tarvitse, sillä Bungie on ilmeisestikin kuunnellut kakkososan ajoilta palautetta ja tehnyt pelistä sillä oletusvaikeustasolla hieman helpomman kuin mitä kakkonen aikoinaan oli. Covenantit eivät enää olekaan niin ärsyttävän ylisitkeitä ja ammussyöppöjä vihollisia, vaan ne saadaan hengiltä suhteellisen normimäärällä ammuksia. Erilaisten vihollistyyppien saralla – pelin juoneen liittyen – suurin muutos on, että kahdesta ensimmäisestä osasta tutut, pikkuvihollisia hieman voimakkaammat Elite-soturit loistavat lähestulkoon kokonaan poissaolollaan ja sen sijaan kakkosessa ensimmäistä kertaa nähdyt Elitejä kestävämmät Brute-soturit ovat vieneet nyt Elite-sotureiden paikan kokonaan. Kahdesta edellisestä Halosta tutulla tavalla pelaaja joutuu myöhemmässä vaiheessa peliä jälleen painimaan Covenantien lisäksi myös loismaisten ja aivan suoraan päälle hyökkäävien Flood-vihollisten kanssa, joista viimeksi mainittu on saanut riveihinsä pari uudentyyppistä vahvistusta.

Vihollistekoäly tuntuisi olevan jälleen ihan Ok-tasoa(poislukien siis edellä mainitut, aivottomat Floodit), joskaan enää tänä päivänä pelin tekoäly ei ole niitä parhaita mitä on nähty. Viholliset osaavat suojautua ja ampua suojasta ja tarvittaessa rynnätä kohti pelaajaa ja siinäpä tekoälyn osaaminen onkin näin pääpiirteittäin. Kakkosen ajoilta pelaajan, eli Master Chiefin rinnalle on asettunut sotimaan ihmissotilaiden lisäksi nyt myös kakkososasta tuttu Elite-soturi Arbiter, joka on päätynyt liittoutua ihmisten kanssa. Arbiter sotii pelaajan rinnalla lähestulkoon koko yksipelin ajan ja tuokin läsnäolollaan ihan kivaa lisäapua yksinpelin taistelemiseen. Aivan täysin täydellinen älyltään ei kuitenkaan kyseinen liittolainen ole, joten siksipä kait Bungie onkin tehnyt juonen kannalta niin keskeisestä hahmosta kuolemattoman.

Vaikka pelaajan rinnalla sotivatkin Arbiter, sekä paikoitellen myös kuolevaiset ihmissotilaat, on pelaajan viime kädessä oltava se, joka oman käden oikeutta vihollisille jakaa tekoälykavereiden saadessa aikaan yleensä vain tyydyttävästi tuhoa. Vihollisten kurittamista varten tarjolla onkin jälleen ihan riittävä valikoima erilaisia aseita, jotka koostuvat sekä ihmisten, että Covenantien asearsenaalista. Tarjolla on suurimmaksi osaksi jo ennestään tuttuja aseita, kuten muun muassa pumppuhaulikko, pistooli, sekä Carbine -ja Needle-Gunit, jonka lisäksi tarjolla on myös pari täysin uuttakin tuttavuutta, kuten esimerkiksi kätevät piikkikranaatit, jotka tarrautuvat ajoneuvoihin kiinni heitettäessä. Käytössä olevia aseita voi kätevästi milloin tahansa vaihtaa johonkin toiseen maassa lojuvaan aseeseen näin halutessaan. Täysin uutena ominaisuutena Master Chief osaa maahan pultatuista tykeistä repiä sen itse aseosan irti, mikäli mieli halajaa lähteä liikkumaan hieman isomman asekaluston kanssa.

