Hauskasti nimetty Drunk-Fu Wasted Masters on suomalaisen Rusto Gamesin käsialaa. Peli on tällä hetkellä vielä kovin varhaisessa early access -vaiheessa Steamissa, mutta saimme tilaisuuden testata pelin alpha(pubi)versiota.
Tätä kirjoittaessa peli on ensitestaamisen jälkeen päivittynyt jälleen pienillä muutoksilla. Esikatselun yhteydessä onkin kaksi videota – toinen tästä varhaisemmasta versiosta taustamölinän kera ja toinen vähän päivittyneemmästä versiosta, ilman ääntelyä.
Kuten Drunk-Fu -pelin nimestä ehkä saattaa jo päätelläkin, on pelin perimmäinen idea kännirähinätappelut – suomalaiseen snägärijonotyyliin tietysti! Jokainenhan on kännissä myös lähitaistelun asiantuntija ja ammattilainen.
Allekirjoittanut kokeili peliä ensi kerran jo noin kuukausi sitten ja tuolloin peli oli siinä määrin pelattavissa, että peli-ideasta ja sen kantavuudesta pystyi saamaan jo jonkinlaista kuvaa. Peli tarjoaa erilaisia niin sanottuja pieniä areenoita, joissa sitten kännirähinät käydään viimeiseen mieheen. Last man huojumassa ja sitä rataa.
Tarjolla aiemmin oli viisi erilaista tappelupaikkaa, kuten baari ja takakuja sekä rantahenkinen Tiki Bar (totta kai itseään kunnioittavat suomalaiset kännitappelee myös ulkomailla tarvittaessa!)
Viimeisimmän päivityksen myötä peliin on lisätty bugikorjausten ja uusien ominaisuuksien ohella muutama uusi pelimoodi sekä uusi areena, midsummer level, eli suomeksi juhannusrähinät mökillä!
Drunk-Fu -peliä voi pelata joko tietokoneen ohjastamia botteja vastaan tai sitten muita ihmisiä vastaan netin välityksellä. On mahdollista luoda myös oma privaattipelikin. Itse asiassa oman pelin luominen tuntuu olevan kutakuinkin se ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, sillä pelin serverinhakutoiminto ei joko toimi, tai sitten kukaan ei ole koskaan silloin pelaamassa kun pitäisi, kun avoimia pelejä yrittää itse etsiä. Jos pelejä ei löydy, peli heittää pelaajan omaan, tyhjään pelisessioon muita odottamaan.
Kokeilin peliä kollegani kanssa ja olihan se hauskaa – paikoin vedet silmissä -hauskaa! Nettikoodi kuitenkin ainakin vielä tuolloin aiemmassa versiossa oli niin lapsenkengissä, että peli aika ajoin kaatuili tai jos allekirjoittanut toimi isäntänä, saattoi peli potkia ja pudottaa kaverin pois pelistä. Sekaan laitetut botit toki jäivät pelailemaan.
Tätä kirjoittaessa peli on ehtinyt versioon pub.2017.08.01.C ja sen pohjalta juttua kirjoitetaan. Pääpiirteittäin pelin perimmäinen idea on kuitenkin jo hyvin esillä. Hakataan muut ja kerätään pisteitä, kun muut rökitetyt spawnailevat takaisin areenalle tai sitten ollaan se viimeinen känninen pystyssä. Pelimoodeina tarjolla on viisi erilaista. Last man standing, swarm, arena, ring out sekä endless mode. Viimeksi mainitussa hakataan toisia loputtomiin. Matsi ei pääty kenenkään voittoihin.
Ring outissa (jolle areenoita on tasan yksi) tapellaan pienikokoisen piipun huipulla. Mitään energiapalkkia ei ring outissa ole. Ideana on muksia muut piipun huipulta alas tässä hyvin pienessä ”kehässä”. Kun yksi on jäljellä, peli päättyy. Arena sen sijaan on kuin ring outin ja endless moden sekoitus: tapellaan samaisen piipun huipulla ilman energioita, mutta päättymättömästi. Todennäköisesti ring out kuin arenakin tulevat tästä edelleen kehittymään, joten tässä vaiheessa molemmat ovat vain pelkkiä pelimuodon raakileita. Silti, kapean piipun huipulla tapellessa on ihan oma tunnelmansa kuin tilavammissa areenoissa.
