Testilaitteisto: iPhone 3G, 8Gt
Arvostelukappaleet: Apple

Amerikkalainen Apple on firma josta voi sanoa monia asioita, mutta ainakaan se ei jätä ketään kylmäksi. Sillä riittää puhujia puolesta ja vastaan. Suhtautuminen siihen tuntuu olevan erityisen kaksijakoista, kun keskustelu kääntyy peleihin. Toiset vähättelevät iPhonen ja iPod Touchin painoarvoa, vedoten pelien “pinnalliseen” luonteeseen, kun taas toisessa ääripäässä maalaillaan visiota, jossa Apple tulee ajamaan perinteiset käsikonsolivalmistajat, Sonyn ja Nintendon pois mobiilipelimarkkinoilta. Lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta jo pelkkien myyntilukujen varjossa on erittäin vaikea väittää, etteikö Applella olisi yksi jalka tukevasti pelimarkkinoilla.

Kun Game Realitylle tarjottiin mahdollisuutta arvostella iPhone- ja iPod Touch -pelejä, jouduimme pohtimaan hetken, kuinka tämän voisi käytännössä toteuttaa. Pelit ovat nimittäin usein liian pieniä ja pelkistettyjä satojen sanojen arvosteluihin, ja niitä julkaistaan sellaisella volyymilla ettei edes useimmilla kaupallisilla pelisivustoilla riitä resursseja koko kirjon läpikäyntiin. Päätimme lähestyä aihetta juttusarjalla, jossa käsittelemme pelejä teemoittain. Ensimmäinen iPhone-arvostelukimaramme käsittelee roolipelejä.

Peli: Caverns
Kehittäjä: Sami Sierla
Hinta: 2,39€

Jos tekisin itse iPhone-pelejä, olisi suomalaisen Sami Sierlan tekemä Caverns varmasti juuri sellainen jolla haluaisin aloittaa. Sen lisäksi että peli hyödyntää hahmojen reitinhaussa A* -algoritmia (ainoaa reitinhakualgoritmia jonka tunnen), se ammentaa ideansa kaikkien aikojen lempipeleistäni: Roguesta, Nethackista ja vanhoista Ultimoista. Pelin idea on yksinkertainen. Alkuun valitaan kolmesta klassisesta hahmotyypistä itselleen mieluisin, jonka jälkeen painellaan tutkimaan satunnaisgeneroitua tiililuolastoa kokemuksen ja mammonan toivossa. Juonta pelissä ei ole nimeksikään – ainoastaan ylimalkainen tavoite löytää luolastoon hukattu mystinen esine. Tärkeintä onkin matkan teko eikä määränpää.

Cavernsin koukku on klassinen, mutta erittäin toimiva. Luolaston kerrokset kolutaan viimeistä nurkkaa myöten, kunnes kaikki hirviöt on piesty kokemuspisteiksi ja rahan arvoinen irtaimisto pakattu reppuun jälleenmyyntiä varten. Välillä palataan yläkerran kauppoihin nuolemaan haavoja, hankkimaan parempia varusteita ja realisoimaan löydettyjä tavaroita. Rahaa ja kokemusta jaellaan kitsaasti, minkä ansiosta jokainen löydetty esine ja voitettu taistelu tuntuu palkitsevalta.

Valitettavasti pelin käyttöliittymästä paistaa läpi pieni hiomattomuus: myyntiruudusta ei näe pelaajan varallisuutta, arkuista puuttuu ”Take all” -toiminto, eikä varusteita voi pukea suoraan inventaariosta, vaan tätä varten on mentävä omaan ruutuunsa jne. Viat ovat pieniä, mutta häiritseviä. Myös pelihahmon kontrollointi aiheutti harmaita hiuksia. Ainakaan omista nakkisormistani ei ollut osoittamaan tarkasti pelimaailman pikkuruisiin ruutuihin, mikä aiheutti runsaasti etenkin taisteluissa kostautuvia ohipainaluksia. Ei tarvittaisi kuin sormenpäätä seuraava kursori ja tästäkin murheesta päästäisin eroon. Toivoa sopii että pelin tekijältä löytyy aikaa ja intoa Cavernsin viimeistelyyn, sillä kyseessä on kiehtova peli, jolla on paljon potentiaalia.

