Arvostelussa Xcom 2

Kirjoittanut: Mikko Kosonen, 17.helmikuu 2016

Peliarvostelu

Pelin nimi Xcom 2
Alusta PC
Muuta: -
Arvostelukappale: 3HD
Avaa pelin lisätiedot

2012 vuoden lopulla julkaistu Xcom -pelisarjan uusi tuleminen otettiin erittäin hyvin vastaan ja Game Realitynkin arvostelussa Xcom ? Enemy Unknown -nimeä kantanutta peliä oli jopa Xboxillakin helppo kehua. Tähän päivään asti se on edelleenkin yksi viime vuosien parhaita vuoropohjaisia strategiapelejä niin konsoleilla kuin PC:lläkin. Pelin menestyminen poiki myös samaa laatua sisältäneen itsenäisen lisälevyn, Enemy Within.

Nyt Firaxis tuo pelaajien (tällä erää vain PC-pelaajien) iloksi täysimittaisen jatko-osan, pelin nimeltä Xcom 2. Ensikokeilun jälkeen peli kuitenkin on hienoinen pettymys, sillä mistään täysverisestä jatko-osasta on vaikea Xcom 2:n yhteydessä vaikea puhua. Pikemminkin peli tuntuukin uudelta lisälevyltä Enemy Withinin tapaan, sillä niin vähän asioita on oikeasti muunneltu.
Jopa ?juoni? on kutakuinkin samaa luokkaa: pelissä mainitaan tuon tuosta ensimmäinen sota alieneita vastaan ja nytkin ollaan jo heti alussa sodan partaalla. Maan on ottanut sodan jälkeen haltuunsa pysyvästi Advent-niminen alieneiden joukko, jotka partioivat katuja ja pakottavat ihmiset orjiksi pakkotöihin omaa etuaan ajamaan. Kadut ja toriaukiot ovat täynnä alieneita juhlistavia monumentteja. Pelin alussa alienit juhlivat Adventin 20-vuotistaivalta ja kovin paljon ihmiseltä näyttävä PR-henkilö lupaa jättiruuduilla kukistavansa loputkin toisinajattelijat ja taata ikuisen rauhan Maahan.

Pelaaja, jälleen kerran komentajan roolissaan, on yksi näistä toisinajattelijoista eli vastarintajoukon jäsenistä. Mukana on myös tuttu heppu Bradford, joka seuraa komentajaa minne tahansa ja toimii myös pienenä neuvonantajana tehtävien aikana radioyhteyden avulla ja muistaa varoittaa (välillä turhankin usein jankaten) pelaajaa silloin kun riskit ovat liian suuret tai asiat menevät päin hemmettiä. Tällä kertaa Xcomin tukikohta ei sijaitse maan uumenissa, vaan sen sijaan Avenger -nimisen jättimäisen lentoaluksen sisätiloissa.

Vaikka juonta on muunneltu ja tukikohtakaan ei siis sijaitse siellä missä ennen, toimii homma kokonaisuudessaan silti samaan tapaan. Maailmankartta toimii strategian ytimenä. Tällä kertaa ei karttaa käyttämällä ammuta satelliitteja taivaalle lisärahoituksen toivossa, vaan kierrellään Avengerilla pitkin maailmankarttaa luomassa kontakteja vastarintaleireihin pystyttämällä niiden luokse radiomastoja. Kontakteja voi olla vain muutama kerrallaan, ennen kuin pitää jo parannella omaa tukikohtaa ? muutenhan lisärahojen tienaaminen menisi liian helpoksi. Kun jollain mantereella, jossain maanosassa on viimein saatu radioyhteys muodostettua, aukeavat tämän paikan tärkeämmät tehtävät pelaajan koluttaviksi.

Kontaktien luomisen ohella skannataan karttaa ja samalla päivät alkavat vilistä ohitse kuin silmissä. Aina silloin tällöin tulee ilmoituksia lisävarustepudotuksista, jotka voi käydä skannaamassa ja noukkimassa talteen tai sitten Xcomin korviin kantautuu tietoa vapaaehtoisista sotilaista, jotka voidaan hakea ja liittää Xcomin riveihin. Tehtävien osalta välillä käydään estämässä Adventin riehumista siellä täällä tai sitten noudetaan joku VIP-henkilö turvaan, varastetaan alieneiden dataa omaan käyttöön tai käydään pelastamassa siviilejä Adventin murhanhimoiselta ammuskelulta.

