Pioneers of Pagonia on Volker Wertichin tuorein peliprojekti. Miehen nimi ei välttämättä äkkiseltään kaikille sano mitään, mutta kyseessä on legendaarisen The Settlers -sarjan (Serf Cityn) aikoinaan ideoinut heppu. Pelisarjan kenties parhaiten muistettavassa osassa, The Settlers II:ssa Wertich ei ollut mukana, mutta The Settlers III:een palasi ja sitten skippasi sen jälkeen taas nelosen. Kun Ubisoft lähti työstämään lisää The Settlersiä nelosen jälkeen, Vertich oli jo toisaalla oman Spellforce-pelinsä kimpussa, luomansa Phenomic-studion riveissä.
Ajassa nopeasti eteenpäin kelattuna rahalla hankittu kumppanuus EA:n kanssa päättyi ja EA Phenomic -nimeä kantanut studio suljettiin. Tuhkista nousi Envision Entertainment, joka teki Ubisoftin kanssa diilin: Studio tulisi toimimaan vuonna 2018 ilmoitetun uuden The Settlers -pelin alihankkijana yhdessä pääkehittäjä Blue Byten kanssa. Soppaa teki kuitenkin lopulta ”liian monta kokkia”, kun mukaan liittyi muitakin Ubisoftin studioita. Julkaisuvuodeksi kaavaillun vuoden 2020 aikana Envision vetäytyi pois projektista.
Nyt esikatselusyynissä oleva Envisionin kehittämä ja Steamin early accessista tätä kirjoittaessa löytyvä Pioneers of Pagonia onkin omalla tavallaan kaiken tämän härdellin seurausta. Monen tunnin pelailun perusteella voin jo nyt sanoa, että jokaisella pilvellä todella on se oma hopeareunuksensa.
Kun ongelmallinen The Settlers – New Allies viimein julkaistiin viime vuonna heikompien arvosanojen saattelemana, tarjoutui Envisionille oiva tilaisuus: luoda sellainen hengellinen seuraaja pelisarjalle, jota fanit oikeasti olivat odottaneet. Monin paikoin Pioneers of Pagoniassa on nähtävissä paljon samankaltaisuuksia uusimman The Settlersin kanssa, mutta samaan aikaan siinä missä Ubisoft lopulta lähti väärille urille oman pelinsä kanssa, on Pioneers of Pagonian sydän oikealla paikalla.
Päällisin puolin Pioneers of Pagonia on hyvinkin tuttu. Minkäänlaista yhtenäistä kampanjaa ei tosin vielä tällä erää ole, eikä moninpeliäkään. Uudisasukkaiden laiva saapuu tutkimattomalle saarelle ja siitä alkaa uuden yhteiskunnan rakentaminen. Hieman mälsästi uuden The Settlersin tavoin (johon tulen viittaamaan useasti tämän esikatselun aikana) pelaajan ohjastama kehittyvä kansa on fantasiasellainen. Poissa ovat Envisionin pelistäkin muinaiset roomalaiset ja egyptiläiset – nyt ollaan pagonialaisia! Rakennusten arkkitehtuuri sinänsä on ihan kivannäköistä kauttaaltaan, mutta olisin silti toivonut aitoihin kulttuureihin perustuvia kansoja rakennuksineen, sillä se antaa sen oman kivan linkkinsä tosimaailmaan.
Pelattavaa on tarjolla toistaiseksi kuuden valmiin kartan verran. Kolme on rauhallisempaa pelailua ilman vihollisia ja kolme vihollisten kanssa. Mutta ei hätää, ei sisältö siihen lopu, koska pelissä on mukana myös custom-pelitila, jossa voidaan pelata joko täysin ilman stressiä sandboxina tai vaihtoehtoisesti luoda satunnainen kartta, jossa autetaan muita pagonialaisia kyliä ilman vihollista, tai vaihtoehtoisesti autetaan ja taistellaan vihollisen leirien kanssa siinä sivussa.
Custom-tilassa on tarjolla yhdeksän valmista maisemateemaa, tai sitten pelaaja voi mukavasti itse määrittää tarkan prosentuaalisesti kuinka paljon kartalla tulee olemaan järviä, vuoria, louhittavia mineraaleja, tasamaata sekä metsien tiheys. Myös tavoitteiden ja vihollisen vaikeustaso voidaan valita customissa.
