Käyttäjänimi:
Salasana:
Rekisteröidy
Search icon
facebook link rss link twitter link

Artikkeli: Esikatselussa: Lamplight City

Kirjoittanut Mikko Kosonen 22.heinäkuu 2018
 

Game Reality sai kokeiltavakseen ennakkoversion syyskuun tienoilla PC:lle julkaistavasta, steampunkahtavasta seikkailupelistä nimeltä Lamplight City.

Lamplight City heittää pelaajan mielikuvitukselliseen 1840-luvun viktoriaanistyyliseen synkkään kaupunkiin, jossa pelaaja omaksuu Miles Fordhamin roolin. Pelin alussa päästään tutkimaan murtoa yhdessä poliisipartneri Billin kanssa. Tunnelmaa on jo heti alkumetreillä paljon. Visualinen tyyli muistuttaa eritoten Sierran 90-luvun alun pelejä, mutta tunnelma, valaistus kuin itse kaupunkimiljöökin muistuttivat allekirjoittanutta oitis erittäin paljon takavuosien laatuseikkailusta nimeltä Sherlock Holmes and the Serrated Scalpel.

Alkuun peli vaikuttaakin vahvasti Holmes-Watson -tyyppiseltä seikkailulta parivaljakkona, kunnes kukkakaupan murto saa yllättävän huipentumansa. Hypätään ajassa eteenpäin ja rähjäisempi Miles on ryhtynyt yksityisetsiväksi – pitäähän se leipä edelleen jollain ansaita, vaikka ei tavallista poliisityötä pystyisikään tehdä. Tapauksien selvittelyn ohessa Miles yrittää tutkia ja päästä sivutavoitteena poliisipartnerinsa murhaajan jäljille. Tarinan sekaan on heitetty viittauksia luokkajaosta sekä ihmisten peloista höyryteknologiaa kohtaan, jotka sulautuvat mukavasti pelin sekaan.

Aivan kokonaan ei partneri Bill ole hänkään kuvioista kadonnut. Erittäin hauskana ja kekseliäänäkin elementtinä Bill nimittäin kummittelee Milesin pääkopan sisällä eräänlaisena puhujan äänenä.

Siinä missä seikkailupeleissä tavallisesti pelaajan ohjaama hahmo – joko ääneen tai ajatuksissaan – kommentoi tarkasteluikonilla klikattua lipastoa tai esimerkiksi seinällä roikkuvaa taulua, toimii Lamplight City -pelissä tuona äänenä haamupoliisi Bill, vieläpä omaan sarkastiseen ja naljailevaan sävyynsä. Parivaljakon keskinäinen naljailu on sekin huvittavaa kuunneltavaa. Tällaista samankaltaista ja vähän erilaista lähestymistapaa yritti aikoinaan esimerkiksi Gabriel Knight – Sins of the Fathers pistämällä päähahmon itsensä sijaan neworleansilaisen mummoäänen kommentoimaan lähes kaikkea, mitä Gabriel pelissä teki.

Ainoa ero Lamplight Cityn Billin ja Gabriel Knight -pelissä olleen mummon välillä on se, että Billin ääninäyttely ja repliikit ovat älyttömän laadukasta työtä, kun taas lähinnä unettanut mummoääni ei toiminut oikein millään tasolla. Ilmankos ääni jätettiin pois ihan kelvollisesta juhlavuosiremakesta nelisen vuotta sitten.

Kaikkiaan pelattavaa Lamplight Citysta löytyy viiden tapauksen verran. Kokeilemassamme ennakkoversiossa oli pelattavana alun kukkakauppamurron ohella vain ensimmäinen tapaus. Tapauksia selvitellään haastattelemalla ja kuulustelemalla erinäisiä hahmoja. Hahmot sitten kertovat jotain tärkeää, kuten esimerkiksi uusista hahmoista ja sijainneista, joista jälkimmäiset sitten avautuvat pelikartalla vierailtaviksi kohteiksi.

Vastaavasti yhtä hahmoa kuulustelemalla saatetaan saada jotain lisätietoa, jota sitten voidaan käydfä utelemassa myös joltain toiselta hahmolta. Välillä pelaaja pääsee valitsemaan muutamn erilaisen dialogivaihtoehdon väliltäkin, joka sitten saattaa tuoda onnea tai vetää liian aggressiivisena lähestymistapana vesiperän. Peliruuduissa olevia objekteja ja muuta yksityiskotaista kannattaa klikkailla, jos ei tarpeellisuuden vuoksi niin ihan jo siksikin, että kuulisi mitä sarkastista sanottavaa Billillä tavallisesta maljakosta onkaan.

Kokonaisuutena Lamplight City vaikuttaa kyseisen lyhyen ennakkoversion perusteella erittäin laadukkaalta ja tunnelmarikkaalta etsiväseikkailulta. Vanhan ajan käsin maalailtu, kaunis ja toimiva peligrafiikka sekä kauttaaltaan laadukas ääninäyttely, jopa sivuhahmojen osalta tekevät pelistä hyvinkin ammattimaisen oloisen. Käyttöliittymä on selkeä ja käytännöllinen; mukaan napattavia esineitä ei varastoida minnekään tavaravalikkoon,vaan niitä voidaan käyttää suoraan muiden mahdollisten objektien kanssa, jolloin kursori muuttuu automaattisesti suurennuslasista tai kädenkuvasta tekemiskuvakkeeksi. Erityismaininnan ansaitsee pelin erittäin hyvin kirjoitettu dialogi Milesin ja kaikkien hahmojen välillä. Vuoropuhelut ovat rikkaita, mutta samalla Milesin ja Billin ohella myös kaikki sivuhahmot ovat erittäin hyvin äänneltyjä.

Haastetta ratkottavassa tapauksessa olisi kenties saanut olla vähän enemmän. Käytännössä syyllinen löytyi melko helposti haastattelemalla kaikkia mahdollisia hahmoja ristiin rastiin sekä napsimalla kaikki tärkeät (muutamat) esineet talteen, joita Miles saattoi käyttää johtolankoina syyllisen löytämiseksi. Varsinaisia puzzleja oli vain muutama ja nekin ratkesivat kevyellä pähkäilyllä.

Jäämme innolla odottamaan lopullisen pelin julkaisua. Alla vielä lyhyttä pelailuvideota ennakkoversiosta: