iPhonen strategiapelit (22.6.2010)

Peli: Catan – The First Island
Kehittäjä: United Soft Media / Exozet Games
Hinta: 3,99€

Lautapelit ovat mitä parasta viihdettä, mutta niissä on yksi perustavanlaatuinen vika: niitä ei voi pelata yksin. Catan – The First Island parantaa maailmaa kääntämällä suorastaan legendaarisen Settlers of Catanin myös soolopelaajien iloksi iPhonen kätevään taskukokoon.

Alkuperäistä lautapeliä pelanneet tietävät täsmälleen, mistä Catan – The First Islandissa on kyse: kolmesta neljään pelaajaa mittelee kuusikulmioista koostuvan Catanin saaren uudisasuttamisesta rakentelemalla kyliä, kaupunkeja ja teitä, sekä käymällä kauppaa tuiki tärkeistä resursseista. Resurssit syntyvät noppaa heittämällä ja kauppoja hierotaan enimmäkseen pelaajien välillä, mikä tuo lopputulokseen ripauksen inhimillisyyttä ja arvaamattomuutta. Voittaja on ensimmäinen pelaaja joka onnistuu laajentamaan valtakuntansa kymmenen voittopisteen arvoiseksi. Säännöt ovat riittävän monimutkaiset, etten käy niitä läpi tämän syvemmin, mutta tiivistettynä, Catanin konsepti on lähes täydellisen onnistunut sekoitus taktikointia ja noppatuuria.

Catan – The First Island eroaa alkuperäisestä pelistä ainoastaan formaattinsa ja kanssapelaajia simuloivan tekoälynsä puolesta. Tekoäly ajaa asiansa, joskin kaupankäynnin inhimillisyys on saanut tehdä tilaa kylmälle determinismille. Peliä voi pelata myös ihmispelaajien kesken, mikä on ihan kiva ominaisuus esimerkiksi automatkoilla. Koti- tai mökkiolosuhteissa alkuperäispainos vetää voiton. Oppimiskynnys on keskivertoa iPhone-peliä jyrkempi, mutta kunhan pitkähkön tutoriaaliosion jaksaa istua kerran läpi, on peliä vaikea laskea käsistään. Vaihtelevan luonteensa ansiosta Catan – The First Island omaa myös loistavan uudelleenpeluuarvon.

Toteutukseltaan Catan jättää varaa toiveille: pelilaudan grafiikka on puuroista, eikä käyttöliittymä jaksa aina rekisteröidä pelaajan eleitä. Myös vuoron vaihtuminen vie hyvän tovin, pelin animoidessa jokaista tekoälypelaajien tekemää siirtoa omalla verkkaisella tahdillaan. Tästä on kieltämättä hyötyä alkuun, kun säännöt eivät ole vielä selkärangassa, mutta pidemmän päälle mahdollisuus hyppiä turhanpäiväisten visualisointien ohi olisi ollut painonsa arvoinen kullassa.

Teknisine murheineenkin Catan – The First Island on loistelias ajantappoväline yksinpelaajille. Moninpelinä se kelpaa lähinnä viihteeksi automatkoille tai muihin tiloihin, joissa alkuperäisen pahviväännöksen pelaaminen on syystä tai toisesta mahdotonta. Kenties lähitulevaisuudessa julkaistava iPad-versio muuttaa tämänkin.

Hyvää:
+ Loistava alkuperäiskonsepti
+ Suuri uudelleenpeluuarvo
+ Toimiva moninpeli
+ Runsas sisältö suhteessa hintaan

Huonoa:
- Taktikointi on korvattavissa ylivoimalla

Arvosana: 3½ / 5

Peli: geoSpark
Kehittäjä: Critical Though Games & Imangi Studios
Hinta: 1,59€

GeoSpark ei ole varsinaisesti strategiapeli, vaikka se on Appstoressa tähän lokeroon päätynytkin. Kyseessä on eräänlainen refleksi- / toimintapeli, jossa tavoitteena on raahata sormella yhteen avaruudessa leijailevia geometrisia kuvioita. Pelimekaniikka on äärimmäisen yksinkertainen: ainoastaan keskenään samanlaiset symbolit saavat törmätä ja mitä useamman saa kerättyä nostamatta sormea ruudulta, sitä enemmän heruu pisteitä. Erilaisten kuvioiden törmäys päättää pelin komean partikkeli-ilotulituksen kera. Homma vaikeutuu progressiivisesti, sillä kuvioita ryöppyää ruudulle kiihtyvällä tahdilla ja sormen raahailu synnyttää uurteen, joka vetää vapaasti kelluvia symboleja puoleensa. Lopulta tämä kaikki johtaa kaaokseen, jonka hallintaan näppärimmänkään pelaajan taidot eivät riitä. Peliä ei voi koskaan voittaa ja viehätys piileekin omien piste-ennätysten parantelussa.