Pelimekaniikan osalta The Settlers -sarjasta tutut perusrakennukset, kuten puunhakkaaja, saha, kivenlouhija sekä metsänistuttaja ovat niitä ensimmäisiä tukipilareita Pioneers of Pagoniassakin, joita lähdetään rakentamaan oravanpyörän takaamiseksi. Kaikkiin rakennuksiin mahtuu yleensä kolme työntekijää. Mukavana yksityiskohtana metsänistuttajat pystyvät istuttamaan kunnollisia tiheitä ja tuulessa huojuvia metsiä, eikä sellaisia muutaman puun pettymysaitauksia, joita Ubisoftin uusimmassa pelissä nähtiin.
Toisin kuin uusimmassa The Settlersissä, Envisionin pelissä ei vanhojen The Settlersien tapaan ei lainkaan itse ohjata rakentajia, vaan automatiikka hoitaa homman. Lapiomiehet saapuvat omatoimisesti työmaille tasaamaan maaperää, vasaramiehet kannoillaan, samalla kun kantajat roudaavat tarvittavat rakennusmateriaalit paikalle. Pelaajan täytyy vain hiirellä naksutellen rakentaa hiekkatiet tekeillä oleville rakennuksille, jotta kulkeminen onnistuu.
Uudisasukkaiden perimmäinen tavoite olisi laajentaa elinaluettaan, johon tarvitaan luonnollisesti sotilaita. Sotilaita ei itse ohjata, kuten RTS-peleissä (tai The Settlersissä aina kakkososasta eteenpäin) vaan tässäkin kohtaa peli liikuttaa sotilaat hyökkäykseen tarvittaessa. Viimeisimmästä The Settlers -pelistä matkitulla tavalla rajoja ei laajenneta sotilasrakennuksen pystyttämisellä, vaan rajapölkkyjä siirrellään ihmisvoimin manuaalisesti. The Settlers – New Alliesissa tämä hoitui manuaalisesti liikuteltavilla yksiköillä, jotka hoitivat myös talojen rakennuksen, mutta Pioneer of Pagoniassa asia on ratkaistu mielestäni hieman fiksummin. Envisionin pelissä rajaa liikuttelevat itse sotilaat, jotka myös partioivat aika ajoin ulkona mökkinsä edustalla, partiointialuetta kuin rajatolppien siirtelyn ilmansuuntaakin saa säätää waypointin avulla.
Tällä erää pelissä kohdattavat vihollisyksiköt ovat kolmea tyyppiä. Perusvihollisia edustaa rosvot leireineen, joilta löytyy myös kyky varastella tavaraa pelaajan leiristä ja naamioitua pelaajan yksiköiden näköiseksi. Rosvoja vastaan voidaan taistella, mutta varsinaista rakennusten valtaamista ei ole. Pelaajan laajentaessa tarpeeksi rajojaan, jäävät rosvoteltat ikään kuin jyrän alle automaattisesti, jolloin vihollinen joutuu perääntymään. Rosvot eivät myöskään valtaa pelaajan torneja, vaikka ne olisivat tyhjillään. Pelaajan leiriin välillä ihan jonoissa valuvien varkaiden edessä pelaajan sotilaat ovat voimattomia ja siksi avuksi tarvitaankin erillisiä soihduin varustautuneita samoojia, jotka paljastavat naamioituneet rosvot, jonka jälkeen niitä vastaan voi taistellakin.
Kunnes samoojien tehtailun saa käyntiin tai mikäli sen unohtaa kokonaan, menee peli nopeasti kuitenkin siihen, että pelaaja katsoo kuinka muurahaismaiset jonot tulevat pelaajan leiriin ja vievät tavaraa mukanansa jatkuvalla loopilla.
