F.E.A.R. (17.4.2006)

|PC

Kehittäjä: Monolith
Julkaisija: Vivendi Universal Games
Versio: 1.03(päivitetty)
Moninpeli: TCP/IP, LAN(Max. 16 pelaajaa)
Ikäraja: 18
Arvostelija: Mikko Kosonen

Minimivaatimukset:

- 1.7GHz prosessori
- 64 Mt DirectX 9.0c yhteensopiva, T&L tuella varustettu näytönohjain
- 512 Mt RAM
- 5 Gt vapaata kovalevytilaa
- WinXP tai Win2000 käyttöjärjestelmä
- DVD-asema

Suosituskokoonpano:

- 3 GHz prosessori
- 1 Gt RAM
- 256 Mt DirectX 9.0c yhteensopiva, T&L tuella varustettu näytönohjain

Testikone:

- Intel Pentium4 3,4GHz
- Connect 3D Radeon 9700 Pro 128 Mt DDR
- 1024 Mt DDR RAM
- SoundMax Digital Audio

Alun perin viime vuoden lopulla yksinomaan PC:lle julkaistu F.E.A.R. yhdisti saumattomasti toimintaa sekä kauhuelementtejä. Sääli, että peli jäi alkuperäisen julkaisunsa aikaan Game Realityltä tyystin arvostelematta, mutta nyt tarkoitus olisi paikata asiaa.

Pelin tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun pahansuopa Paxton Fettel yllättäen kaappaa itselleen vallan käskyttää valtion kokonaista armeijaa huippusalaisia ja tehokkaita kloonisotilaita. Fettelillä on omat motiivinsa sotilaiden hyödyntämisen suhteen ja nopeasti pelin tapahtumat johtavatkin hyökkäykseen erään suuren ja kloonisotilaiden valmistuksesta vastuussa olleen teknologiatehtaan tiloihin. Koska tavallisista poliisivoimista ei ole pysäyttämään tätä varsin iskukykyistä armeijaa, kutsutaan apuun huippusalaiset valtion erikoisjoukot, eli F.E.A.R.( First Encounter Assault and Recon). Pelaajan ohjastama nimetön kaveri on yksi tämän joukon jäsenistä.

Jotta asiat menisivät vielä astetta kiintoisammaksi ja hieman sekavammaksi, on pelaajan hahmolla epäselvä taustatarina, vihollisen motiivit pimennossa, jonka lisäksi tehtaan tiloissa tuntuu tapahtuvan mitä yliluonnollisempia asioita. Pelin tekijät ovat onnistuneet rakentamaan mukaansa tempaavan F.E.A.R.in ympärille ja pelin aikana pelaajalle herääkin väistämättä useita kysymyksiä; Kuka pelaajan hahmo oikein on? Mikä Fettel oikein on miehiään? Kuka onkaan pelaajan näkemissä kauhunäyissä oleva pikkutyttö? Onko kaikki totta vaiko vain pelaajan omia harhoja? Tarina selviää hiljalleen pelin edetessä ja tarkempaa tietoa pelin tarinan taustoista saa selville lukemalla kannettavista löytyviä tiedonmurusia, sekä kuuntelemalla puhelimiin jätettyjä ääniviestejä.

Toteutukseltaan F.E.A.R. on käytännössä jaettu kahteen osaan: pääosan ajasta pelaaja lahtaa tehokkaita ja suhteellisen nopealla reaktiokyvyllä varustettuja kloonisotilasjoukkoja, kun taas väliin pelaajan sydämen lyöntitiheyttä nostatetaan hetkillä, joissa pelin yliluonnolliset kauhuelementit astuvat mukaan kuvaan. Näiden kahden tasapainotus on saatu juuri sopivaksi, eikä kauhulla mässäily ole liiallista, kun taas sotilaiden räiskimiseen ei juurikaan ehdi missään vaiheessa kyllästyä, kauhu -ja jännityselementtien astuessa mukaan kuvaan juuri sopivin väliajoin.

Räiskimiseen ei kyllästy osittain myöskään siksi, että se on useimpiin muihin FPS-peleihin verrattuna edes hieman poikkeavaa. Kloonisotilaat kohdataan useimmiten isoimmissa ryhmissä, tai ainakin ne ovat aina määrällisesti ylivoimaisia yksinään seikkailevaan pelaajaan nähden. Sotilaiden ampumiskyky ja yleinen nopeus on tavallista luokkaa nopeampaa, joten perusräiskinnässä pelaaja jää helposti nopeasti liikkuvien ja ampuvien sekä pelaajaa paikoin piirittävienkin sotilaiden jalkoihin. Tätä tarkoitusta varten pelaajalla onkin apunaan hänen mystisesti parannetut reaktiokykynsä, jotka antavat pelaajalle mahdollisuuden The Matrix -elokuvien tapaan ampua ja liikkua hidastuksen saattelemana nopeammin kuin vihollinen.