Jos geoSparkin parissa saisi viettää vain kymmenminuuttisen, olisi helppo olla vakuuttunut sen nerokkuudesta. Pelin idea on erittäin koukuttava ja toteutus onnistuu lähes joka tasolla. Erityisen suuren vaikutuksen tekee sen audiovisuaalinen anti. Grafiikan sähköiset värisävyt ja erittäin runsas aalto- sekä partikkelitehosteiden käyttö palauttaa mieleen lämpimiä muistoja PC:n ja edesmenneen Amigan demoskenestä. Sulavana pysyttelevä ruudunpäivitysnopeus tukee mainiosti pelattavuutta. Myös audiopuoli säväyttää: tajunnan täyttää taustalla pauhaava hypnoottinen syntetisaattoripoppi, joka tuo erehdyttävästi mieleen ranskalaisen konemusiikkipioneerin, Jean-Michel Jarren, eteeriset syntetisaattoriklassikot. Kappaleita on vain yksi ja se jää soimaan ärsyttävästi päähän, mutta parempi näin kuin täyttää äänialaa jollain uuvuttavan tasapaksulla ambient-ulinalla. Ainoa asia joka pelissä varsinaisesti häiritsee, on erillisen OpenFeint –sovelluksen varaan rakennettu pistelista. Pelaajan näkökulmasta tuntuu aika kohtuuttomalta joutua rekisteröitymään jonkun kolmannen osapuolen peliportaaliin vain siksi että saisi omat piste-ennätyksensä tallennettua.

Valitettavasti useampi kymmenminuuttinen geoSparkin parissa paljastaa, ettei kyseessä ole kovin pitkäikäistä hupia. Yksinkertainen pelattavuus ja nopeatempoisuus eivät anna tilaa turhalle taktikoinnille ja vikkelästi kipuava vaikeustasokin jättää useimmiten sellaisen maun, ettei pelaaja koe voineensa omilla taidoillaan vaikuttaa lopputulemaan. Kyse on osin pelkästä jyrkän progression tuomasta illuusiosta, mutta se syö uudelleenpeluumotivaatiota yhtä kaikki. Alkuinnostuksen laannuttua peliä tulee pelailtua vain satunnaisesti ja lyhyissä sessioissa. Tämäkin on paljon sanottu verrattuna moniin peleihin, mutta Flight Controlin, Doodle Jumpin ja Canabaltin yksinkertaisen koukuttaviin sfääreihin on vielä matkaa.

Hyvää:
+ Audiovisuaalisesti hieno
+ Koukuttaa

Huonoa:
- …mutta vain hetkeksi
- Pakotettu OpenFeint –integraatio tuntuu tarpeettomalta

Arvosana: 3½ / 5

Peli: UniWar
Kehittäjä: Javaground USA
Hinta: 0,79€

Asymmetrinen sota avaruuden muukalaisrotujen välillä ei kuulosta kovin kiinnostavalta perustalta strategiapelille, mutta kun sekaan lipsauttaa taikasanat ”vuoropohjainen” ja ”heksastrategia” kirkastuvat kovapintaistenkin kotikenraalien ilmeet. Javaground USA:n UniWar tarjoaa iPhonen omistajille sitä itseään – vuoropohjaista, scifimausteista heksastrategiaa 21 tehtävän sekä kattavan verkkopelimoodin verran.

Kuusikulmioiden herruudesta taistelee kolme ryhmittymää: ihmiskorvikkeet, Sapienit, robottikansa Titanit, sekä hyönteismäiset Khraleanit. Sotaa käydään liikuttelemalla yksiköitä pitkin vuoropohjaisesti päivittyvää maastokarttaa, tavoitteena vallata kaikki lähitienoon tukikohdat. Osapuolilla on omat uniikit taisteluyksikkönsä, joilla kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Perusominaisuuksiltaan rodut muistuttavat toisiaan, mutta eroja tulee erikoiskyvyissä: esimerkiksi Titanien sotilaat osaavat siirtyä teleportaatiolla, kun taas Khraleanien rivimuurahaiset voivat kaivautua maan alle piiloon. Sapienien jalkaväki koostuu tylsistä perusyksiköistä, mutta vaakakuppia tasoittaa tuplavuoroihin venyvä Marauder-taisteluauto. Myös maastolla on vaikutusta taistelumenestykseen: kevyemmät yksiköt puolustavat hyvin metsässä tai vuoren kupeessa, mutta ovat heikoilla avomaastossa. Raskaimmat yksiköt eivät pääse vuoristoruuduille laisinkaan.