Hyvää:
+ Toimiva ja addiktiivinen peli-idea
+ Satunnaisgeneroitu sisältö lisää elinikää

Huonoa:
- Kontrollit
- Pientä viilattavaa siellä täällä

Arvosana: 3 / 5

Peli: Dungeons & Such
Kehittäjä: Genki Mine
Hinta: 2,39€

Hauskasti nimetty Dungeons & Such tekee vahvan ensivaikutelman piirroselokuvamaisella alkudemolla ja napakasti iskevällä musiikilla. Jos pelejä arvosteltaisiin ensimmäisen sekuntien perusteella, olisi se tämänkertaisen arvostelukimaran ehdoton suosikki. Harmi että hieno ensivaikutelma kestää vain hetken ja alta paljastuu monin puolin vaillinainen peli.

Cavernsin tavoin, Dungeons & Such ammentaa ideansa perinteisestä luolastoryöminnästä. Tällä kertaa tähtäimessä ei ole mysteeriesine, vaan prinsessa. Tarina on luonnollisesti pelkkä tekosyy kahlata yhä syvemmälle luolastoon, keräämään rahaa ja kokemusta. Mitä alemmas laskeudutaan, sitä pahemmiksi viholliset muuttuvat ja onpa mukaan mahtunut jopa ajoittaisia loppuvastustajiakin. Ylimmästä ”kerroksesta” löytyy luonnollisesti se pakollinen kylä, jossa käydään välillä shoppailemassa ja parantelemassa haavoja.

Peli on siis melko tyylipuhdasta kokemuksen ja rahan pumppausta, mikä ei sinänsä ole huono juttu. Se missä mennään pieleen, on pelin suhde seikkailuun: sitä kun ei oikeastaan ole olemassakaan. Dungeons & Suchin luolasto on pelkkä sarja satunnaisesti arvottuja ruutuja, joiden välillä edetään painamalla oikeaan alanurkkaan ilmestyvää ”Proceed” -nappia. Seuraavasta ruudusta paljastuu joko lauma hirviöitä, tyhjä huone, arkku tai jotain muuta hyvin geneeristä – pelaaja voi mennä vain eteenpäin valitsemalla ”Proceed”. Ajoittain vastaan tulee portaikkoja, joissa voi valita joko ”Wander” tai ”Go downstairs”. Käytännössä siis kaksi ”Proceed” -nappia, joista toinen tuunaa vaikeustasoa hitusen ylöspäin. Koska pelin koukku perustuu enimmäkseen tasojen ja mammonan grindaukseen, lienee kauniina ajatuksena ollut seikkailuosuuksien virtaviivaistaminen, mutta pesuveden mukana lipsahti myös koko ”siellä olemisen” tuntu.

Olemattoman seikkailun voisi antaa anteeksi, jos taisteluosiot toimisivat. Tämä jää valitettavasti pelkäksi haaveeksi, sillä viholliset ovat järjestäen niin helppoja, ettei pelaajan tarvitse tehdä juuri muuta, kuin vuorotella lyömisen ja ajoittaisen terveysyrttien popsimisen välillä. Jos haluaa hifistellä, voi sekaan nakata loitsun tai jonkun manaa vaativan erikoisliikkeen, mutta lyömällä ja syömällä pärjää vallan mainiosti. Pelaaja voi myös hyökätä useamman vihollisen kimppuun pyyhkäisemällä sormellaan ruutua, tai käyttää vuoronsa lyöntien torjuntaan, mutta nämä ovat tyhjiä valintoja joilla ei ole mitään strategista merkitystä. Etenkin torjuntanapin tarkoitus jäi mysteeriksi, sillä käytännössä se jakaa vain ylimääräisiä vuoroja vihollisille.