Pääideana pelissä olisi edellisten Xcom-pelien tapaan estää se kaikkein pahin tapahtumasta. Tukikohdan ruudulla näkyy mittari, johon ilmaantuu lisää punaisia pallukoita sitä mukaa kun Adventin suunnitelmat ihmiskunnan päänmenoksi etenevät. Mittaria kutsutaan avatar project -nimellä. Avatar projectin edistymistä voi myös yrittää estää toteutumasta tai pallukoiden määrää jopa mittarissa onnistua vähentämään, jos ottaa hoitaakseen tietynlaisia tehtäviä ja vieläpä onnistuu niissä. Jos mittari ehtii täyttyä, on peli ohitse.

Ison projektin ohella pelistä löytyy pienempiä tapahtumia, joita kutsutaan nimellä dark event. Dark Eventit ovat tapahtumia, joiden tiedetään tapahtuvan sen ja sen ajan kuluttua (esimerkiksi viikon tai kahden päästä) ja yleensä peli kertoo niiden vaikutukset etukäteen. Esimerkkinä jokin Adventin suunnittelema dark event saattaa vaikeuttaa uusien Xcom-sotilaiden värväämistä ja korottaa palkkaamisen hintaa huimat sata prosenttia tietyksi ajaksi. Dark Eventitkin kannattaa siis aina ainakin yrittää huomioida tulevia päätöksiään komentajan roolissa suunnitellessaan.

Pelaajan ainoa toivo muutenkin ovat juuri nimenomaan Xcom-sotilaat, joita pelaaja lähettää taistelutantereelle aluksi neljän joukkona, mutta myöhemmin kokoa on mahdollista kasvattaa kahdella sotilaalla kuusihenkiseksi tiimiksi. Siinä sivussa tienataan rahaa kontakteilta sekä tarvikelähetyksistä ja joskus tehtävien suorittamisestakin. Ennen kuin tehtävään lähdetään, on hyvä laittaa porukka tukikohdassa samaan aikaan töihin, jotta kukaan ei pyörittele peukaloitaan ja tuhlaa kallista aikaa ja rahaa.

Laboratoriossa tiedemiehet tutkivat muun muassa taistelukentältä raahattujen Advent-sotilaiden ruumiita sekä aseita ja tekevät niistä saamiensa tuloksien pohjalta uutta tekniikkaa pelaajan kehitettäväksi ja käyttöön otettavaksi. Insinöörit sen sijaan osaavat rakennella uusia tiloja tukikohtaan ja myös valmistavat muiden varusteiden ohella ne aseet ja muut yleishyödylliset vempaimet, joita tiedemiehet ovat saaneet tutkittua.

Kaikkien asioiden valmistamista ja tutkimistyötä voidaan nopeuttaa hommaamalla lisää tiedemiehiä ja insinöörejä. Näitä saadaan joskus palkkioksi suoraan tehtävistä ja joskus niitä voidaan ihan palkatakin suoraan noukkimalla maailmankartalta tarvikekasoja, joiden mukana saaadaan yleensä myös vähän kahisevaakin. Olemassa olevien perustilojen ohella voidaan rakennella muitakin tiloja, kuten sotilaiden taitoja ja maksimimäärää per tehtävä parantava sissikoulu tai shadow chamber, jossa tiedemiehet ratkovat Adventin syvimpiä teknologisia salaisuuksia.

Tietysti kaikki uudet tilat tarvitsevat lisää virtaa pyöriäkseen ja välillä onkin rakennettava myös sähköntuottamistilojakin. Insinöörejä voidaan laittaa töihin osaan näistä tiloista, jolloin niiden tehokkuus paranee, mutta insinöörit ovat vastuussa myös uusien tilojen raivauksesta rakentamista varten. Kaikki vapaat tilat kun eivät ole heti alussa käytössä vaan ne on raivattava romusta, joka sekin vie oman aikansa ja vaatii rahaa. Tuttua puuhaa tämäkin siis, jos olet pelannut aiempaa peliä.

Toisin sanoen pelissä ihan kaikki maksaa ja rakentaminen kestää, lisäksi jokainen uusi tila syö pysyvästi osan pelaajan budjetista joka kuukausi. Joten kannattaa tarkkaan miettiä mihin osa-alueeseen panostaa ja mikä on tärkeätä menestymisen kannalta.

