BloodRayne on keskinkertainen toimintaeepos, jossa isopovinen, mielellään lateksiin pukeutuva ihmisvampyyri-tyttönen saa tehtäväkseen kurmottaa Hitlerin naziarmeijan kätyreitä toisen maailmansodan aika-kaudella jos jonkinlaisin konstein. Ruoska vain puuttuu. Pelin sankarittaressa on kyllä sitä potentiaalia, mutta peliä pelatessa tuntuu koko ajan vain siltä, että hän olisi eksynyt väärään peliin.Alkupuolen mielenkiinto peliä kohtaan lopahtaa suhteellisen nopeasti itseään toistavan pelattavuutensa ja yksitoikkoisen kenttäsuunnittelunsa takia. Peli vetää kotiin ne pisteet mitä vedettävissä on lähinnä sen takia, että paloitteleminen ja muu verellä läträäminen on toteutukseltaan kuitenkin jotenkuten onnistunutta ja ehkäpä terävähampaisen sankarittarenkin takia peliä jaksaa tahkota hieman enemmällä mielenkiinnolla. Jos pelissä ei olisi erikoisefektejä tai BloodRayneä itseään niin en koskisi peliin pitkällä tikullakaan. Kukin vetäkööt omat lopulliset johtopäätöksensä tästä.

Dead To Rights on Namcon versiointi Max Payne -toimintarymistelystä.

Splinter Cell on ensiluokkainen toiminta-hiiviskely niin Xboxilla kuin PS2:llakin, joka sisältää mielenkiintoisia tehtäviä sen lyhyen yksinpelikampanjansa loppuun asti. Graafiselta toteutukseltaan peli on kummallakin koneella yksi tämän hetken hienoimpia pelejä sisältäen myös lähes fotorealistiset varjot ja valaistuksen(xboxilla). Koska mitään merkittäviä eroja ei grafiikan lisäksi eri versioissa ole annan kummallekin pelille saman arvosanan, joka näkyy tavalliseen tapaan alapuolella.

Jos pitäisi mainita täydellinen toimintapelipaketti, niin James Bond 007: Nightfire olisi aivan varmasti omasta mielestäni tällainen. Parilla sanalla kuvailtuna paras koskaan tehty peliversio jo suhteellisen pitkän iän omaavasta James Bond 007 elokuvasarjasta. Peliä on varsin hauska pelata ennenkaikkea hyvän pelattavuutensa ansiosta, mutta hattua pitää nostaa myös isolla rahalla peliin tehdyille tehosteille sun muille jotka saavat lähestulkoon aikaan olon, että katselisi interaktiivista Bond-elokuvaa. Harmi vain että yksinpeliosuus ei ole niin kovin pitkäikäistä hupia.. Toisaalta pelin tehtävissä on uudelleenpeluun arvoa ja pelistä löytyy laadukas moninpeli, joka on monipuolisuutensa lisäksi niin ikään hauskaa. Kuten mainitsin jo PS2-version arvostelussa, on peli varsin laadukasta toimintaa Bondimaisissa merkeissä. Mikäli kotoa löytyy Xbox ja toiminnalle olisi tilausta, kannattaa NightFire ehdottomasti katsastaa.

Vivendin Lord Of The Rings - The Fellowship Of The Ring on Sormusten Herra kirjaan perustuva peli, jossa pelaaja pääsee ohjastamaan Frodoa, Aragornia ja Gandalfia varsin toiminnantäytteisissä merkeissä. Pääasiassa pelissä mätetään porukkaa kuonoon kankean taistelusysteemin saattelemana putkimaisiksi suunnitelluissa ympäristöissä. Frodolla pelatessa tosin mukana on taistelun lisäksi seikkailupelin tyylistä ongelmanratkontaa, joka on mukiinmenevää.

Buffy The Vampire Slayer on samannimiseen TV-sarjaan perustuva toimintaseikkailu, jossa sankaritar Buffy potkii epäkuolleita persuksille esikuvalleen uskolliseen tyyliin. Varsin nautittava kokonaisuus ja katsastamisen arvoinen peli pikkuvioistaan huolimatta. Peli on Buffy-faneille ehdoton pakko-ostos, mutta silti pelistä pitääkseen ei välttämättä ole pakko olla sarjan vannoutunut fani, sillä peli on Buffy-kuorrutuksensakin alla yksi Xboxin parhaimmista toimintaseikkailuista.