Kunnianhimoisesta yrityksestä huolimatta UniWarin strateginen kerros jää hieman ohueksi. Etenkään yksinpelikampanjassa maastotyypeillä tai yksiköiden erikoistaidoilla ei tunnu olevan kummoista merkitystä lopputulokseen, sillä tekoäly on laiska hyödyntämään kumpaakin. Selkein ratkaiseva tekijä on ylivoima, mikä tekee pelaamisesta hetkittäin tasapaksua yksiköiden pumppausta. Reaaliaikastrategioissa ilmiö tunnetaan myös anglismilla ”Rushaus”, eikä siihen turvautuminen ole kovin mairitteleva meriitti. UniWaria voi vääntää myös verkkopelinä hieman play-by-email –pelien hengessä, jolloin sen taktiset aspektit pääsevät paremmin pinnalle. Peliä onkin helpompi suositella kaveripiirin kollektiiviseksi strategiahankinnaksi, kuin aivopähkinäksi soolopelaajille. Hintalapuksi lyöty 79 senttiä pitää huolen, ettei sen kanssa voi mennä kovin pahasti pieleen kumminkaan päin.

Hyvää:
+ Toimiva moninpeli
+ Runsas sisältö suhteessa hintaan

Huonoa:
- Taktikointi on korvattavissa ylivoimalla

Arvosana: 3 / 5

Peli: SimCity
Kehittäjä: Electronic Arts
Hinta: 2,39€

Harvassa ovat ne kotisohvien kaupunkiarkkitehdit, jotka eivät olisi joskus törmänneet Will Wrightin suurimpaan neronleimaukseen, SimCityyn. Kaupunkistrategian klassikko tarjoillaan nykyisin myös mobiilina iPhone-versiointina.

IPhone-SimCityn keskeinen ajatus on pysynyt ennallaan: pelaaja toimii fiktiivisen kaupunkinsa pormestari-diktaattorina, pyrkimyksenään nyhjäistä tyhjästä elämää kuhiseva metropoli. Alussa kaupunginisän kädestä löytyy tukku rahaa sekä tyhjää joutomaata, johon lätkäistään kaavoitusta teollisuuden, liike-elämän ja asukkaiden tarpeisiin. Kaupunki ei nouse pelkistä tyhjistä tonteista, vaan muuttoliike edellyttää toimivaa infrastruktuuria, kuten teitä, sähköverkkoa, jätehuoltoa ja juoksevaa vettä. Kuvaan astuvat nopeasti myös peruspalvelut, kuten poliisi, palokunta, sairaanhoito sekä koulut, ja eipä aikaakaan kun ovelle koputtelevat kansalaisjärjestöt ynnä muut kulttuurihaukat rahaa imevine ehdotuksineen. Kaikella on hintalappunsa ja koko pelin juju onkin rahavirtojen hallinnassa: kenelle isketään millaisetkin verot ja korjataanko häämöttävä budjettivaje opetuksen vaiko terveydenhuollon selkänahasta. Riistoverotus ja palvelujen heikentäminen kostautuvat muuttovirtojen kääntymisenä, mutta budjettialijäämä tietää velkaantumista ja laihoja vuosia.

SimCityn iPhone käännös on jopa häkellyttävän uskollinen alkuperäisteokselle. Mittakaava on luonnollisesti pienentynyt – rakennustyyppejä on vähemmän ja pelialue on pinta-alaltaan suppeampi, mutta muutoin peli on kuin ilmetty SimCity 3000. Varsinaisista pelillisistä elementeistä puuttuvat ainoastaan naapurikaupungit ja metroverkon rakentaminen, joista kumpikaan ei suoraan sanoen jäänyt kismittämään. Peliä olisi itse asiassa voinut yksinkertaistaa entisestään, sillä näin mammuttimaisen teoksen ymppääminen iPhonen rajalliselle ruutukoolle hipoo hetkittäin mukavuusrajoja. Useat toiminnot, kuten verotuksen ja juoksevien kulujen hienosäätö vaativat valikkosurffailua ja esimerkiksi isompien puistoalueiden kaavoittamisesta on tehty tarpeettoman hankalaa. Myös teiden, putkien ja sähköverkkojen vetäminen tuntuu kankealta, sillä ne täytyy ensin asettaa kohdilleen ja vielä hyväksyä erillisellä napinpainalluksella. Hankaluudestaan huolimatta kaksiosainen rakennusvaihe on helposti perusteltavissa, sillä normaalilla zoomitasolla pelimaailman ruudut ovat liian pikkuruisia ja virhehipaisuja sattuu usein. Valehtelisin jos väittäisin, ettei perusinfrastruktuurin kokoaminen tuntuisi harmittavan työläältä.