Swarm taas on eräänlainen survival -moodi. Loputtomia aaltoja vihollisia per kenttä, joiden lukumäärä ja energian määrä kasvaa aina kun ruutu on ”putsattu”. Pelaajan tai pelaajien tulisi kukistaa mahdollisimman monta aaltoa. Jos ja kun kuolema vie pelaajan, kierros päättyy ja tapetuista boteista saa pisteitä. Last manissa viimeinen mies voittaa kierroksen ja voitosta saa yhden pisteen. Seuraavassa erässä huomioidaan aiemmin saadut pisteet.
Tällä hetkellä last man standing ja swarm ovat pelimuodoista kenties ne hauskimmat ja myös järjellisimmät pisteiden laskemisen vuoksi, mutta pitkälti pelissä on vain tarkoitus pitää hauskaa, ei-niin-vakavasti. Botteja vastaan pelatessa pelistä saa kyllä käsityksen, mutta bottien älykkyys on vielä sitä luokkaa, että jollei koko ruutua täytä boteilla yksin pelatessa, on meininki vähän tylsänpuoleista (lue: liian helppoa) pidemmän päälle.
Kontrollit ovat kenties hitusen hiotummat tässä uusimmassa, pub.2017.08.01.C versiossa, kuin mitä olivat siinä ensitestatussa versiossa. Edelleen keskeinen idea on se, että hahmoa on hyvin hankala – tarkoituksellisesti – liikuttaa areenalla pitkin poikin. Lyöminen ja esineiden mukaan nappaaminen sen sijaan on suhteellisen vaivatonta ja selkeää.
Xbox-ohjaimella pelatessa kontrollit olivat mukavan selkeät. RB ja LB-nappulat toimivat vastaavasti oikeana ja vasempana nyrkkinä. B-nappulalla saadaan aikaiseksi eräänlainen hyrrämäinen ”kädet suoriksi” -erikoisliike, X:llä tarrataan esineisiin ja A:lla hypätään. Hyppiminen kuitenkin on sellaista ponkaisua ja naama lattiaan – eli hyppiminen armottomassa kännissä kun ei ole siis mikään supersankarihyppy.
Kullakin hahmolla on kolme energiapallukkaa tässä uusimmassa versiossa (aiemmin epämääräisempi energiaviiva) ja isku iskulta energiapallukat vähenevät, kunnes taju on kankaalla. Areenoihin on päivityksen myötä lisätty terveyttä lisääviä power uppeja sekä eräänlainen, vähän tehokkaampi power up -ase, jonka voi poimia ympyrään menemällä. Paitsi jos molemmissa käsissä on jo jotain kättä pidempää. Itse asiassa mukaan otettuja esineitä ei edes voi tietääkseni pudottaa, vaan ne mitkä käsissä ovat, käsissä pysyvät – kunnes kuolema korjaa.
Audiovisuaalisesti peli toimii, mutta graafisella puolella parannettavaa ja ehostettavaa vielä kuitenkin löytyy. Siitä huolimatta räsynukkeanimaatioilla varustetut sarjakuvamaiset kännirähisijät ovat kuitenkin aina yhtä hauskaa katsottavaa vapistessaan, jäädessään esineisiin kiinni tai muuta vastaavaa.
Taustalla soi mitä ilmeisemmin tuntemattomien indieartistien instrumentaalisia raitoja ja ne sopivat melko hyvin kunkin areenan taustalle. Klamydia -henkinen räyhäpunk baarissa ja takakujalla tai reggaehenkinen chillailumusiikki rantabaarissa? Toimii. Toki, pidemmän päälle nämä muutamat tarjolla olevat, lyhyet kappaleet alkavat toistamaan itseään. Visuaalista plussaa on se, että omaa hahmoaan pääsee jo nyt kustomoimaan erilaisilla päähineillä ja vaatetuksilla melko monipuolisesti, jolloin kaikki tappelijat eivät näytä samalta.
Game Reality jää tiiviisti seuraamaan Drunk-Fu Wasted Mastersin kehitystä. Jos ja kun peli alkaa kehittyä nyt kirjoitetusta isommin askelein, palaamme varmasti asiaan.
Mikäli itse haluat tukea tätä suomalaista peliprojektia, on kyseisellä early access -pelillä tällä hetkellä hintaa vaivaiset kymmenen euroa, joka siis on noin puolentoista oluttuopillisen verran.
Drunk-Fu Wasted Mastersin steamsivu löytyy täältä.
