BioShock (18.10.2007)

|PC

Kehittäjä: 2K Boston
Julkaisija: 2K Games
Versio: Kauppaversio
Pelaajamäärä: 1
Ikäraja: 18
Arvostelukappale: Toptronics
Arvostelija: Petteri Hemmilä

Minimivaatimukset:

- 2,4GHz Pentium 4, yhden ytimen prosessori
- 1024 Mt RAM
- 128 Mt DirectX 9.0c yhteensopiva 3D-näytönohjain, Radeon X1300, GeForce 6600, tai vastaava
- 8 Gt vapaata kovalevytilaa
- Windows Vista tai XP käyttöjärjestelmä

Suosituskokoonpano:

- Intel Core 2 Duo prosessori
- 2048 Mt RAM
- 512 Mt GeForce 7900 GT, tai parempi

Testilaitteisto:

- Intel Core 2 Quad Q6600 (2,4GHz)
- 4096 Mt RAM
- 512 Mt Club3D ATI Radeon HD2900XT
- Intel HD Audio
- Windows Vista Enterprise 64bit

Huom! PC-versio vaatii Internet-yhteyden aktivointia varten.

Ellet ole viettänyt koko edellistä kesää ja alkusyksyä kirmaten Afrikan savanneilla, tai muualla sivistyksen sekä länsimaisten pelimedioiden ulottumattomissa, et varmastikaan järkyty kuullessasi Irrational Gamesin(nykyisin 2K Boston)viimeisimmän tuotoksen, Bioshockin olevan suuren luokan hitti. Pelin valtavalle menestykselle niin kriitikoiden kuin rehellisestäkin työtä tekevän yleisön keskuudessa vetää vertoja ainoastaan ennakkohype joka kattavuudessaan häviää ainoastaan XBoxin Halo-sarjalle. Kuten arvata saattaa, ei niin loistavaa peliä olekaan etteikö sitä saisi liiallisella itsekehulla tuntumaan hienoiselta pettymykseltä, mutta jos nyt PC-version tekniset kämmit ja aivan yhdentekeväksi typistetty "moraalinen" valinta Bioshockin hirviö-pikkutyttöjen hengestä nostetaan sivuun, on Bioshockista vaikea sanoa poikittaista sanaa.

Koska tämä teksti tulee sisältämään katkeraa nillitystä PC-Bioshockin teknisistä ongelmista, tehtäköön heti alkuun selväksi, että aivan kuten XBox360:lläkin, on Bioshock yksi vuoden parhaita pelejä myös PC:llä. Se on kaunis, tunnelmallinen, viihdyttävä, vaikuttava, pelattavuudeltaan vahva, eikä edes potentiaalisesti pelikokemusta vesittävä kontrollien siirtyminen konsoliympäristöstä hiirelle ja näppäimistölle ole tehnyt sille muita, kuin korkeintaan positiivisia asioita. En kuitenkaan tuhlaa sanojani ylistykseen taikka pelin kuvaukseen, sillä kaikki on jo sanottu lukuisten muiden arvostelijoiden toimesta, eikä minulla ole niihin juurikaan lisättävää. Mikäli haluat siis tietää, millainen peli Bioshock pohjimmiltaan on, suosittelen lukaisemaan arvostelijamme Mikon kirjoittaman XBox360-version arvostelun, jonka löydät täältä. Mikäli toisaalta haluat tietää, miksi XBox360-versio on mielestäni pelin PC-versiota parempi ostos, jatka toki lukemista.

Niiden syiden selvittelyyn, miksi pelimarkkinoilla on yleensäkin kysyntää konsoleille, ei tarvita tohtorin tutkintoa; siinä missä XBox 360 (ja jopa ylihintaisena pidetty Playstation 3) ovat paitsi elinkaareensa nähden pelikuntoista PC:tä edullisempia, ovat ne alustoina varsin yhtenäisiä verrattuna niihin tuhansiin eri palapeliyhdistelmiin, joita eri PC-komponenttivalmistajien tarjoamasta osista on mahdollista koota. Yleisen oletuksen mukaan pelien tekeminen konsolien tarjoamille homogenisille alustoille on huomattavasti PC:n tilkkutäkkipohjaa helpompaa, eikä Bioshockista ole kuin vahvistamaan tätä käsitystä; testikoneella peli kaatui noin tusinan verran kertoja ja DirectX 10:n käyttö meinasi jäädä toimimattomuuttaan pelkäksi haaveeksi. Myöskin pelin varsin tunkeileva kopiosuojausjärjestelmä osoittautui melkoisen vaikeaksi palaksi niellä, näin valveutuneena kuluttajana.