Dungeons & Such on siis hienosta ensivaikutelmastaan huolimatta heikko esitys. Roolipelaamisessa on pohjimmiltaan kyse roolin pelaamisesta ja valinnanvapaudesta. Dungeons & Such ei tarjoa pelaajalle oikeastaan kumpaakaan. Se tuntuu lähinnä loputtomalta sarjalta kysymyksiä, jotka voisi yhtä hyvin taiteilla muotoon: ”haluatko tehdä viisaasti vai typerästi”. Tämä ei vastaa minun käsitystäni rooli- tai mistään muustakaan pelaamisesta.

Hyvää:
+ Hyvä ensivaikutelma

Huonoa:
- Geneerinen ja tylsä
- Taistelu aivan liian suoraviivaista
- Valinnanvapaus vain näennäistä

Arvosana: 1,5 / 5

Peli: Space Ore Bust
Kehittäjä: Venan Arcade
Hinta: 2,39€

Space Miner – Space Ore Bust on joukon ainut peli, joka ei lainaa perusideaansa klassisesta keskiaikafantasiasta. Se ei ole varsinaisesti edes roolipeli, vaan enemmänkin juonella höystetty Asteroids-klooni, jossa on roolipelimäisiä elementtejä. Pelin ideana on lennellä kaksiulotteisessa avaruudessa, räiskien asteroideja ja keräillen niistä irtoavia mineraaleja. Pelin edetessä asteroidikentät alkavat kuhista myös aggressiivisia robotteja, jotka pistetään luonnollisesti paloiksi ja myydään romurautana eteenpäin. Mineraaleista ja robotinjämistä tienatuilla avaruustaaloilla ehostetaan alusta. Tältä osin pelin tekijät ovat Elitensä pelanneet, sillä tarjolla on huikean laaja valikoima erilaista asetta, runkoa, reaktoria, skanneria ynnä muuta hyötykapistusta.

Sektori kerrallaan etenevää kivenlouhintaa ryydittää huumoripitoinen juoni. Tarina on liian peruskauraa analysoitavaksi, mutta riittänee että kertoo sen ajavan asiansa. Käsikirjoitus herättää paikoin aitoja naurunpurskahduksia ja sarjakuvapiirroksin visualisoitu hahmokaarti on sympaattinen. Juonesta kumpuaa myös vaihtelua arkiseen asteroidien ammuntaan: peli heittää välillä ylimääräisiä sivutehtäviä, kuten avaruusturistien pelastamista tai jättiläisrobottien tuhoamista. Ei mitään liian omaperäistä, mutta tervetullutta vaihtelua yhtä kaikki.

Tuotannollisilta arvoiltaan Space Miner on yllättävän laadukas. Peligrafiikka on 3D:tä – iPhonen mittapuulla kaunista sellaista, eikä efektien kanssa pihtailla. Äänipuolikin toimii, mikäli korvat kestävät villin lännen banjotiluttelua ja viheltelyä. Pelin kauniilla ulkokuorella on myös hintansa: ainakin testilaitteena käytetyllä iPhone 3G:llä meno hyytyi melkoiseksi diashowksi, kun ruudulle tuli riittävästi vilskettä. Voin vain olettaa, ettei ongelma toistu kertaluokkaa tehokkaammalla 3GS:llä tai uudemmalla iPod Touchilla, mutta 3G:llä homma lipui hetkittäin mukavuusalueen ulkopuolelle. Myös kontrollit vaativat pientä totuttelua, sillä ammuskelu ja kaasun painaminen vaativat vuorottelua. Varsinaista pelillistä kritiikkiä Space Minerista löytyy vain vähän. Useimpien asteroidikenttien tyhjennys edellyttää ravaamista avaruusasemalle ja takaisin, sillä aluksen rajallinen rahtitila täyttyy turhan rivakasti. Tämä haiskahtaa hieman keinotekoiselta pelin pitkittämiseltä, mutta ei pilaa muutoin viihdyttävää pelikokemusta.

