Käyttäjänimi:
Salasana:
Rekisteröidy
facebook link rss link twitter link
Search icon

Esikatselussa: Atlas Rogues

Kirjoittanut Mikko Kosonen 10.tammikuu 2021

Atlas Rogues on indiestudio Gamigon kehittämä peli, joka on tätä kirjoittaessa vielä early access -vaiheessa. Peli on saatavilla Steamin ohella myös ainakin – allekirjoittaneelle aiemmin tuntemattomassa – Trion Worldsin kehittämässä Glyph-portaalissa. Asiaan kuuluvan oman launcherin ohella myös Glyphillä on siis oma kauppapaikkansa, jonka pelivalikoima tosin kattaa vain seitsemän peliä. Esikatselussa olevan Atlas Roguen versio on pelin Glyph-versio.

Marraskuun lopulla 2020 early accessiin viety ja tätä kirjoittaessa muutaman päivityksenkin saanut Atlas Rogues on roguelite-henkinen vuoropohjainen peli, joka on pelimekaniikkansa osalta ammentanut paljolti vaikutteita Xcom-sarjasta. Kullakin hahmolla on vuoronsa aikana tietty määrä AP:tä eli action pointseja käytettävissään, jotka on jaettu liikkumisen ja hyökkäämisen kesken.

Tarinansa osalta Atlas Rogues on kutakuinkin seuraavanlainen: Atlas -nimisen kaupungin Reaktori (kyllä, kirjoitetaan isolla) sulaa ja vapauttaa samalla järjettömän ison määrän energiaa. Tämä johtaa eräänlaisen aikaloopin syntymiseen. Pelaajan olisi palkkasoturihahmojensa avulla tarkoitus ehtiä pelastamaan Reaktori ennen kuin se sulaa – jos ei ehdi ja kaikki hahmot kuolevat taistelun aikana, vie permadeath pelaajan mennessään ja peli kelautuu takaisin alkupisteeseen ennen Reaktorin tuhoa.

Aikarajoituksen vuoksi peli on jaettu kolmeenkymmeneen päivään. Jokainen valittu tehtävä kuluttaa eri määrän päiviä kalenterista. Tehtävät on jaettu varsinaisiin taisteluihin sekä tiedustelutehtäviin. Jälkimmäisten suorittaminen onnistuu pelkästään klikkailemalla pelin maailmankartalla.

Tiedusteluiden aikana voidaan kerätä varusteita, mutta niistä tienaa kivasti myös tarvittavaa tietoa Reaktorin suoja-avaimia hallussaan pitävistä ”luotetuista tahoista.” Tehtävistä tienaa myös pelin valuuttana käytettäviä iso-yksiköitä. ISOlla ostetaan vastaavasti lisää tietoa, varusteita tai muuta jeesaavaa. Joskus varusteiden ostaminen vaatii myös harvinaisempia rez-sydämiäkin. Reaktorin sulaminen on lähempänä ja lähempänä jokaisen pelatun tehtävän jälkeen, kun kuukausi alkaa nopeasti tulla täyteen tehtävien kuluttaessa aikajanalta eri määrän päiviä. Joskus pelaajalla on mahdollista ostaa tai saada ilmaiseksi muutamia hyvityspäiviä, jotka potkivat aikajanaa taaksepäin.

Tarkoitus olisi haalia kasaan riittävä määrä tietoa mistä reaktorin tekoälyyn käsiksi päästäviä avaimia löytyy. Pakko ei ole ehtiä saada yhtäkään, mutta avaimien haltuun saanti tekee loppubossista erilaisen ja edesauttaa Reaktoriin liittyvän korruptiomysteerin raottamista. Näin ainakin pelin tietojen mukaan – allekirjoittaneella loppumetreille onnistunut pelisessio (ilman avaimia) johti pelin jumiutumiseen, juuri kun lopputaistelu olisi alkanut. Bugejakin siis vielä riittää. Avaimia kuin tutkittavia tahojakin on kaikkiaan kolme. Tietyin väliajoin etenevän aikajanan aikana pelin vihollisten voimakkuus kasvaa, joten tavallaan juttu elää ja muuttuu koko ajan. Tekoälynsä osalta Atlas Rogues ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa mikään kummoinen ja ainoa haaste tuleekin käytännössä vihollisten ylivoimasta ja kasvavasta voimakkuudesta.