SimCity on kaukana täydellisyydestä, mutta se toistaa alkuperäisversionsa magian niin uskollisesti, että huomasin ainakin itse uppoutuvani pelin pariin toistuvasti pidemmäksi aikaa kun oli tarkoitus. Uusien asuin-, teollisuus- ja liikealueiden suunnittelu vie mennessään kunhan jaksaa käyttää mielikuvitusta ja nähdä hieman vaivaa. Pelkillä tylsillä neliökortteleillakin pärjää, mutta tehopelaamisella hommasta tulee nopeasti puuduttavaa. Kaikkiaan SimCityn iPhone-käännös on niin lähellä esikuvaansa, että tekijöiden nostaminen tapetille pelkästä käyttöliittymästä tuntuisi hieman epäreilulta. Tämän mittakaavan pelin rakentaminen iPhonen piskuiselle ruudulle ei ole mikään helppo nakki, eikä ole ihan selvää, mitä pelistä olisi oikeasti pitänyt riisua jotta käytettävyydestä olisi saatu merkittävästi parempi. Tunnustan kyllä, että SimCityn iPhone-versio jää selvästi jo vuosia vanhan SimCity 4:n jalkoihin, mutta ne jotka eivät aio raahata tulevan kesän mökkireissuillaan iPhonea kummempaa ”läppäriä”, saanevat sadepäivät kulumaan mainiosti myös tämän käännöksen parissa.

Hyvää:
+ Erittäin uskollinen alkuperäisteokselle
+ Monipuolinen ja rikas sisältö

Huonoa:
- Pieni näyttöpinta-ala tekee pelaamisesta vaikeaa

Arvosana: 3½ / 5

Peli: Archon Classics
Kehittäjä: React Games
Hinta: 2,39€

Archon on näitä harvoja nimiä, jotka saavat nostalgian kyyneleet herahtamaan jopa itseäni vanhempien strategiapartojen silmäkulmassa. Kyseessä on vuonna 1983 8-bittiselle Atarille ja sittemmin lukuisille muille alustoille julkaistu kevytstrategia, jossa kaksi tiimiä taistelee hieman shakkilautaa muistuttavan pelimaailman herruudesta. Lopullisena tavoitteena on joko vihollisen täydellinen tuhoaminen tai laudalle ripoteltujen voimanlähteiden valtaaminen. Shakin tavoin peli etenee vuoroissa, mutta toisin kuin kaukaisessa esikuvassaan, Archonissa nappuloiden keskinäiset kahnaukset hoidetaan toimintapelin keinoin. Kohdatessaan toisensa, yksiköt hyppäävät erilliseen isometriseen taisteluruutuun, jossa hölkätään kehää yrittäen aiheuttaa maksimaalista vauriota viholliselle. Pelinappuloilla on omat yksilölliset vahvuutensa: joku kestää enemmän osumaa, toinen ampuu kauemmas ja kolmas liikkuu muita vikkelämmin. Myös peliruudun väri vaikuttaa taistelun kulkuun. Pimeyden voimat ovat vahvoilla mustilla ruuduilla, kun taas valkoisella pohjalla tilanne kääntyy päälaelleen.

IPhonen Archon Classics ei varsinaisesti säväytä. Aika on kohdellut peli-ideaa kaltoin ja ne vähäisetkin nostalgianrippeet rapistellaan pois uudisversion onnettomalla toteutuksella. Peli lävähtää käyntiin korvia riipivällä midikitaratiluttelulla, joka versioi kyllä alkuperäisen Archonin teemamusiikkia, mutta tekee sen hirvittävän mauttomasti. Korvia rasittaa myös huono äänisuunnittelu, joka iskee läpi päälle liimatun tuntuisista ääniefekteistä sekä rauhattomasti kahden kappaleen välillä hyppivästä taustamusiikista. Silmille osuva grafiikka on amatöörimäisesti esirenderöityä ja se tuo ikävällä tavalla mieleen 90-luvun lopun CD-ROM -boomin. Pelinappulat ovat persoonattomia ja tönkösti animoituja tihrustuksia, mikä pistää entistäkin enemmän ihmettelemään, mikseivät pelin tekijät olisi yksinkertaisesti tyytyneet käsin piirrettyyn grafiikkaan. Pelaaminen toimii kelvollisesti niin kauan kun pysytellään pelilaudalla, mutta taisteluissa hupia rajoittaa iPhonen virtuaalijoystick sekä se tosiasia, että 27 vuoden takainen toimintapelimekaniikka tuntuu ontolta. Taistelussa ei ole strategista ulottuvuutta nimeksikään ja ellei toinen osapuoli mokaa joko heikkojen kontrollien tai hetkittäin typerän tekoälyn takia, on lopputulos yleensä ennalta arvattavissa. Ihmispelaajien välillä pelattavaa kaksinpeliä Archon Classicsista ei löydy, mikä on tällaiselle ”yksi vastaan yksi” –tyyppiselle strategialle harmillista.