Taistelukentällä toiminta tapahtuu perinteiseen tyyliin hiirivetoista käyttöliittymää naksutellen. Ainakaan Xbox One -ohjain ei halunnut toimia pelin kanssa kunnolla, joten konsoliversion tapaista kontrollointimahdollisuutta ei peliltä kannata tässä vaiheessa odottaa. Jokaisella pelaajan sotilaalla on tietyt toimintapisteet per vuoro. Toiminta ja vihollisen kanssa tukkanuottasilla oleminen voi tapahtua joko ihan ulkoilmassa, tai sitten taistelun voi viedä myös tuttuun tapaan rakennusten sisällekin ? tai ainakin itse voi paremmin suojautua ?valtaamalla? jonkin tyhjän talon. Ainakin teoriassa talotaistelut ovat turvallisempia pelaajan joukoille, sillä niiden ahtaat tilat mahdollistavat vähemmän liikkumavaraa hyökkääjille, mutta samaan aikaan pelaajan on helpompi pysyä suojassa, esimerkiksi vaikkapa talon toisessa kerroksessa vihollisen ilmaantuessa alakertaan suoraan väijytykseen.

Vihollisen tulittaminen sotilaan aseella vie normaalisti koko vuoron, kun taas yleensä on mahdollista ensin liikkua ja sitten lopuksi vielä ampua. Joskus taas kannattaa liikkua ensin suojaan ja käyttää loput pisteet sotilaan asettaminen overwatch-tilaan, jolloin oma sotilas ampuu automaattisesti havaitsemaansa liikkuvaa vihollista.

Perinteisen ammuskelun ohella voidaan käyttää myös räjähteitä kuten kranaatteja tai kranaatinheitintä. Parempien aseiden kehittely mahdollistaa myöhemmin myös tehokkaampien, energiatyyppisten aseiden käytön tai estolaitteiden kehittelyn, jolla vältetään omien sotilaiden joutumista paniikkiin tai alieneiden mielenhallinnan alaisiksi. Etenkin sotilasarvottomat märkäkorvat kun tuppaavat ajautua helposti paniikkiin taistelun kuumentuessa, on hyvä kehittää jotain sen ehkäisemiseksi. Kun pelaaja on liikuttanut kaikkia omia sotilaitaan ja käyttänyt pisteet tai lopettanut oman vuoron kesken, on vihollisen vuoro liikkua. Uutuutena pelissä on spesialistihahmoluokka, jolta löytyy kauko-ohjattava lentohärveli, jonka avulla voidaan hakkeroida Advent-alieneiden hälyttimet pois päältä, mutta myös avata lukittuja ovia sekä yhden vuoron ajaksi kasvattaa jonkin oman sotilaan puolustuspisteitä tai sitten hyökätä suoraan vihollisen kimppuunkin härvelin avulla.

Vaikka suuria pelillisiä tai sisällöllisiä eroja Xcom 2:ssa ei edeltäjään olekaan, olin huomaavinani heti alussa vaikeustason olevan kovempaa luokkaa ja vastustajakin osaa ehkä hieman enemmän yrittää koukkausta pelaajan sivuille. Pelissä saakin kunnolla turpaansa jos lähtee vähänkin puolilaiskasti leikkimään ja etenkin jos pelataan ironman-asetus päällä (kaikki valinnat ovat tällöin lopullisia ja peli tallentaa aina itse itsensä) on kyyti kovaa luokkaa kuin vuoristoradassa.

Xcom 2:ssa tuntuisi myös olevan aiempaa enemmän vähän tylsän tiukkoja tehtäviä, joissa on vain tietty määrä vuoroja, minkä jälkeen pelaajan sotilaat taisteluun pudottanut skyranger ottaa hatkat alle ? jopa ilman kyyditettäviä jos eivät ehdi takaisin evakuointipaikkaan. Näiden nopeasti ehtyvien vuorojen aikana sitten pitäisi ehtiä tavoitteeseen, taistella vihollisia vastaan ja ehtiä vielä takaisinkin. Kyllä sitä ainakin muutaman kerran kävi omalla kohdalla niin, että kaikki neljä jäivät Adventin vangiksi. Se jos mikä ottaa päähän. Hyviä sotilaita kun ei kasva puussa ja uudet maksavat aina melkoisen summan. Joskus omat joukot saattavat myös pelkästään haavoittua tehtävän aikana ja joutuvat olemaan sivussa lepäämässä jonkin aikaa. Tämä on totta kai lopullista kuolemista parempi vaihtoehto, mutta hieman levoton olohan siinä tulee jos kaikki konkarit ovat sivussa ja tilalle astelevat märkäkorvat uutta tehtävää varten.

