Kung Fu Chaos on värikkäällä grafiikalla, hienoilla erikoisefekteillä sekä mielenkiintoisella pelattavuudella varustettu hieman erilainen tappelupeli, jonka hyvin suunnitellut taisteluareenat luovat tuoreuden tunnelman peliä pelattaessa. Valitettavasti tappelupelinä peli kompastuu yksinpelinsä osalta useiden veljiensä tapaan lyhyyteen (ja hieman yksitoikkoiseen sisältöön), jota jaksaa muutaman illan pelata, mutta jonka jälkeen hauskanpitoon tarvittaisiin vierelle jo kaveri tai mikäli mahdollista niin kolme. Mikäli kuitenkin kiinnostaa kokeilla hieman tavallisuudesta poikkeavaa mättöpeliä, niin Kung Fu Chaos saattaa hyvinkin olla oikea valinta.

Midtown Madness 3 ei ole pelikokemuksena mitään kovin mullistavaa. Hienosti mallinnetut Pariisi ja Washington ovat kyllä ihan kivoja kruisailukohteita arcademaisesti käyttäytyvillä menopeleillä, mutta muilta osin yksinpelin sisältö jää edellisten osien tapaan melko laihojen ja tylsien pelimuotojen varaan. Jos sattuu omistamaan toisen ohjaimen, tai on mahdollisuus hyödyntää pelin Xbox-Live tai System Link tukea, niin kannattaa peliä harkita, sillä kaverin kanssa peliä jaksaa pelata innolla ainakin jonkin aikaa.

BloodRayne on keskinkertainen toimintaeepos, jossa isopovinen, mielellään lateksiin pukeutuva ihmisvampyyri-tyttönen saa tehtäväkseen kurmottaa Hitlerin naziarmeijan kätyreitä toisen maailmansodan aika-kaudella jos jonkinlaisin konstein. Ruoska vain puuttuu. Pelin sankarittaressa on kyllä sitä potentiaalia, mutta peliä pelatessa tuntuu koko ajan vain siltä, että hän olisi eksynyt väärään peliin.Alkupuolen mielenkiinto peliä kohtaan lopahtaa suhteellisen nopeasti itseään toistavan pelattavuutensa ja yksitoikkoisen kenttäsuunnittelunsa takia. Peli vetää kotiin ne pisteet mitä vedettävissä on lähinnä sen takia, että paloitteleminen ja muu verellä läträäminen on toteutukseltaan kuitenkin jotenkuten onnistunutta ja ehkäpä terävähampaisen sankarittarenkin takia peliä jaksaa tahkota hieman enemmällä mielenkiinnolla. Jos pelissä ei olisi erikoisefektejä tai BloodRayneä itseään niin en koskisi peliin pitkällä tikullakaan. Kukin vetäkööt omat lopulliset johtopäätöksensä tästä.

Tao Feng: Fist Of The Lotus tarjoilee mukiinmenevää ja hyvännäköistä mättöä tyyliin Mortal Kombat, mielenkiintoisella raajavaurio-ominaisuudella, sekä interaktiivisilla taisteluareenoilla höystettynä. Yksinpelinä alku-innostuksen jälkeen perustylsäksi ja turhauttavaksi mättöpeliksi muuttuva, mutta kaverin kera sitäkin hauskempaa.

Dead To Rights on Namcon versiointi Max Payne -toimintarymistelystä.

Splinter Cell on ensiluokkainen toiminta-hiiviskely niin Xboxilla kuin PS2:llakin, joka sisältää mielenkiintoisia tehtäviä sen lyhyen yksinpelikampanjansa loppuun asti. Graafiselta toteutukseltaan peli on kummallakin koneella yksi tämän hetken hienoimpia pelejä sisältäen myös lähes fotorealistiset varjot ja valaistuksen(xboxilla). Koska mitään merkittäviä eroja ei grafiikan lisäksi eri versioissa ole annan kummallekin pelille saman arvosanan, joka näkyy tavalliseen tapaan alapuolella.

Jos pitäisi mainita täydellinen toimintapelipaketti, niin James Bond 007: Nightfire olisi aivan varmasti omasta mielestäni tällainen. Parilla sanalla kuvailtuna paras koskaan tehty peliversio jo suhteellisen pitkän iän omaavasta James Bond 007 elokuvasarjasta. Peliä on varsin hauska pelata ennenkaikkea hyvän pelattavuutensa ansiosta, mutta hattua pitää nostaa myös isolla rahalla peliin tehdyille tehosteille sun muille jotka saavat lähestulkoon aikaan olon, että katselisi interaktiivista Bond-elokuvaa. Harmi vain että yksinpeliosuus ei ole niin kovin pitkäikäistä hupia.. Toisaalta pelin tehtävissä on uudelleenpeluun arvoa ja pelistä löytyy laadukas moninpeli, joka on monipuolisuutensa lisäksi niin ikään hauskaa. Kuten mainitsin jo PS2-version arvostelussa, on peli varsin laadukasta toimintaa Bondimaisissa merkeissä. Mikäli kotoa löytyy Xbox ja toiminnalle olisi tilausta, kannattaa NightFire ehdottomasti katsastaa.

Vivendin Lord Of The Rings - The Fellowship Of The Ring on Sormusten Herra kirjaan perustuva peli, jossa pelaaja pääsee ohjastamaan Frodoa, Aragornia ja Gandalfia varsin toiminnantäytteisissä merkeissä. Pääasiassa pelissä mätetään porukkaa kuonoon kankean taistelusysteemin saattelemana putkimaisiksi suunnitelluissa ympäristöissä. Frodolla pelatessa tosin mukana on taistelun lisäksi seikkailupelin tyylistä ongelmanratkontaa, joka on mukiinmenevää.

Blinx The Time Sweeper on omaperäisen ja erilaisen idean omaava tasohyppelypompinta, jossa söpökissa Blinx jahtaa aikahirviöitä imurillaan. Pelin alkupään kenttien turhankin helppo vaikeustaso ja enemmän tai vähemmän itseään toistavat kentät sekä ehkä joidenkin mielestä kokonaisuudessaan lapsellinen toteutus saattavat karkottaa hieman vanhemmat pelailijat nopeasti pois. Toisaalta jos tykkäät pelata Super Mario pelejä, niin ei Blinx-kissan seikkailutkaan pitäisi niin kovasti kuvottaa. Mikäli etsit innovatiivista ja hieman erilaista pelattavaa tasopompintaa, niin Blinx: The Time Sweeper on katsastamisen arvoinen. Toisaalta jos värikäs grafiikka ottaa silmiin liikaa tai samoilla linjoilla liikkuvien kenttien pelaaminen ei kiinnosta niin voi olla parempi sivuuttaa kyseinen peli.

Rocky-peli tekee oikeutta sen elokuvaversiolleen olemalla yksinkertaisesti yksi kaikkien aikojen parhaimmista nyrkkeilypeleistä puhumattakaan Xboxin parhaasta. Näyttävännäköinen ulko-asu, hyvin toteutettu elokuvamoodi tasokkaalla tekoälyllä varustettuna ja kavereiden kanssa pelattava hauska ja hyvä moninpelipuoli tekevät pelistä varsin ostettavan arvoisen teoksen ja takaavat pelin pitkä-ikäisyyden. Mahdollinen addiktiivisuus peliä kohtaan voi tosin olla kohtalokasta, sillä ottelun kuin ottelun voittaminen vaatii veronsa käsistä, niin eikä se jossain vaiheessa ilmenevä turhautuminenkaan peliä kohtaan varmastikaan ole kovin kaukaa haettua.