Vielä muutama vuosi taaksepäin rattiohjaimet olivat ainoastaan PC-pelaajien herkkua. Tänä päivänä asianlaita kuitenkin on niin, että myös konsolit ja teknologia yleensä on kehittynyt melko paljon ja mahdollistanut sekä synnyttänyt kysyntää rateille myös konsolipuolella tuoden ne siis viimeinkin vahvasti myös kotitalouksien olohuoneisiin televisioiden eteen konsoleihin kytkettyinä.
Usein rattiohjaimet konsoleille ovat kuitenkin olleet enemmän taikka vähemmän huonompilaatuisia, joista ehkä poikkeuksena meilläkin testissä ollut Logitechin MOMO Force ratti, joka PC:n lisäksi toimii myös Playstation 2 pelikoneessa.. Ja hyvin toimiikin. No entäs sitten Microsoftin Xbox? Tiedämme varmastikin useimmat, että Microsoft on valmistanut ja valmistaa edelleen itse myös laadukkaita peliohjaimia PC:lle, mutta ei kuitenkaan halua tuoda näitä Xboxille, koska tuntee että tätä varten on omat 3rd Party lafkat jotka ovat erikoistuneet tähän (paremmin).
Päätimme ottaa selvää minkätasoisia konsoliratit näin yleensä ovat Xboxilla ja testipenkkiin kolahtikin takavuosina PC:n rattimarkkinoita suvereenisti hallinneen Thrustmasterin Xbox-ratti 360 Modena Racing Wheel. Siinä missä PC:n laadukkaan MOMO Forcen ratin nimi tulee siitä, että ratin on suunnitellut aidoista Formula 1 rateistaankin tuttu MOMO, on Thrustmasterin ratti “virallisesti lisenssoitu” ratti Ferrari Modenasta. Jotta asiakkaita ei huijattaisi, on paketin kylkeen vielä pitänyt lätkäistä pieni kuva oikean Ferrari Modenan ratista ja kyllähän se kieltämättä aika identtinen aidon kanssa onkin, mitä nyt pelirattiin on lisätty kasa nappuloita. Mitä kaikkea rattipaketti sitten pitää sisällään? Katsastetaankin se tässä nyt seuraavaksi.
Pakkauksen sisältö:
– Kahdella tärinämoottorilla varustettu musta ratti
– Kaasu- ja jarrupoljin yhdistelmä
– Ohut käyttöopas
– Syliteline
– 2 vuoden takuu
Testattu: Xbox
Testipelit:
– Sega GT 2002
– Rallisport Challenge
– Crash
Ensivaikutelma
Yleisenä sääntönähän ratin kuin ratin täytyy olla parempi autopeleissä kuin perusohjaimen, eiköstä juu? Vaiko eikö? Ensivaikutelma ratista oli melko hyvä ja ratti vaikutti lupaavalta varsinkin kun mukaan oli vielä lätkäisty myös kahden vuoden takuu. Paketista ratin kaivettuani huomasin, että mukana oli itse ratin ja polkimien lisäksi muutakin sälää. Pienen palikkaleikin jälkeen selvisi, että mukana paketissa tuli olennaisien ratin ja polkimien lisäksi myös erillinen pöytäkiinnitysosa, sekä hassu häkkyrä. Syy miksi pöytäkiinnitysosa ei ollut rattiin pultattu kiinni johtui siitä, että ilmeisesti Thrustmasterilla oli rattia tehdessä annettu suunnittelijoille vapaat kädet innovatiivisen telineen keksimistä varten tavallisen pöytäkiinnitysmekanismin rinnalle sitä silmällä pitäen, että pelaavathan monet konsolihemmot pelejään sohvan pohjalta, jonka läheisyydessä ei välttämättä aina ole kunnollista pöytää/alustaa mihin rattia kiinnittää.