Pääpiirteittäin kaikki pelin vihollistyypit ovat entuudestaan tuttuja, joskin visuaalisesti vähän eri näköisiä ja joillain saattaa olla vähän eri kykyjäkin. Vihollisista viper tosin on kaiketi aivan uutta ja melkoinen kiusankappale onkin parhaimmillaan. Tämä kalkkarokäärmettä kovin paljon ulkoisesti muistuttava yksikkö osaa ampua aseellaan, mutta myös repiä pelaajan sotilaita luokseen pitkällä kielellään ja puristaa terveyspisteitä ulos kuin pyyttoni konsanaan. Näitä tällaisia uudistuksia lukuun ottamatta esimerkiksi kuitenkin kuolleiden vihollisten tai pelaajan omien kaatuneiden sotilaiden elvytys vihollisen toimesta laahustavaksi zombeiksi on aika lailla tuttua huttua. Lisäksi esimerkiksi alkuperäispelin muuntautujat, Thin Menit, ovat nekin edustettuina, joskin limaisempana ja roikkuvampana versiona.

Jos et ole pelannut aiempaa Xcom-peliä tai sen lisälevyä, sanoisin että Xcom 2 varmasti tuntuu erittäin tuoreelta tuulahdukselta ja koukuttavalta peliltä. Toisaalta taas, jos et ole pelannut aiempia pelejä, en suosittele aloittamaan Xcom 2:sta koska kyyti on hyvin kylmää alemmillakin vaikeustasoilla ja pelin joutuu takuulla aloittamaan kerran jos toisenkin alusta. Kannattaakin tässä tapauksessa mieluummin tutustua alkuperäiseen peliin, jonka tätä nykyä saa halvalla. Xcom 2 onkin enemmän hardcore-veteraaneille suunnattu paketti.

Samankaltaisuuksistaan ja kohonneesta vaikeustasostaan huolimatta Xcom 2 osaa silti olla parhaimmillaan koukuttava ? ja palkitsevakin silloin kun menestystä tulee. Pelistä saadaan tuttuun tapaan myös hieman henkilökohtaisempi ja enemmän ketuttavampi versio kun aletaan muokkailemaan sotilaiden nimiä, ulkonäköä sekä esimerkiksi varustuksien värejä persoonallisiksi. Hahmojen kustomointiin tarkoitettuja hattuja ja muita yksityiskohtiakin tuntuisi olevan nyt hieman aiempaa enemmän. Mikään ei ota pelissä niin paljon päähän kuin monta kertaa ylentynyt, monissa taisteluissa ryvettynyt veteraani, johon on jo muodostunut eräänlainen virtuaalinen tunneside. Kun sellaisen paikalle astelee täysin yhden tekevä ja kokematon märkäkorva ja tukikohdan juottolan muistoseinän nimien joukosta löytyy tuon veteraanin nimi, on tunne pettymyksestä aito.

Koska Xcom 2 muistuttaa niin paljon edeltäjäänsä, on varsin outoa, että peli ei toimi aivan täysin puhtaasti ja saumattomasti. Ensinnäkin ihmettelyä aiheuttaa pelin takkuileva ruudunpäivitys ? kaikki asetukset täysillä peli ei jaksanut testilaitteistolla pyöriä oikein mitenkään sulavasti, vaikka alkuperäinen peli kyllä pyöri eivätkä laitevaatimuksetkaan hurjanlaisesti ole kasvaneet. Vaikka vihollisten ulkonäköä onkin hieman muunneltu, grafiikka ei ole mitenkään huomattavasti sen parempaa tai upeampaa kuin vuonna 2012, joten missä mättää? Myös välianimaatioiden aikana äänet joskus pätkivät ja rätisevät. Lisäksi caps lock -näppäintä painamalla voi kokonaan ohittaa lataustauon kun palataan taistelusta tukikohtaan ? siis mitä ihmettä? Kartatkaan, vaikka ovatkin nyt vähän vaihtelevamman näköisiä maisemiensa osalta, eivät nekään kooltaan ole juurikaan aiempaa suurempia, joten mielestäni tälläkään pelin tehosyöppöyttä ei voida perustella.

En ole tänä päivänä ja tässä iässä mikään suuri PC-pelien modien tai pelien oma-aloitteisen muokkaamisen tai virittelyn ystävä (ini-tiedostojen räplääminen ynnä muu) saatikka, että jaksaisin käydä lävitse miljoonat eri näytönohjainajurit jotain tiettyä peliä varten, mutta Xcom 2:n poikkesin sen verran asenteestani, että tulin asentaneeksi vähän kuin sattuman kautta Steamin workshopista peliin muutaman erilaisen modin, jotka parantavat pelikokemusta. Ensiksi mainittu on kamerakulman vapaa pyörittely. Sitä ei ollut alkuperäisessä pelissä eikä Firaxis näköjään ollut tullut ajatelleeksi sitä nytkään, mutta fanit olivat. Kiitos siitä.