Hieman The Settlers IV:n dark triben fantasiavihollisten tapaan, Pioneers of Pagoniastakin löytyy jotain samankaltaista. Rosvojen ohella kun kaksi muuta vihollistyyppiä ovat fantasiaan nojaavat ihmissudet sekä leijuen saapuvat haamut. Ihmissudet saavat kukistamansa yksikön kävelemään zombina pesäänsä, jonka jälkeen pelaajan yksikkö käännytetään ihmissudeksi vihollisen riveihin. Ihmissusia vastaan perussotilailla pärjää jossain määrin, mutta äkkiä vallan tasapaino menee siihen, että rajalla onkin tuplaantunut määrä ihmissusia, pelaajan sotilaiden kustannuksella. Haamuja vastaan ei tavallisilla sotilailla pärjää, koska haamut pelottavat yksikön ottamaan loparit ja pudottamaan kamansa. Onkin koulutettava samoojien kaltaisia erikoisyksiköitä. Samoojat eivät pelkää haamuja, mutta hopeamiekoin varustautuneet erikoisemmat sotilaat pärjäävät hopean ansiosta paremmin ihmissusia vastaan, eivätkä myöskään pelkää. Näistä kahdesta on mahdollista rakentaa myös tehokkaammat yksiköt ja työvälineet valmistetaan artisaanin pajalla.
The Settlers – New Allies poisti pelistä tuotantoketjut ja käytännössä puolitti pelaajan tekemisen pelin aikana. Pelaajan vastuulle jäi liikutella sotajoukkoja ja lapiomiehiä rakennuspaikoille sekä rajatolppia siirtelemään. Erinäisten kaivosten ruokatarpeista ei tarvinnut huolehtia, kun ruoka oli vain tehon boostaamista varten, kaivokset tekivät perustason työtä ilman ruokaakin.
Pioneers of Pagoniassa kaivostyöntekijät tarvitsevat ruokaansa ja kaivokset ovat keskeinen elementti, koska kupari, hiili sekä hopea ovat oleellisia elementtejä sotajoukkojen luomiseen. Mukana on myös kalkkikivi ja sen louhiminen, mutta tätä käytetään vain betonin luomiseen ja betonia tarvitsevat vain muutamat rakennukset.
Kaivosten raaka-aineilla rakennetaan asesepän talossa varusteita, kuten miekkoja ja keihäitä, mutta heikoimman tason vartijoille riittää myös puiset kilvet ja puiset miekat, joita voidaan valmistaa puusepän tiloissa. Kestävimmille sotilaille voidaan tehdä järeämpiä aseita metallista, mutta myös haarniskaa ja kestävämpiä kilpiä voidaan valmistaa panssarisepän luona, kun taas osan varusteista, kevytpanssarin sekä topatun panssarin valmistaa suutari, joka tekee myös reppuja tutkimusmatkailijoille. Hopea ja kupari toimivat pelissä sotateollisuuden ohella myös valuuttana: kultaa ei tällä kertaa louhita lainkaan, vaan joukkoja vahvistavana valuuttana toimivat kupari- ja hopeakolikot, joita voidaan sitten säilöä ”pankissa” sekä käyttää kaupankäynnissä vaihtotavarana.
Kaivostyöläisille ruokaa kuljetetaan nyyteissä säännöstelijän pajalta, joka käyttää hyödykseen viljafarmin, tuulimyllyn ja leipomon yhteistyössä syntynyttä leipää. Peltojen kastelua varten tarvitaan klassikko, kaivo. Eväsnyytteihin pakataan leivän lisäksi erilaista lihaa ja polttopuuta nuotiontekoa varten. Poltettavaa risua kerää marjojen ja sienien ohella marjanpoimija. Lihaa saadaan tuttuun tapaan metsästämällä jäniksiä kuin villisikojakin. Erillisiä eläinfarmeja ja teurastajaa ei ainakaan tällä erää ole, eikä se viihtymistä pelin parissa haitannutkaan, kun erilaisia rakennuksia jo nyt pelissä on kiitettävät 46. Kalastajanmökkiäkään ei ainakaan tässä vaiheessa ole mukana, eli kauniisti auringossa säteilevät kirkkaanturkoosit vesialueet ovat enemmänkin pelkkää silmänruokaa, koska laivojakaan ei ainakaan vielä pääse rakentamaan, eikä vesien ylle voi rakentaa soutuveneillä matkattavia tavarankuljetusreittejä. Kalastajan puutetta korvaa kuitenkin uusi rakennus, vihannesfarmi, joka viljafarmin tavoin kylvää siemeniä manuaalisesti asetettaville peltotilkuille ja vaatii kaivon kautta kastelua. Vihannesfarmin tuotteita ovat muun muassa kurpitsa sekä maissi.