Niinpä palikoiden kasaamisen jälkeen käteen jäi tosiaankin outo häkkyrä, jonka käyttötarkoitus selvisi itselleni vasta ratin laatikkoa tutkittaessa. Ratti on nimittäin mahdollista kiinnittää häkkyrään pöytäkiinnitysysteemin sijasta, jonka jälkeen ratilla voi pelata siten että ratti makaa käyttäjän omien jalkojen päällä. Pienoisen testin jälkeen tämän konstin kanssa tulin siihen tulokseen, että se ei kelpaa muuhun kuin TV-shopin mainoksiin. Teline-idea sinänsä oli varsin hyvä ja omaperäinen, mutta homma ei yksinkertaisesti käytännössä toiminut koska sylistä pelattaessa homma oli aivan liian epävakaata ja horjuvaa, jonka lisäksi rattia oli yksinkertaisesti vaikeata käyttää sen ollessa aivan liian lähellä käyttäjää. Näiden lisäksi kun olisi pitänyt vielä polkimiakin käyttää niin eihän siitä tullut yhtään mitään. Teline tulikin hyvin nopeasti sysättyä syrjään ja ratti kiinnitettyä tasaiseen pintaan sen pöytäkiinnityksellä, joka oli paljon toimivampi ratkaisu.
Asennus & Säätäminen
Ratin toimintakuntoon saamisessa ei sen kummempia kikkailuja tarvittu, ratti vain pöytään kiinni helpon ja nopean kiinnityssysteemin avulla, ratin ja polkimet toisiinsa yhdistävä piuha kiinni, ratin piuha vapaaseen ohjainporttiin ja ei muuta kuin kaahaamaan. Tällaisenaan kun rupesi pelejä kokeilemaan tuli nopeasti huomanneeksi, että kaikki ei ollut aivan kohdallaan. Tärinät eivät tuntuneet välittyvän rattiin ollenkaan ja ohjaus oli kamalan kankea, vaikka kuinka rattia väänsi ja käänsi. Tarkemmin rattia tarkasteltuna tuli huomattua, että ratissa oli kaksi outoa harmaata nappulaa, sekä yksi pieni musta nappula jonka alla luki “prog”.
Yritettäessä selvittää näiden edellä mainittujen nappuloiden käyttötarkoitusta todella heikosta ja sekavasta asennusoppaasta ei mennyt muuta kuin hermot ja niinpä olikin varsin viisasta säilyttää ratin laatikko, jossa oli selitetty selkeästi kunkin ekstra-nappulan käyttötarkoitukset ohjekirjaa paljon paremmin. Toisella harmaista nappuloista pystytään säätämään ratin tärinöiden voimakkuutta ja toisella ohjausherkkyyttä. Prog nappulalla sen sijaan pystyi säätämään nappuloiden paikkoja vapaasti, joka tosin oli sekin sen verran huonosti selitetty manuaalissa, etten tullut kokeilleeksi tätä ominaisuutta ollenkaan.. Enkä nyt tiedä olisiko siitä mitään hyötyä edes ollutkaan.
Tärinän olemattomuuden syy johtui siitä, että tärinät olivat vakiona minimisäädöillä, joten ei ihmekään että tärinät eivät tuntuneet. Säätönappuloita painelemalla vaihtoi ratissa oleva pieni valo väriään ilmoittaen käyttäjälle millä asetuksella kunkin painamisen jälkeen oli. Asetusvaihtoehtoja on kolme, jotka selitetään erivärisin valoin: vihreä on alhaisin/laimein, punainen voimakkain/herkin ja keltainen jotain näiden kahden väliltä.
Tajuttuani tärinöiden voimakkuuden säätämistavan, kokeilin oitis millainen se olisi voimakkaimmalla säädöllä. Tulos oli vain tyydyttävä; tärinät välittyivät pienen säädön jälkeen paremmin, joskin tosin parhaimmillaankin vaisummin kuin mitä tavallinen ohjain täristää, vaikka ratissa pitäisi olevinaan olla kaksi tärinämoottoria. Myöskään PC:n tyylistä kunnollista palautetta ja vastaanpanevaa tärinää ratissa ei ollut, pelkästään jatkuvaa tasaista tärinää.
Tärinöiden kanssa oli toki hieman mukavampi pelata kuin kokonaan ilman niitä, mutta mukana tuli haittapuolikin: Mitä kovempi tärinävoimakkuus ratissa oli, sitä kovempi ääni muovipäällysteisestä ratista lähti. Esimerkiksi Rallisport Challengea pelattaessa, jossa oli kolmesta testipelistä ehkä voimakkaimmat tärinät sai pelatessa kuunnella ikävää, ikäänkuin skootterilta kuullostavaa pärinää. Ei tätä ärsyttävää ääntä saanut kunnolla edes hukutettua itse peliäänien sekaan, vaan taustalla sai kuunnella jatkuvaa pärinää mikäli halusi pelata peliä voimakkaimmilla tärinäasetuksilla.
