The Warriors on teemalleen sekä alkuperäistarinalleen uskollinen, varsin tyylitelty kolmannen persoonan toimintapeli. Väkivaltaisuudestaan ym. moraalisesta rappiosta huolimatta The Warriors onnistuu viehättämään toimivan ja vaihtelevan pelattavuuden, sekä mukaansatempaavan elokuvamaisen tunnelmansa ansiosta. Mikäli vatsa kestää, ikää riittää ja mieli halajaa toimintapeliviihdettä hieman aikuisempaan makuun, on The Warriors varsin pätevä valinta.

Hulk on vauhdikas toimintamätkintä, jossa juostaan, pompitaan, raivotaan ja tuhotaan. Peliä voisi kuvailla erityisesti sanalla hauska. Se sopii periaatteessa kaikille ei-tosikoille vanhemman ja nuoremman kaartin pelaajille. Sopuhintaisena oiva ostos.

Ford Mustang - Legend Lives on monin paikoin epäonnistunut yritys tuoda yksi maailman legendaarisimmista autobrändeistä joka pojan ulottuville. Jos peli ei yhtä kelvollista kaksinpelimoodia sekä neljääkymmentä kiiltävää Mustangia lukuun ottamatta sisällä ainoatakaan kehumisen arvoista asiaa, kannattanee se unohtaa ihan suosiolla ja valita joulupukin konttiin joku ihan oikeasti toimiva autopeli. Pleikkarilla, kun näistä ei nyt satu olemaan edes pulaa.

Burnout - Revenge on varsin kelvollinen lisäys entuudestaan hyvämaineiseen Burnout-sarjaan. Edellisosan täydellisyyttä hipova, arcademainen pelattavuus, häpeilemätön kolareilla mässäily ja käsittämätön vauhti, ovat kaikki vielä tallella, joskin EA:n viljelemä tekoviileä asenne, näyttäisi sekin valitettavasti vielä potkivan ja voivan hyvin. Mikäli Burnout 3 on jo koluttu puhki ja mieli tekee lisää samaa, tarjoaa Burnout - Revenge hieman vesitetystä kolarimoodistaan huolimatta ihan kelpo pelattavaa koko rahalla.

Fantastic 4 on kylmäverinen yritys kusettaa "tyhmää kuluttajaa" tunnetun elokuvalisenssin voimin.

Genreen katsomatta pitkästä aikaa hyvä peli niille, joille juoni on pelin tärkein elementti. Sopii myös aloitteleville seikkailijoille, muttei aivan perheen pienimmille. Fahrenheit on hyvä tapa aloittaa matka seikkailupelien kiehtovaan maailmaan. Vauhdikkaat toimintakohtaukset, loistava animointi, musiikki ja fiilis pitävät otteessaan. Vaikkei peli tarjoakaan konkareille riittävän haastavia ongelmia ratkaistavaksi, sen voi pelata pelkästään tunnelman ja hienon toteutuksen vuoksi läpi. Fahrenheitista on vaikea keksiä huonoa sanottavaa. Jos seikkailu ja tummat aiheet puhuttelevat, pelistä saa rahoilleen varmaa vastinetta.

God of War on kaikin puolin onnistunut ja näyttävä tasohyppely-toimintapeli, joka ammentaa inspiraationsa antiikin Kreikan tarustosta. Sodan jumala tarjoaa reilun parinkymmenen tunnin verran vaihtelevaa sekä loppuunsa hiottua pelattavuutta, paikoin surrealistisen kauniissa puitteissa, eikä päästä otteestaan helposti ennen lopputekstejä. Katsoipa peliä miten päin tahansa, on kyseessä jonkinasteinen mestariteos ja kiistatonta materiaalia vuoden peliksi. Huomattavan väkivaltainen toteutus rajaa God of Warin ikärajasuositusten mukaan täysi-ikäisten lystiksi, mutta mikäli vuosia on riittävästi plakkarissa ja pelihylly huutaa täydennystä, ei God of Warin kanssa voi mennä kovin pahasti vikaan.

Tekken 5 - The King of Iron Fist Tournament on perinteikkään tappelupelisarjan viimeisin osa, jonka ei luulisi jättävän kylmäksi uusia kokeilijoita, kouliintuneista veteraaneista puhumattakaan. Sopivassa suhteessa sähellykstä ja taitoa painottava pelattavuus, tarkoin tasapainoitettu hahmovalikoima sekä loistava visuaalinen ulosanti nostavat Tekken 5:n paitsi PS2:n tappelupelien kuninkaaksi, myös erittäin varteenotettavalle sijalle kaikkien aikojen parhaiden PS2-pelien listalla. Kyseessä on kiistaton klassikko, joka mielestäni kuuluisi jokaisen pleikkaripelaajan pelihyllyyn.

Destroy All Humans on hyvällä huumorilla höystetty, ihmiskunnan tuhoamiseen keskittyvä kolmannen persoonan räiskintä, joka imee inspiraationsa niin Grand Theft Autosta, kuin 50- ja 60-lukujen naiiveista ufo-elokuvistakin. Paikoin loistava huumori, avoin ja onnistunut tasosuunnittelu sekä uskottavalla fysiikanmallinnuksella höystetty pelattavuus nostavat sen reippaasti keskivertopelien suosta, mutta loppua kohden laadullisesta laskusuhdanteesta kärsivä tarinankerronta pitää sen piirun päässä klassikkomateriaalista. Kaikesta huolimatta, jos pelin teema sattuu kiinnostamaan edes etäisesti, ei Destroy All Humansiin tarvitse pettyä.