Mikä yhdistää pelejä 2084, Observer sekä Cyberpunk 2077? Ne ovat kaikki cyberpunkahtavia puolalaispelejä. Jostain syystä Puola on siis tykästynyt aihepiiriin. Uusin tulokas, 2084 – ei pidä sekoittaa klassikkoarcadeen nimeltä Robotron 2084 – on räiskintäpeli hakkeroimisominaisuudella.
2084 sai alkunsa Observerin kehittäneen studion työntekijöiden järjestämissä gamejameissa. Vain 72:n tunnin aikana kehitetty pelin prototyyppi ponnahti gamejameista Steamin early accessiin, jossa nyt majailee. Pelin oletetaan olevan kauppakunnossa vuonna 2020. Tätä kirjoittaessa ennakkoversion voi ostaa itselleen vajaan seitsemän euron hintaan. Normaali ea-hinta pelille olisi semmoiset kahdeksan euroa. Ei siis mitään suuria summia, mutta koska kyseessä on raakilevaiheessa oleva peliprojekti, on aina hyvä kysyä; kannattaako pelistä maksaa sitäkään?
2084-pelissä ideana on räiskiä menemään ahtaissa labyrinttimaisissa ja neonvaloin kyllästetyissä puolipimeissä ympäristöissä kasoittain päälle vyöryviä sairaalakaapuihin pukeutuneita pahiscyborgeja ja muita tyyppejä. Omaan pyssykkään saadaan lisää ammuksia ja kroppaan palautettua terveyttä hakkeroimalla seinään kiinnitettyjä, Half-Life -peleistä kovasti muistuttavia seinäautomaatteja.
Hakkerointi on varsin yksinkertaista sinänsä: osoitetaan kursorilla hakkeroitavaa laitetta, vaikka vähän kauempaakin ja klikataan hiiren oikeaa nappulaa. Ruudulle ilmestyy WASD-nappuloilla naputeltavaa QTE-minipeli, jossa pitäisi painaa nopeasti oikeisiin nuolen osoittamiin suuntiin. Pääasiassa hakkerointi on helppoa, mutta vihollisten vyöryessä päälle voi jopa lyhyenkin sarjan naputus välillä mennä pieleen. Oma lukunsa on loputtomiin kestävä ensimmäinen bossibattle pyörivää jonkin sortin Hellraiser-kuutiota vastaan. Pitäisi hakkeroida kuution paneelit auki polttavaa sädettä vältellen ja naputtaa tuhottoman pitkät QTE:t virheettömän nopeasti ruudulle. Aikaa kun annetaan vain muutama sekunti. Jos et siis ehdi tai painat muuten vain väärin, naputat alusta.
Pidemmän päälle tämä liika nojaaminen QTE-naputteluun pelin ”hakkeroinnin” osalta käy puuduttavaksi, eikä painalluksiin enää jaksa kunnolla keskittyä. Ensibossin jälkeen ”tarina” jatkuu samanlaisena, ahtaita labyrinttikäytäviä ja päälle vyöryviä cyborgizombeja. Toisessa tasossa pelaajaa jo sitten loukutetaan tietyksi ajaksi huoneeseenkin ja pitäisi selvitä hengissä loputtomasta cyborgilaumasta – arvasit oikein, räiskien. Pitäisi myös muistaa ja ehtiä hakkeroida ammuslaatikot ja terveysautomaatit, jotta resurssit eivät ehdy.
Hakkeroinnin naputtelu on tylsää siksikin, nimenomaan koska se muukaan osa pelistä ei tarjoa oikeastaan mitään hauskaa tai koukuttavaa. Pelaajalla tuntuu olevan matkassaan yksi ja sama tylsä ase ja vihollisetkin ovat tekoälyttömiä laumoja, jotka katoavat ilmaan, kun ne ammutaan. Pahukset vieläpä kaiken lisäksi spawnaavat suoran pelaajan selän taakse tuon tuosta. Ammut väkijoukkoa ja kappas joku hakkaakin jo selkääsi, vaikka juuri putsasit yhden lauman tullessasi selän osoittamasta suunnasta. Jos aikoinaan Doom 3:ssa selän taakse spawnanneet ja tulipalloja viskelleet impit ärsyttivät, ärsyttää cyborrgizombiet vielä enemmän.
Pelin ensimmäisessä melko turhanoloisessa välipätkässä näytetään, kuinka pelaajan avatarina toimiva, Laura Lofi -niminen Chiron Incorporatedin nuori tutkimushenkilö rintsikoissaan riisuu VR-kopan päästään käydäkseen jääkaapilla. Dystopiasokkelot cyborgeineen ovat ilmeisesti siis jonkinlainen virtuaalisimulaatio, jota pelissä pelataan. Kolaa naamaan ja takaisin pelaamaan.
2084-pelin ideassa on toki potentiaalia sinänsä: hakkerointia ja räiskimistä ja selviytymistä. Visuaalisestikin kun peli paikoin näyttää oikeastaan varsin hyvältä ja valaistuskin realistiselta ja tunnelmalliselta, joskin peli vaatii tehonsa. Taustalla jumppaava ambienssiraita luo sekin oikeanlaista, kuumottavaa tunnelmaa. Pelin early access -version tämän hetkinen kokonaistoteutus kuitenkin on vain vähän sinne päin. Päälle ja taakse spawnaavat tekoälyttömät laumat ovat tylsiä ja samaan aikaan rasittavia, eikä hakkerointi ole pidemmän päälle mitään mielekästä puuhastelua.
Alun kolmen sekunnin mittaisen tutoriaalin jälkeen aukeaa pelattavaksi ”tarinamoodin” lisäksi endless mode, joka se on vielä tylsempi. Pieni huone, jossa loputtomat cyborgilaumat juoksevat pelaajan perässä. Ammuskelet näitä sillä yhdellä ja samalla aseella, hakkeroiden välillä etäältä niitä seinäautomaatteja tai putkitelkkarityyppien pääkoppia, joista niistäkin voi saada ammuksia ja terveyttä. Mitä kauemmin selviää ja pisteitä kerää tappamalla, sitä korkeampi sijoitus high score -listalla.
Tätä kirjoittaessa pelille ei ole vielä julkaistu yhtäkään päivitystä, joten voihan toki olla, että jo ensimmäinen päivitys vie projektia parempaan suuntaan. Jäämme seuraamaan 2084:n kehitystä.
Alla vielä early accessin julkaisutraileri:
Pelin Steam-sivut löytyvät täältä.