Taisteluiden välissä tai tiedustelutehtäviä klikkailemalla pelaaja voi päivitellä omia hahmojaan taitopisteillä, mutta myös tavaran osalta erilaisilla hyökkäys ja puolustuspäivityksillä. Pelin early access -versiossa erilaisia hahmoja oli valittavina vain neljä, muut olivat lukittuina.

Grafiikan osalta meno on värikästä kuin Fortnitessa konsanaan ja hahmot ovat kuin suoraan Overwatchista tai Borderlands-pelistä. Musiikki on toimivaa jumputusta, joka tosin pelivalikossa saisi vaihdella vähän enemmänkin. Lyhyt jumputus useita tiedustelutehtäviä putkeen naksuteltaessa alkaa toistamaan nopeasti itseään. Pelattavuutensa osalta Atlas Rogues tuntuu melko pelikelpoiselta jo nyt, tosin paljon viilattavaa riittää. Etenkin kovin pelkistettyjä, mutta silti sekavia valikoita olisi hyvä selkeyttää, sillä ne ovat aluksi hyvin sekavat käyttää. En ensimmäisillä pelikerroillani meinannut ymmärtää valikoiden enkä maailmankartankaan pääälle yhtään mitään, kunnes useampi kokeilusessio alkoi tuottamaan tulosta.

Proseduraalisesti luodut taisteluareenat toimivat käytännön tasolla, mutta yleisvaikutelmaltaan sanoisin, että kaikki luotavat tasot ovat turhan ahtaita ja kompakteja, minkä lisäksi ne näyttävät käytännössä kaikki toistensa kopioilta. Juuri minkäänlaista suunnittelua tai strategiointia ei pääse syntymään, kun fokus on heti-nyt -taistelussa. Kun liikkuminen ja suojautuminen on niinkin vahvaa Xcom-kloonia, on Atlas Roguesin rajoittuneisuus heti nähtävissä. Käytännössä pelaaja heitetään pieneen tasoon vihollisten keskelle ja siinä pitäisi sitten hakea suojaa ja ammuskella laatikoiden takana. Hahmot jakautuvat erilaisiin luokkiin, jotka sitä kautta vaikuttavat niiden skilleihin ja hyökkäyksiin, mutta esimerkiksi minkäänlaista vahtiin asettavaa ”overwatchia” tai suojautumiseen tarkoitettua ”hunker downia” ei juurikaan ole tarjolla. Koukkaaminen ynnä muukin on taisteluiden aikana käytännössä mahdotonta, koska liikkumatilaa on niin vähän. Maailmankartalla pyöriminen ja päivien kuluttaminen tiedustelutehtävissä vastaa pitkälti tukikohdan päivittelyä Xcomissa.

Atlas Rogues pitää sisällään myös netin kautta toimivan, betavaiheessa olevan co-op -pelitilakin, mutta tässä vaiheessa moninpeli toimii ainoastaan invite-pohjaisesti, jossa luodaan ensin peli ja sitten lähetellään sähköpostilla kaverille sessiolinkkiä.

Yleisvaikutelmaltaan Atlas Rogues on ihan mukiinmenevä Xcom-henkinen vuoropohjainen taistelupeli, jonka pääpaino on taistelussa ja hahmojen kehittämisessä. Permadeath-sessiot ovat mielenkiintoinen idea, mutta nähtäväksi jää saako Gamigo kehitettyä peliään sellaiselle tasolle, että siitä jaksaa pidempään innostua. Pelin muutamankymmenen euron hintalappu tällä erää on melkeinpä turhankin korkea.

Game Reality jää seuraamaan pelin kehitystä.