Kaatumisen osoittauduttua melko satunnaiseksi, pääasiassa tasojen vällillä näkyvää latausruutua koskevaksi ongelmaksi ja DirectX-ongelmienkin korjautuessa itsepintaisen näytönohjaimen eri ajuriversioiden välillä sahaamisella, jää todellisen lannistajan rooli SecuROM-kopiosuojausjärjestelmälle, jonka läsnäoloon jopa itse pelin pääsuunnittelija Kevin Levine on ollut tyytymätön. Järjestelmän hienous kun piilee siinä, että peli täytyy asennuksen yhteydessä käydä aktivoimassa nettipalvelimella, joka sallii vain viiden yhtäaikaisen aktivoinnin per ostettu peli. Asennuksen poistaminen luonnollisesti vapauttaa aktivointikertoja, eikä viiden yhtäaikaisen asennuksen raja aiheuta normaalikäytössä juurikaan ongelmia, mutta pelin periaatteellisen omistusoikeuden sekä jälleenmyyntiarvon kannalta ratkaisu on vähintäänkin kyseenalainen. Omistaako pelaaja oikeuden käyttää peliä vaiko itse pelin? Mistä esimerkiksi käytetyn Bioshockin ostaja voi tietää ostamassaan pelissään olevan vielä aktivointikertoja jäljellä? Viimeisimmän tiedon myötä 2K Games on tullut kuluttajaa vastaan julkaisemalla erillisen aktivointikertoja lisäävän työkalun, mutta tämä toimii ainoastaan tietyn kone- ja Bioshockin sarjanumeroyhdistelmän kanssa, jättäen käytetyn pelin dilemman toistaiseksi auki. Huomattavaa on myös se, että aivan kuten DRM-suojattujen MP3-tiedostojen kanssa, kopiosuojauksen haittapuolet kaatuvat yksinomaan maksavien asiakkaiden niskaan, piraattien viis veisatessa aktivointikertojen hupenemisesta taikka jälleenmyyntiarvosta.

Jos (ja korostan sanan "jos" painoarvoa) tämä hirvittävä kopiosuojaussotku ja muut tekniset ongelmat jäisivät päivityksen myötä historiaan, kallistuisi henkilökohtainen Bioshock-puntarini lievästi PC-version puolelle, kontrollien ja grafiikoiden avittamana. Kontrollit ovat toki viimekädessä mieltymyskysymys, mutta hiiri/näppäimistö -yhdistelmän tarkkuuteen eivät ainakaan omat peukaloni XBox-padilla taipuneet, vaikka kuinka yritti harjoitella. Hiiren tarkkuus ei tehnyt pelkästään räiskintäosuuksista hallittavampia, vaan myös pelin lukuisat hakkerointipuzzlet hoituivat nopealla hiirikädellä erittäin sutjakasti. Viimeistäänkin pelin loppuvaiheilla, kun vaikeustason kasvu tekee hakkeroinnista oikeasti hikistä touhua, ei XBox 360:n padiin ollut enää paluuta.

Kuten PC-puolella on ollut tapana, riippuu Bioshockin visuaalinen ulosanti pitkälti siitä, millaista rautaa on käytössä. Vaikka pitkällisen virittelyn jälkeen yhteistyöhön suostunut DirectX10-moodi osoittautui hieman pannukakuksi roiman nopeuspudotuksen ja vähäisten graafisten uudistusten takia, voi Bioshockia tituleerata DirectX9:lläkin pelattuna yhdeksi PC:n kauneimmista peleistä tähän päivään mennessä. Jos ylimääräistä konetehoa sattuu löytymään, on PC-Bioshockilla potentiaalia saattaa jopa kaunis XBox-serkkunsakin häpeään, sillä grafiikan teoreettista tarkkuutta rajoittaa ainoastaan käytössä oleva näyttölaite. Testikoneen vääntö riitti leikiten FullHD-resoluution (1920x1080) pyörittämiseen, mikä oli yhtä odottamaton, kuin tervetullutkin yllätys.

Loppujen lopuksi, ostopäätöksen pohtiminen PC ja XBox 360 -Bioshockin välillä jää vähemmistön harmiksi, sillä harvasta kodista löytyy pelikuntoista PC:tä sekä XBox 360:stä. Jos versioiden väliltä olisi pakko valita, kallistuisi kantani tällä hetkellä varmatoimisen XBox-version puoleen, mutta mikäli PC:n järjettömään kopiosuojausskeemaan ja satunnaiseen kaatuiluun onnistutaan puuttumaan päivityksin, vetäisi hiiriohjaus ja graafinen loisto voiton. Tämä kaikki on kuitenkin lopulta hieman epäolennaista, sillä kummallakin alustalla kyseessä on melko tyylipuhdas peliklassikko, jonka kiehtovaa teemaa ja kieroutunutta tunnelmaa tullaan muistelemaan lämmöllä vielä vuosienkin päästä.

Lyhyesti:

Bioshock on räiskintäklassikko niin PC:llä kuin XBox 360:lläkin. Vaikka pelikokemus ei merkittävästi versioiden välillä eroa, saattavat muutamat näkyvät bugit ja kuluttajan oikeuksia koetteleva kopiosuojausjärjestelmä potentiaalisesti vesittää PC-pelaajien kokonaisuutta. Bugit kuitenkin korjaantuvat ajan myötä päivityksillä ja ellei kopiosuojauksesta muodostu periaatteellista estettä, eivät nämä ongelmat oikeuta ketään hyvän pelin ystävää ohittamaan tätä tunnelmallisinta ammuskelupeliä sitten Half-Life 2:n.

Hyvät & Huonot puolet:

+ Kaikki ne asiat jotka tekivät XBox 360 -versiosta klassikon
+ Grafiikka loistaa jos tehoja riittää

- Kopiosuojausjärjestelmä kiusaa maksavia asiakkaita
- Kaatuilee toisinaan

Arvosana:

/5