Oivaltavia pieniä ratkaisuja ovat raksaporukan telttamajoitus sekä sotilasleiri, jotka molemmat toimivat omille yksiköilleen eräänlaisena varastona. ”Työttömien” ei tarvitse aina raahautua takaisin laivaan ja se nopeuttaa joukkojen liikkeille saamista, etenkin jos elintilat ovat kasvaneet ja laiva on kaukana. Raaka-aineiden varastointia varten on tarjolla pieniä varastoja ja kaupankäyntiin liittolaisuuden luomiseksi voidaan rakentaa kaupankäyntirakennus.
Kantajille voidaan luoda myös mökkejä ja vielä vähän hulppeampia asuntoja, joihin mahtuu asumaan kiinteästi tietty määrä väestöä, parempaan mökkiin tietysti isompi lössi. Syöttämällä työläisille hauskasti nimettyä ”lohturuokaa”, nähdään taloissa ennen pitkää myös jälkikasvuakin, kun elinolot muuttuvat paremmiksi. Lohturuokaa syödään tavernan pöydissä ja niinpä taverna, ulkopöydät, kuin erillinen juomalähde sekä tavernan hyödyntämä markettikojukin ovat kaikki erillisiä rakennuksiaan. Kaikki nämä on saatava mahtumaan tietyn säteen sisään ja kun taverna varsinkin on kooltaan vähän isompi, on tilankäyttöä välillä suunniteltava tarkemmin.
Muita rakennuksia ovat uudessa The Settlersissäkin ollut kiltatalo, jossa värvätään raksatyöläiset, mutta myös kaikki verstailla työskentelevät. Ei siis riitä, että valmistetaan työkalusepän luona työkaluja, vaan porukka on koulutettava myös. Kenties hieman turhana rakennuksena löytyy erillinen seikkailijan kiltatalo, tutkimusmatkailijakoulutusta varten – sen olisi voinut kenties yhdistää tavallisen kiltatalon kanssa. Tornissaan asuva tutkimusmatkailija on karttaa tutkiva yksikkö, muita pagonialaisia kyliä sekä mineraalilöytöjä bongaava geologi samassa.
Kaiken kaikkiaan Pioneers of Pagonia tuntuisi olevan ihan kohtuullisella tavalla tasapainossa, mitä nyt ajoittaisia bugejakin tuli kohdanneeksi. Toisinaan vartijat lopettavat rajojen laajentamisen, vaikka ulko-ovella olisikin laatikkokaupalla rajatolppia odottamassa. Joskus vartijamökin purkaminen ja uudelleen rakentaminen samoille paikoille auttaa. Yhden kerran törmäsin bugiin, jossa naapurikylän kanssa vaihtokauppaani varten pyytämäni kirveet eivät kulkeutuneet työkalusepän pihasta minnekään, vaan kasautuivat pihalle nököttämään parempaa huomista. Yhdessä kartassa kartan voittaminen ei onnistunut, vaikka tavoitteet ehdot olivat täyttyneet. Kertaalleen automaattitallennuskin pääsi korruptoituitumaan, mutta onneksi olin tallentanut manuaalisesti.
Peliin on kuitenkin pienistä bugeista huolimatta helppo hukuttaa jo nyt tuntikaupalla aikaa aivan huomaamatta. Se on (asetuksista riippuen) äärimmäisen rentoa klikkailua ja pikku-ukkojen seuraamista ja mukavaa mikromanagerointia ja hiiri-näppäimistön yhteinen ohjaus toimii sulavasti. Klikkailu toimii hiirellä ja kameraa voi kieputtaa niin hiirenkorvalla, kuin WASD-näppäimilläkin.
Visuaalisesti peli osaa viehättää ja uudesta The Settlers -pelistä poiketen, käyttöliittymä antaa zoomata vielä vähän alemmas kaiken keskiöön. Oletuksena vähän turhan suuria ruutupalkkeja ja tilastoja saa skaalata pienemmäksi halutessaan. Maisemagrafiikka on elävän oloista tuulessa heiluvine puineen ja ruhonkorsineen. Linnut laulavat ja kaunis, ajoittain huilumainenkin musiikki soi taustalla, veden kimmeltäessä.
Mikäli Volker Wertichin visio ja alkuperäisemmän The Settlers -pelin meininki kiinnostaa, kannattaa Pioneers of Pagonia ehdottomasti tsekata. Pelillä on tällä hetkellä Steamissa hintaa 30 euroa. Steam-sivut löytyvät täältä.
Game Reality jää innolla seuraamaan pelin kehitystä, lopullista julkaisua odoteltaessa.