Halo-pelien paikoitellen toiminnalliseen vauhdikkuuteen kuuluu luonnollisesti olennaisena osana hetket, jolloin päästään jyräämään erilaisilla ajoneuvoilla, eikä Halo 3 petä pelaajaa tällä saralla. Jo varsin tuttujen Warthog-maasturin ja Covenantien Ghost-kiiturin ohella pelissä pääsee ajamaan tankilla, sekä muutamaan otteeseen uutena mukaan tulleilla ihmisten mönkijällä(mongoose), lentoaluksella(hornet), sekä Covenantien eräänlaisella valtavalla moottoripyörä-kiiturilla.

Tasosuunnittelultaan Halo 3 on edeltäjäänsä Halo 2:een verrattuna nostanut päätään ja lähtenyt jälleen parempaan suuntaan ja vaikkei aivan ensimmäisen Halo-pelin tasolle ylletäkään, niin selkeästi kolmososan maisemat ovat hauskempia pelattavia. Lisäksi poissa olollaan onneksi loistaa Halo 2:ssa välillä ärsyttäväksi tekijäksi muodostunut turha harhailu pitkin poikin vain sen takia ettei tiennyt minne seuraavaksi pitäisi mennä. Tämä siksi, että ykkösestä tuttu “opastava nuoli” on tehnyt paluun ja siis opastaa peliä oikeaan suuntaan ellei tämä muutaman minuutin aikana tunnu oikeaa reittiä löytävän. Tämä on erittäin hyvä sillä kyllä Halo 3:stakin löytyy muutamia sellaisia kohtia, joissa ei muuten tietäisi minne mennä. Ei Halo 3:kaan kuitenkaan täydellisesti nappiin osu tasosuunnittelunsa kanssa ja etenkin alkupuolen tylsät sotilasbunkkerissa edestakaisin ravaamiset ovat kohtia, jotka tekisi mieli jo heti ensimmäisellä pelikerralla ohittaa kokonaan. Onneksi tasosuunnittelu lähtee paranemaan kyseisten bunkkerikohtien jälkeen.

Audiovisuaalisella puolella Halo 3 on ehtaa Haloa, näyttäen ja kuulostaen juuri samalta kuin kaksi ensimmäistäkin peliä. Ääniefektit aina vihollisten huudoista aseääniin ovat tutut ja turvalliset, siinä missä aiemmista peleistä tuttu musiikkiraita säestää pelin taustaa aina silloin tällöin luoden sitä elämää suuremman tarinan tunnelmaa peliin. Jos audiopuoli on samaa kamaa kuin kahdessa aiemmassakin pelissä, niin sitä samaa voisi sanoa myös pelin grafiikastakin. Pelimoottori kun on edelleen se sama mitä Halo-sarjan ensimmäinenkin, vuonna 2001 julkaistu osa käytti.

Pelimoottorin ikä näkyykin jo grafiikassa ja vaikka peli onkin selkeästi HD-grafiikallaan Halo 2:ta hienomman näköinen, näyttävät pelimaisemat kuin pelihahmotkin jo pikkuhiljaa vanhahtavilta, eikä Halo 3 ole oikeasti niin mullistavan kaunis kuin siltä odotti; onhan kuitenkin sentään kyseessä Xbox 360 -konsolin ensimmäinen Halo-peli. Kolmosen silmänruoka ei vain yksinkertaisesti ole yhtä hienoa verrattuna siihen mitä ensimmäinen Halo-peli aikoinaan oli ilmestyessään vanhalle Xboxille.

Mikäli pelikavereita ei samalla sohvalle löydy yksinpeliä yhteistyössä yrittämään, voi yksinpelikampanjaa myös tahkota Live-pelaajien kanssa, joko ystävälistalla olevien, tai sitten aivan tuntemattomienkin kanssa. Pelkän yksinpelin pelaamiseen yhteistyönä ei Halo 3:n moninpeli kuitenkaan luonnollisesti rajoitu. Tarjolla on jälleen tukku erilaisia moninpelipelimoodeja, joita voi vieläpä kustomoida erilaisin säännöin ja joita voi tietysti pelata joko samalla koneella, system linkin kautta tai sitten Liven välityksellä.

