Echoshift on omalaatuisen Echochromen hengessä tehty puzzlepeli, jossa keskitytään perspektiiviharhojen sijaan pelaamaan ajalla. Itsensä monistaminen kelloa vääntämällä ei ole ideana mitenkään uniikki, muttei myöskään puhkikulutettu. Echochromelta lainattu eriskummallinen tunnelma, fiksu tasosuunnittelu ja pikkuhiljaa uusia puolia itsestään esittelevä rakenne tekevät Echoshiftistä mielenkiintoisen ja kun hintalappukin on sisältöön nähden tasapainossa, on sitä vaikea olla suosittelematta.

Polyphonic Digital on tehnyt hienoa jälkeä kääntäessään Playstationin legendaarisinta autopelisarjaa PSP:n taskumuottiin. Uskottava ajofysiikka, samettisen pehmeä ruudunpäivitys ja runsas valikoima ratoja sekä autoja nostavat sen PSP:n autosimulaattorien kärkikastiin siitäkin huolimatta, että radalle mahtuu kerrallaan vain neljä autoa ja että uramoodin puuttuminen jättää yksinpelikokemuksen hieman ontoksi. Heikkouksineenkin kyseessä on nykykonsolien paras Gran Turismo ja mitä oivallisin lääke GT 5:n odottelusta aiheutuviin vieroitusoireisiin.

LittleBigPlanetin PSP-versio on kevyt tasohyppely, joka on omaksunut varsin onnistuneesti Media Moleculen kulttiklassikon tunnelman ja hyväntuulisuuden. Moninpelin puute ja lyhyenläntä tarinamoodi jättää sen piirun verran isoveljensä varjoon, mutta tasoeditori, pelattavuus ja ennen kaikkea pelin sielu ovat läsnä myös taskuversiossa. Toimivan spinoffin tekeminen laajalti tunnustetusta peliklassikosta ei ole helppoa, eikä Studio Cambridgen hyppy Media Moleculen jättisaappaisiin suju aivan kompuroimatta, mutta kaikkineen, lopputulos on miellyttävä ja positiivisella tavalla uniikki PSP-pelikokemus.

Motorstorm - Arctic Edge on viihdyttävän ajopelin esimerkillinen käännös. Vaikka PSP:ltä ja PS2:lta löytyy vain murto-osa PS3:n tehoista, ei Arctic Edgen ole tarvinnut sortunut kummoisiin kompromisseihin: polygoneja ja efektejä viljellään vähemmän, mutta tärkein, eli pelattavuus, toimii yhä kuin junan vessa. Toimiva ajotuntuma, mielikuvituksellisest radat, helposti omaksuttava pelattavuus ja ärsyttävät musiikit ? jep, Motorstorm ? Arctic Edge on Motorstormia aidoimmillaan.

Resistance - Retribution on ennen kaikkea konseptipeli. Se osoittaa havainnollisesti, kuinka modernista 3D-räiskinnästä on mahdollista leipoa toimiva mobiiliversio alistumatta raastaviin kompromisseihin grafiikan, kontrollien tai verkkopelin suhteen. Väkinäinen tarina ja muutama lapsus pelisuunnittelussa sysäävät sen väkisinkin hieman PS3-isoveljiensä varjoon, mutta jos sitä vertaa muihin PSP-ammuskeluihin, on kyseessä onnistunut teos. En tosin ole aivan varma, tarvitseeko maailmani välttämättä lisää juuri PSP:lle tehtyjä 3D-räiskintöjä, mutta mikäli kokee genren enemmän omakseen, ei Retributionin kanssa voi mennä vikaan.

Driver 76 on taannoin ilmestyneestä Driver - Parallel Linesista pyöräytetty kevytversio, joka siirtää pelaamisen painopistettä Grand Theft Autojen hiekkalaatikkomallista lähemmäksi tehtäväkohtaista kaahailua ja tuo mukaan vieläpä Driver sarjassa ennennäkemättömän moninpelin. Pelattavuudeltaan ja tunnelmaltaan onnistunutta kokonaisuutta rasittavat erittäin lyhyeksi jäävä yksinpeli sekä pidemmän päälle monotoniseksi käyvä tehtäväsuunnittelu. Todellisen hittipotentiaalin hyödyntäminen on siis jäänyt tälläkin kertaa hieman puolitiehen, mutta kyllähän Driver 76:sta irtoaa ihan kelvollista matkaviihdettä ja tiukkaa groovea ainakin yhden kesämökkireissun ajaksi.

Klassikkojen ystävillä on syytä niin suruun kuin riemuunkin Sid Meier's Piratesin PSP-version kanssa; riemuun sikäli, että kyseessä on uskollinen versiointi timantinkovasta klassikosta, suruun sikäli, että sellaiset tuotannolliset arvot kuten edes keskinkertainen grafiikka, pelattavuus ja äänimaailma ovat paikoin unohtuneet lähinnä pelin suunnitteludokumenttien alaviitteitä kaunistelemaan. Kunhan karkeimpia mokia oppii katsomaan hieman läpi sormien, paljastuu Sid Meier's Piratesin sisältä se sama koukuttava ydin, joka teki melkein normaaleista lapsista euforiahakuisia pelinörttejä jo 80-luvulla. Onhan sekin jo melkoinen meriitti.