Tämä efekti on pelissä ristitty SlowMo:ksi. Kyseinen efekti ei ole pelkästään näyttävä kikka, vaan se on keskeinen osa peliä ja erittäin tärkeä apu pelaajalle. Kuten sanottua, ovat kloonisotilaat normaalitilanteessa(eli ilman SlowMo:ta)nopeita ampumaan ja liikkumaankin, mutta myös ainakin jollain tapaa älykkäitä. Sotilaat osaavat edetä käyttäen suojia, eivätkä muutenkaan aina juokse suoraan pelaajan tähtäimeen vaan tykkäävät mieluummin ampua tehokkaasti kulman takaa pelaajaa ja heitellä kranaatteja mikäli sille tuntuu ole van tarvetta. Vaikkakin pääosan ajasta F.E.A.R.in vihollistekoäly lukeutuukin niihin harvoihin FPS-peleihin, joissa viholliselta edes jonkinlaista älykkyyttä ja koordinoitua etenemistä löytyy, ei tekoäly valitettavasti tälläkään kertaa täydellinen ole.

Sekaan mahtuukin hetkiä, jolloin pelaaja saa tapettua useita sotilaita melkeinpä samoihin kasoihin, silloin kun vihollisen kärsivällisyys pettää ja sotilaat tulevat miestappiosta huolimatta yksi kerrallaan lopulta surman suuhun, eli esimerkiksi nurkan takana odottavan pelaajan luo. Välillä sotilaat huomaavat pimeässä taskulampun kanssa toikkaroivan pelaajan valokeilan, kuten sopisi olettaakin, kun taas sitten välillä taskulampun vilkuttelulla ei tunnu saavan aikaiseksi minkäänlaista reaktiota. Välillä vihollinen taas kadottaa vaikkapa juuri käydyn tulitaistelun jälkeen pelaajan jäljet hieman turhankin nopeasti. Yleisesti ottaen F.E.A.R.in tekoäly on kyllä kohtalainen esitys, ainakin normaalivaikeustasolla pelatessa ja sen tehokkuus on se mikä saa pelaajan paikoitellen "pelkäämään" vihollisen lähestyviä askeleita, kun taas toisaalta tekoälyn typeryydet tekevät siitä paikoitellen turhankin heikon vastuksen.

Lähes jokaisessa yhteenotossa on kuitenkin kaikesta huolimatta käytettävä SlowMo:ta mikäli pelaaja itse mielii tulitaisteluista selvitä voittajana. Jotta touhu ei kuitenkaan menisi liian yksinkertaiseksi hidastusefektiä käytettäessä, on SlowMo kuluva, mutta samalla myös automaattisesti uusiutuva ominaisuus. Pelaaja voi käyttää efektiä milloin haluaa ja laitettaessa päälle SlowMo-enegia alkaa hiljalleen kulumaan. Vihollisten ampuminen kiihdyttää hieman tämän efektin kulumistahtia. Kun energia on loppu, joutuu pelaaja hetken odottelemaan ennen kuin pääsee sitä taas käyttämään. Efektiä onkin syytä käyttää oikea-aikaisesti, mutta samalla mahdollisimman usein.

Pelin SlowMo erikoisefekti ei ole pelkästään hyödyllinen, mutta myös varsin näyttäväkin. Eihän se millekään Matrixin vastaaville elokuva-efekteille vertoja vedä, mutta siitä huolimatta se on varsin tyylitelty erikoisfekti, jonka käytön aikana pääsee ihastelemaan esimerkiksi vihollissotilaiden varsin sulavaa liikeanimaatiota hidastettuna samalla kun ruutu täyttyy hidastuneen oloisesta kuvasta, sekä hidastuneista äänistä. Vaikka pelin erikoisefekti eittämättä onkin sitä parasta antia, niin ei sovi kuitenkaan loppuosaa graafisesta toteutuksesta. F.E.A.R.ille omanlaisen ilmeen antavat useat erilaiset kauhuelokuvamaiset kohtaukset ja erikoisefektit, sekä oikealla tavalla tunnelmaa luovat valaistus -ja varjostusefektit. Näyttävää toimintalelokuvamaista ammuskelua ryyditetään seiniin jäävillä luodinrei'illä, sinne tänne lentelevillä kipinöillä, sekä seinistä irtoavalla betonipölyllä.

Mikäli konehuoneesta vain löytyy riittävästi potkua, saa F.E.A.R.in grafiikasta paljon irti. Arvostelussa käytetty testikone ei aivan riittänyt pyörittämään peliä kaikilla herkuilla, pelin tahmatessa etenkin hidastetuissa tulitaisteluissa grafiikaltaan karsittunakin välillä melkoisesti. Onkin syytä ottaa erittäin vakavasti pelin suositusvaatimukset, jotka eivät ole tuulesta temmattuja pelin ollessa yksi tehoiltaan vaativimpia PC-pelejä tähän asti.