Kaikkiaan Archon Classics on pettymys. Vaikka React Games tekee kiistattoman tuhoisaa jälkeä pelin audiovisuaalisessa kuoressa, ei kaikkia vikoja voi sysätä tekijöiden niskaan, sillä loppujen lopuksi pelin väljähtynein osuus on kamalan kuoren alle kätkeytyvä, 27-vuotias peli-idea. Archon Classics on valitettava muistutus siitä, etteivät pelit ole kuin vuosikertaviinit.

Hyvää:
+ Pelattavuus on aitoa Archonia niin hyvässä…

Huonoa:
- …kuin pahassa
- Ruma
- Kamala äänisuunnittelu ja korvia riipivät musiikit
- Taistelu ei niin kovin strategista

Arvosana: 1½ / 5

Peli: Harbour Master
Kehittäjä: Imangi Studios
Hinta: 1,59€

Vanha pelintekijöiden viisaus kuuluu: ”jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä”. Imangi Studios tuhahtaa moisille antiikin kaskuille ja julkaisee Harbour Masterin – pelin joka lainaa surutta iPhonen suosittua Flight Controlia. Mukaan heitetään pari omaa ideaa ja voilà - lopputulokseksi saadaan sormenhuitelupeli, joka on yllättäen jopa esikuvaansa parempi.

Samalla tavoin kuin geoSparkin, myös Harbour Masterin lokerointi strategiapeliksi vaatii hieman mielikuvitusta. Kyse on eräänlaisesta reaaliaikastrategian ja refleksipelin sekoituksesta, jossa pelaaja raahaa sormellaan ruudun laidoilta lipuvia laivoja yrittäen välttää yhteentörmäyksiä. Tavoitteena on saada mahdollisimman monta laivaa ehjänä laituriin purkamaan lastiaan. Paatteja on kolmea kokoa, vaihdellen yhden kontin pikaveneistä hitaisiin neljän laatikon rahtilaivoihin. Ettei homma menisi aivan Flight Controlliksi, täytyy tyhjät purkit ohjata myös pois satama-alueelta. Muutos kuulostaa paperilla vähäiseltä, mutta lisäkerros tekee pelistä esikuvaansa hektisemmän.

Peruspelattavuudeltaan Harbour Master on juuri niin toimiva kuin voisi kuvitellakin: käskytettävä laiva poimitaan näpäyttämällä ruutua ja haluttu reitti piirretään sormella. Kontrollit ovat erittäin tarkat ja hyödyntävät iPhonen kosketusnäyttöä luontevasti. Harbour Master ei tyydy pelkästään toimivaan pohjaan, vaan se venyttää tuttua konseptia pidemmälle pelillisin elementein. Pelistä löytyy viisi satamaa, joissa jokaisessa on oma persoonallinen koukkunsa: esimerkiksi Smugglers’ Reefillä ohjataan sekalastissa purjehtivia paatteja laiturista toiseen, kun taas Cannon Beachilla pelaaja joutuu perushommiensa ohella upottamaan merirosvoja. Tasot tuntuvat sopivan erilaisilta ja aukeavat palkitsevasti vasta pelaamisen myötä, mikä lisää yksinpeliin kummasti imua. Näpsäkkä idea on myös bluetooth-yhteydellä toimiva moninpeli.

Kaikkiaan Harbour Master on erittäin suositeltava iPhone-ajantappopeli. Se on edullinen, helposti omaksuttava ja aiheuttaa riippuvuutta. Perusidea sormella raahailtavasta liikenteenohjauksesta on kieltämättä suoraa lainaa Flight Controllilta, mutta yksinpelin rakenne ja eri satamien mukanaan tuoma variaatio tekevät Harbour Masterista muutakin, kuin pelkän yksinkertaisen kloonin.

Hyvää:
+ Sopivasti vaihtelua
+ Koukuttava peli-idea

Huonoa:
- Ei lopulta kovin omaperäinen

Arvosana: 4 / 5