Kelpaisiko omaan autoonkin?
Ennenkuin ratti saapui arvosteluun oletin sen olevan nahka/kumipäällysteinen, koska kuvissakin se siltä hieman näytti. Pettymykseksi sai kuitenkin huomata ettei asianlaita näin ollut. Koko ratti oli päällysteeltään muovia eikä edes peukalolle tehtyihin koloihin oltu laitettu mitään muuta, pitävämpää ja jämäkkäämmän otteen mahdollistavaa päällystettä. Pelatessa ote ratista olikin jotenkin lipsuva ja sellainen että sen kanssa ei oikein päässyt sinuiksi. Muotoilultaan ratti sen sijaan oli ihan hyvä ja tarpeeksi sopivan kokoinen. Jokin muu päällyste kuin muovi olisi varmasti kuitenkin auttanut tekemään ratista miellyttävämmän pitää kiinni.
Nappuloita ratissa oli kuten kuvistakin näkyy, tavallisen perusohjaimen verran eli läsnä olivat A, B, X, Y, Start, Back, musta -ja valkoinen nappula plus ne säätönappulat joista oli jo ylempänä puhetta. Myös ristiohjain rattiin oli laitettu ja ihan kiva niin ettei pelien valikoita tarvinnut ruveta ratilla/polkimilla selailemaan. Tavallisten etumaskissa näkyvien nappuloiden lisäksi ratin takapuolelle oli sijoitettu neljä laippaa, kaksi kummallekin puolelle ja ne olivat mielestäni todella hyvin sijoitettu sormien ulottuville esimerkiksi juuri vaihteiden manuaalista vaihtamista varten joka toimikin luontevasti.
Polje poika, polje
Polkimet voivat usein koitua hyvienkin rattien kompastuskiviksi, sillä ilmeisesti jostain syystä hyviä polkimia on vaikea suunnitella ja tässä onkin oikeastaan onnistunut todella hyvin tähän mennessä vasta Logitech MOMO-ratillaan ja Microsoft sen Sidewinder rateistaan löytyvillä polkimillaan. Muiden valmistajien polkimet saavat valitettavan usein negatiivista palautetta heikosta kestävyydestä, liian pystymäisestä asennosta, liian lähekkäin sijoitetuista polkimista tai liukuvasta poljinalustasta.
Thrustmasterin polkimien kohdalla pätee kaikki muut kohdat paitsi ensimmäinen ja viimeinen. Polkimet ovat kyllä tarpeeksi kestävää tekoa, vaikka muovia ovatkin ja niiden alusta ei liu, koska pohjaan on sijoitettu neljä kumitassua takaamaan hyvän pidon hektisenkin ajon parissa. Polkimet kuitenkin ovat tälläkin kertaa valitettavasti hieman liian lähekkäin toisiaan pakottaen pelaajan pitämään jalkojaan osittain turhan lähekkäin pystyäkseen kunnolla käyttämään polkimia. Polkimien asento on myös hieman liian pystymäinen, eikä niiden asentoa saa säätää kuten esimerkiksi MOMO Forcen polkimissa jonka tyylisen ominaisuuden avulla polkimista on mahdollista omaan makuun sopivat. Pikkuvioistaan huolimatta polkimet olivat ainakin omasta mielestäni ihan hyvät keskitason polkimet ja kyllä niitä käytti.
Pelittääkö vai eikö pelittää?
Kuten arvostelun alussa näkyykin, rattia testatiin kolmella pelillä joita olivat Microsoftin rallipeli Rallisport Challenge, Ragen romuralli Crash ja Segan urheilu-autopeli Sega GT 2002. Lopputulos pelitestien jälkeen oli oikeastaan hieman monimuotoinen jonka takia olikin varsin vaikea lokeroida ratin tasokkuutta. Ensinnäkin jokainen peleistä oli tyyliltään erilainen; Crash oli puhdasta arcadea, Sega GT 2002 simulaatiomaisen ajettavuuden omaava peli, kun taas Rallisport oli jotain näiden kahden väliltä. Niinpä testeissä oli tosiaankin vaikea päätyä yhtenevään mielipiteeseen siitä, millaista ratilla oli pelata. Siksipä kerronkin hieman millaista kutakin peliä oli kyseisellä ratilla ajaaa.