Äänipuoli ei sekään ole grafiikkaa juurikaan huonompi esitys. Pelin aikana taustalla soi tilanteesta riippuen, joko erilaiset kauhutunnelmaa vahvistavat jännitysmusiikkiraidat tai sitten sotilaiden räiskimiseen insipiroivat toimintamusiikkiraidat, joista kummatkin kuitenkin on sävelletty siihen tapaan, etteivät ne eroa liian paljon toisistaan. Hienointa pelin äänimaailmassa on se, että kuinka nopeasti sen tunnelma vaihtuu toiminnasta kauhuun ja toisinpäin jo pelkän äänimaailman avustuksella. Ensin saatetaan vaikkapa rymistellään vauhdikkaasti pumppuhaulikko kädessä toiminnallisemman musiikin nostaessa pelin tempoa, kun taas jo seuraavassa silmänräpäyksessä musiikki muuttuu pelottavatunnelmaiseksi, eikä seuraavan nurkan taakse enää uskallakaan jolkottaa niin vauhdikkaasti kuin pari sekuntia sitten.

Hienona yksityiskohtana sotilaita räiskiessä tunnelmaa nostattavat myös kloonisotilaiden väliset radiokeskustelut, joilla poloiset jotenkuten yrittävät koordinoida hyökkäyksiään nurkan takana tai muun suojan takana lymyilevää pelaajaa vastaan. Apua tästä kuitenkin on pelaajalle. Esimerkkinä pelaajan ampuessa yhden sotilaan maahan, saattaa joku sotilaista kutsua kaatunutta sanomalla "What's your status?". Jos vastausta ei kuulu saattaa joku sotilaista käskeä toista tutkimaan asiaa sanomalla "Check it!" tai jos muut sotilaat näkevät kaverinsa ruumiin kaatuvan maahan saattavat ne huutaa "I've got a man down!". Tästä on apua esimerkiksi heiteltäessä kranaatteja nurkan taakse, koska vihollisen radiokeskustelut kertovat useimmiten hyökkääjän tilanteesta. Jos etäältä taasen kuuluu "I need backup!", niin tarkoittaa se sitä, että vihollisia on enää yksi jäljellä ja pelaaja voi käytännössä hidastuksen kera juosta suoraan jäljellä olevan vihollisen kimppuun.

Yksi valitettava asia F.E.A.R.issa, kuten niin monessa muussakin tänä päivänä julkaistavissa peleissä on, että yksinpeli on kestoltaan melko lyhyt, eikä sitä montaa iltaa pidempään pelaa, varsinkin kun kyseessä on niin addiktiivinen pelikokemus. Pelin elinikää lisäämään yksinpelin kylkiäisenä tuleekin onneksi mukana netissä ja lähiverkossa toimiva moninpeli, joka tarjoaa peruspelimuotojen deathmatch, team deatmatch, capture the flag lisäksi pelimuodot elimination ja team elimination, joista viimeksi mainitut ovat käytännössä deathmatchia, sillä erolla, että jokaisella pelaajalla on vain yksi elämä. Deathmatch, team deatmatch, capture the flag pelimuodoista on tarjolla myös SlowMo -vaihtoehto.

Pelin parhaat ja edes hieman massasta poikkeavat pelimuodot ovat tietysti ne joissa SlowMo -efektiä päästään käyttämään. Käytännössä SlowMo -pelit toimivat siten, että karttaan on jonnekin sijoitettu yksi SlowMo -powerup, jonka kuka tahansa voi poimia käyttöönsä. SlowMo -efekti mahdollistaa käytännössä saman moninpelissä kuin yksinpelissäkin, eli kun efekti aktivoidaan, voi tätä käyttävä pelaaja(tai jos kyseessä on tiimipeli, niin koko tiimi)liikkua ja ampua vihollisiaan kaksi kertaa nopeammin niin kauan, kunnes kuolee ja joku toinen saa napattua SlowMo powerupin. SlowMo -pelit ovat eittämättä hauskoja, etenkin jos pelaajia on riittävästi ja tuovat sen oman vaihtelunsa muuten niin perustason moninpelaamiseen. Arvosteluhetkellä servereitä kuin pelaajiakin tuntui riittävän ihan mukavasti ja eniten pelaajia oli juuri SlowMo -pohjaisissa peleissä.

Lyhyesti:

F.E.A.R. sekoittaa onnistuneesti toimintapelin ja kauhuelokuvan elementtejä keskenään ja onnistuukin olemaan yksi PC:n tunnelmallisimmista räiskintäpeleistä vähään aikaan, näyttävillä erikoisefekteillä, sekä mukavan hämärällä juonella höystettynä.

Hyvät & Huonot puolet:

+ Juoni ja tunnelma
+ Näyttävät erikoisefektit
+ Äänimaailma
+ SlowMo moninpeli

- Lyhyt yksinpeli
- Tekoälyn heittelehtivä taso

Arvosana:

/5