Vuoden kiinnostavin lumilautapeli on syntynyt rakkaudesta lajiin, mutta toteutus yskähtelee.

Kimmo ja Tommi Lahtisen psykedeelinen retroräiskintä haastaa, palkitsee ja haastaa.

Kampanja on yksinpelattuna surkea kokemus. Uutta sisältöäkin on vähän, vaikka uudenlainen endgame-pelimuoto löytyykin.

PlayStation 5 -versio on PC-esikuvansa uskollinen käännös, jonka tekniikka natisee kuin lämminvesiputki pakkasilla.

Pieniä suunnittelumokia ja vanhahtavaa grafiikkaa lukuun ottamatta uudelleenherättely on varsin toimiva beat' em up.

Teknisesti ja pelillisesti paranneltu jatko-osa ei tavoita edeltäjänsä kerronnallista terävyyttä.

Pelattavuuden ja kontrollien osalta liikutaan samassa hyvässä maastossa, mutta tasot ovat ykköstä mielenkiintoisempia.

Tarjolla on täysin suomennettu pelikokemus helpoilla ajokontrolleilla, värikkäällä peligrafiikalla ja näyttävillä monsteriautoilla.

Mitä jos Dead Cells olisikin Prince of Persia?

Hiekkakuopan kautta hutkittu par ei riitä pelisarjan veteraaneille.