Toinen modi mitä suosittelen asentamaan jo heti alussa on nimeltään ?stop wasting my time? joka kirjaimellisesti lopettaa pelin ajanhukkaamisen, tai ainakin vähentää sitä reilusti. Tehtävien ja taistelun aikana pelissä kun on oletuksena kaikenmaailman pikkutaukoja ja outoja pysähtymisiä, jotka aivan turhaan pitkittävät yksittäisiä vuoroja ja siten koko tehtävän pelaamisen kokonaiskestoa. Kyseinen modi poistaa ainakin suurimman osan näistä kaikista turhakkeista ja oitis parantaa pelaamisen mielekkyyttä. Tulin silti huomanneeksi, että ajoittain peli silti jää mietiskelemään jotain turhia eikä mitään tapahdu muutamaan sekuntiin. Joskus taas peli vie tekoälyn vuorolla pelikameran jonnekin mihin pelaajan sotilaiden näkökenttä ei yletä ja sitten tuijotetaan mustaa ruutua, jonka alalaidassa lukee ?alien activity?. Tätä samaa muistan tapahtuneen jo edellisessäkin pelissä. Kai tämän voisi toteuttaa oikeasti jotenkin mielekkäämminkin.
Kaikki nämä pienet asiat ? nikotteleva ruudunpäivitys mukaan lukien ? kielivät mielestäni hieman siitä, että peliä ei ole aivan loppuun asti optimoitu ja viimeistelty ? mikä tuntuu olevan se yleinen trendi tänä päivänä. Xcom 2 on kuitenkin hyvä ja koukuttava peli edeltäjiensä tapaan, mutta jos olet pelannut aiempia, ei kannata odottaa liiaksi mitään uutta tältä jatko-osalta, joka tuntuu enemmänkin uudelta lisälevyltä uuden kampanjan ja pienten uudistusten kera kuin täysin uudelta kokemukselta. Siksi tuntuukin hieman rahastukselta, että pelistä pitäisi silti pulittaa täyden PC-pelin hinta.

Yksinpelin liitteeksi on toki tarjolla netti- ja lähiverkkomoninpeli, mikäli yksinpeliin turtuu. Totutusti tarjolla on 1 vs 1 moninpelimittelöä useammilla erilaisilla kartoilla. Molemmat pelaajat voivat koostaa oman tiiminsä sekä ihmisistä, että Adventin sotilaista. Moninpelipuolella ei kuitenkaan arvostelun kirjoitushetkellä ollut vielä ketään pelaamassa peliä, vaikka pelin julkaisusta on kulunut jo kymmenen päivää. Tämäkin on sellainen seikka, joka mieleen nousee mietittäessä sopivaa hintalappua Xcom 2:lle. Kuitenkin jos kaikki outoudet saadaan korjattua ja peliä vielä vähän optimoitua, on arvosanaa helppo nostaa sen puoli tähteä.

Kaiken kaikkiaan Xcom 2 on lisää sitä samaa sarjan vannoutuneille faneille vähän erilaisella kuorrutuksella. Peli pitää kivasti otteessaan parhaimmillaan ja varsinkin silloin kun se ei töksähtele, mutta välillä liialliselta samankaltaisuuden tunteelta ei oikein voi mitenkään välttyä. Sarjaan perehtymättömien kannattaa suunnata katseensa ainakin aluksi alkuperäisen pelin suuntaan korkeamman vaikeuskäyrän vuoksi.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • + Tarjoaa Xcom-veteraaneille heti alusta alkaen vähän enemmän haastetta
  • + Vahva modiyhteisö
  • + Pelikarttojen maisemissa aiempaa enemmän vaihtelua
  • + Omia sotilaita voi kustomoida aiempaa hieman laajemmin
  • + Yksinpeli parhaimmillaan sitä samaa koukuttavaa hupia kuin ennenkin

Huonoa

  • - Vähän turhan tiheään vuororajoitteisia tehtäviä
  • - Peli ei oikeastaan suosi aloittelijoita lainkaan
  • - Hitusen viimeistelemättömän oloinen
  • - Pelin outo tehosyöppöys
  • - Melko vähän oikeasti uutta täysihintaiseksi peliksi
  • - Nettipelistä ei löydy pelaajia