Space Miner – Space Ore Bust on kaikkiaan erittäin toimiva Asteroids-/roolipelihybridi. Se on elävä esimerkki siitä, että iPhonelle kannattaa tehdä muitakin kuin viiden minuutin ajantappopelejä. 3G:llä esiintyneet suorituskykyongelmat ovat sen verran käsinkosketeltavia, että ne heijastuvat pisteissä, mutta 3GS:n omistajat voinevat pyöristää loppusumman puolikkaalla tähdellä ylöspäin. Appstoren mittapuulla 3,99€ hinta saattaa tuntua tyyriiltä, mutta Space Miner – Space Ore Bust on joka senttinsä arvoinen.

Hyvää:
+ Hauskasti käsikirjoitettu
+ Riittävästi sisältöä
+ Visuaalisesti miellyttävä

Huonoa:
- Ruudunpäivitys tökkii 3G:llä
- Rajallinen rahtitila tuntuu keinotekoiselta pitkittämiseltä

Arvosana: 3,5 / 5

Peli: Final Fantasy I
Kehittäjä: Square Enix
Hinta: 6,99€

Final Fantasy I ei juuri esittelyä kaipaa. Kyseessä on vuonna 1987 julkaistun Japani-roolipeliklassikon iPhone-käännös. IPhone-julkaisu perustuu muutaman vuoden takaiseen PSP-remasterointiin, mikä näkyy parantuneena grafiikkana ja kuuluu uudelleen sovitettuina musiikkeina. Jälki on kummallakin osa-alueella loistokasta, mutta riittävän perinteistä miellyttääkseen myös alkuperäisteoksen ystäviä. Muilta osin peli on pysynyt paria ylimääräistä luolastoa lukuun ottamatta lähes koskemattomana.

Pelin paperin ohut juoni on 80-90 -lukujen taitteen konsoliroolipeleille ominaista ”ennustusten sankarit pelastavat maailman” -huttua, eikä tarjoa tarinamielessä mitään erityisen kiinnostavaa. Itse peli on sen sijaan vielä nykypäivänkin mittareilla harvinaisen kurantti sekoitus vuoropohjaista taistelua ja kevyttä seikkailua. Maailmankartalla ja kaupungeissa liikkuminen tapahtuu isometrisestä näkövinkkelistä. Taistelut aukeavat omaan ruutuunsa, jossa pelaajahahmot ja viholliset pätkivät toisiaan kohteliaasti vuorotellen. Vaikka kartalla liikkuminen on periaatteessa reaaliaikaista, ei pelaajalta edellytetä koskaan ketteryyttä tai nopeita refleksejä. Tämä on hyvä, sillä iPhonen kosketusnäyttö ei ole parhaimmillaan emuloidessaan klassisten konsolien toimintapelikontrolleja.

Vaikka kyseessä on miellyttävän näköinen ja kuuloinen uudisversio, saattaa Final Fantasy aiheuttaa nykypelien pumpuliin tottuneille pelaajille kulttuurishokin: tarina ei taluta pelaajaa narussa, vaan se edellyttää oma-aloitteista johtolankojen etsimistä. Peli ei myöskään epäröi olla armoton, mikäli pelaaja eksyy väärään paikkaan väärään aikaan. Final Fantasy I ei ole aikalaistensa tavoin sadistinen, mutta edellyttää vähän retrohenkeä sekä pientä toleranssia yritykselle ja erehdykselle.

Vaikeustason notkahdus pois lukien, on suorastaan hämmentävää kuinka ajattomalta liki neljännesvuosisadan ikäinen pelikonsepti voi tuntua. Ainoa asia, jota jäin todella kaipaamaan on automaattitallennus, sillä onnistuin testailujeni aika säheltämään yli kahden tunnin pelisessiot suoraan viemäriin. Jos J-roolipelit liippaavat läheltä sydäntä, on Final Fantasyn iPhone-käännös aika ehdoton hankinta. Kannattaa varata toiset seitsemän euroa myös Final Fantasy II:lle.

Hyvää:
+ Miellyttää silmää ja korvaa
+ J-roolipelien peruskaava yksinkertaisesti toimii

Huonoa:
- Vaatii vähän retrohenkeä
- Automaattitallennus olisi ollut kiva

Arvosana: 4 / 5