Sega GT 2002 on ajettavuudeltaan Playstation 2:n Gran Turismo pelien tapaan simulaatiomainen peli, joka pyrkii mahdollisimman hyvään ja realistiseen ajettavuuteen kuitenkin siten, että peliä ei ole mahdotonta ajaa perusohjaimellakaan. Testeissä peliä oli aluksi mahdottoman kankea ajaa, joka sitten myöhemmin paljastui ajoherkkyyden alhaisuuden syyksi, joka vakiona on ratissa säädetty minimiin. Ajettavuutta sai hieman parannettua säätämällä ajoherkkyyttä, mutta siltikään en ollut tulokseen oikein tyytyväinen.
Rattia ei nimittäin säätämisestä huolimatta saanut oikein hyväksi ja ohjaus olikin käytännössä takavetoisilla autoilla ajettaessa aivan liian herkkä ja liian heittelehtivä kun taas etuvetoisilla ajettaessa se oli liian kankea. Sopivaa ajoherkkyysasetusta en onnistunut peliä varten löytämään ja ei voi muuta sanoa kuin, että vaikka yleinen mielipidehän on, että vaikka yleensä ratilla on kivempi pelata autopelejä kuin tavallisella ohjaimella/näppämistöllä niin kyllä tässä tapauksessa perusohjaimella pelaaminen sujuu paljon paremmin ja on myös paljon nautittavampaakin. Ratilla Sega GT:n pelaaminen oli lähinnä tuskallista yrittämistä.
Rallisporttia pelatessa ratin tärinät tuli hyvin koettua ja kuten mainitsinkin, olivat ne aika vaimeat eivätkä antaneet ollenkaan kunnolla palautetta, lähinnä vain ajaessa sai kokea tasaista tärinää. Tätäkään peliä pelatessa en oikein saanut rattia säädettyä kohdalleen, vaikka ajaminen paremmin sujuikin kuin Sega GT:ssä. Silti lähes aina kovaa vauhtia mutkiin tultaessa ei perän heittäminen sivulle onnistunut kunnolla ratin kanssa kertaakaan ja tuloksena olikin lähes aina penkkaan lentäminen ja tippuminen alemmas sijoituksissa. Itselleni ratista jäi Rallisporttia pelatessa kuva varsin levottomasta ohjattavuudesta, joka oli Sega GT:n tapaan hieman epämiellyttävää.
Crash oli kolmen testipelin ryhmästä kaikkein mukavin ajaa ratilla. Rattia ei paljoa tarvinnut edes säätää kun oikeastaan asetus kuin asetus tuntui toimivan mallikkaasti pelissä ja ajaminen olikin ihan hauskaa, itse asissa hauskempaa kuin tavallisella ohjaimella. Kuten meidänkin arvostelussa kyseisestä pelistä tuli todettua, on kyseisen pelin ajettavuus niin puhdasta arcadea kuin vain olla ja voi. Niinpä voikin varsin helposti tähän pelitestien lopputulokseksi todeta, että Thrustmasterin Modena-ratti soveltuu käytännössä ainoastaan arcadetyylisiin ajopeleihin joissa ei ajotarkkuutta tarvita, eikä siten oikein sovi sellaisien pelien pelaamiseen kuin mitä Rallisport ja Sega GT edustavat. Laitetaan tähän loppuun vielä arvosanat ratille kunkin pelin pelaamisesta.
Ratin arvosanat peleissä:
Sega GT 2002: 2/5
Rallisport Challenge: 3/5
Crash: 4/5
Loppusanat
360 Modena Racing Wheel on Thrustmasterin osalta epäonnistunut yritys tuoda kunnollista ja kilpailukykyistä rattia Xboxille. Paketista löytyvät ihan suhteellisen hyvät polkimet eivät pysty pelastamaan kokonaisuutta, joka kaatuu vaisuista tärinäefekteistä ja epätarkasta ohjattavuudesta kärsivän ratin takia, eikä ratti sovellu käytännössä kuin kaikkein aracademaisempien pelien pelaamiseen.