Kokonaiskestoltaan Halo 3:n yksinpeli on ihan riittävän pituinen ja eeppistä tarinaa saa seurata ihan riittämiin, vaikka siitä ei välillä tunnu saavankaan otetta. Ehkä juuri tämän vuoksi pelin loppu ei sitten kuitenkaan ole loppujen lopuksi niin kovin mullistava kuin on hehkutettu ja lopputekstien rullatessa ruudulle jääkin tyhjentävä “tässäkö tämä nyt oli” -tunne. Tosin, kannattaa odottaa, että lopputekstit rullaavat aivan kokonaan loppuun, sillä tarjolla on lisää pelin juonen osalta?

Halo 3:n ikää nostattavat toki edellisten osien tapaan sen moninpelimahdollisuudet. Varmasti nykyisestä vielä paljon, paljo suositummaksi nousevan Live-moninpelin ohella kampanja on toinen mahdollisuus pelata moninpeliä. Kampanja on käytännössä sama kuin pelin yksinpelikin, sillä erotuksella, että kampanja on se pelimuoto, jossa yksinpelitarinan voi pelata yhdessä kaverin kanssa lävitse. Halo 2 paransi yhteistyökampanjaa aikoinaan sillä, että kasvatti mahdollisten pelaajien määrän kahdesta neljään ja Halo 3 jatkaa samalla linjalla. Hieman ikävästi ainakin vielä kirjoitushetkellä yhteistyöpelaamista samalla koneella(yhden)kaverin kanssa vaivasi jonkinsortin laajakuvabugi. Pelatessa peli jätti vaakasuunnassa noin 15 senttiä leveät mustat palkit ruudun kummallekin puolen, leviten kuitenkin pystysuunnassa aivan niin kuin pitikin. Vaikka arvosteluun käytettiinkin 40 tuumaista TV:tä, söivät mustat palkit silti ikävän paljon kuva-alaa peliltä.

Mukana olevat pelimuodot ovat pääasiassa tuttuja kahdesta ensimmäisestä pelistä, vaikka on sekaan muutama uusikin eksynyt. Muun muassa Slayer, oddball, capture the flag, king of the hill ovat tuttuja edellisiä pelejä pelanneille, kun taas VIP ja infection ovat täysin uusia tuttavuuksia. Ensinnä mainitussa on tarkoitus arvatenkin suojella omaa VIP-pelaajaa samalla kun yritetään lahdata vastapuolen oma. Infectionissa taasen pisteitä kerätään Floodin joukkoja tappamalla tai vaihtoehtoisesti saastuttamalla ihmisiä.
Moninpelissä on jälleen kerran mukana vallan mainio ominaisuus “matchmaking”, joka mahdollistaa oman tasoisen seuran löytämisen. Ja seuran löytäminenhän ei vaikeaa todellakaan ole, sillä serverit kuhisevat pelaajia. Onhan(tai olihan)Halo 2 kuitenkin ollut Halo 3:n ilmestymiseen saakka vanhan Xboxin suosituin peli Livessä. Halo 3:n moninpeli on kokonaisuudessaan erittäin toimiva ja erilaisten ajoneuvojen käyttö hyvin suunnitelluilla pelikartoilla kaksinkertaistaa huvin. Jälleen kerran kyseessä on yksi addiktiivisimmista FPS-moninpeleistä mitä tällä hetkellä on saatavilla.

Yhteenveto

Lähes virheetön

Hyvää

  • - Grafiikka..
  • - Äänimaailma
  • - Moninpeli
  • - Halo-meininki kohdallaan

Huonoa

  • - Yhteistyökampanjan laajakuva-bugi
  • - Paikoitellen vaikeaselkoinen juoni
  • - Trilogian päätös ei ole loppujen lopuksi niin maatajärisyttävä
  • - ..Joka ei ole aivan niin mullistavaa kuin odotti