A Rite From The Stars on espanjalaisen indiestudio Risin’ Goatin ensimmäinen tuotos. Pelissä omaksutaan nuoren Makoa-heimoon kuuluvan mykän lehtinaamaripoika Kirmin rooli. Tähdet ovat valinneet pojan astumaan legendan rooliin. Pojan pitäisi siksi käydä läpi tuohon asemaan nousemiseen tarvittavat riitit ja koettelemukset lävitse taianomaisella Kaikalan saarella, jossa poika muun heimon kanssa asustaa. Avukseen Kirm saa opastavan tähden Hokun sekä mangustin nimeltä Mirk. Kaikkiaan erilaisia teema-maailmoja on kolme; urheus, henki ja viisaus.
Mitä tulee Makoa-heimoon, on se ihan oikean elämän tapaus. Kyseessä on Mosambikista lähtenyt ja Madagaskarilla majapaikkaansa pitävä etninen ryhmittymä. A Rite From The Stars -pelissä puhutaan kivana yksityiskohtana koko pelin ajan pelkkää makoalaista heimokieltä.
Pelattavuudeltaan A Rite From The Stars on eräänlainen puzzlenratkontapeli perinteisen seikkailupelin point&click -kontrolleilla. Kirmiä ei ohjailla peliohjaimella eikä nuolinäppäimilläkään, vaan poikaa klikkaillaan ruudulla eteenpäin yksinomaan vasemmalla hiiren näppäimellä. Hetkinä, jolloin Kirmin apuna on karvainen Mirk, ohjataan mangustia vastaavasti hiiren oikeaa korvaa klikkailemalla. Periaatteessa molempia hahmoja voidaan juoksuttaa vaikkapa samaan aikaan, klikkailemalla molempia hiiren korvia. Simppeliä sinänsä, mutta pelkkään hiireen luottava ohjaustapa on kenties se pelin suurin lannistaja.
Hahmon tai hahmojen ohjaaminen kun ei oikein missään vaiheessa tunnu sulavalta tai mielekkäältä. Kyllähän Kirmiä klikkailee menemään ruudulla ja tuplaklikkauksella lehtipoju jopa lähtee kirmaamaan nopeammin – samalla tavalla tekee myös Mirk. Tämä toimii tosin vain laajemmissa ruuduissa, joissa on tilaa klikata maata. Puzzlejen tyypit kuitenkin vaihtelevat, eikä pelattavuus pysy siksi tasaisena kaiken aikaa. Ahtaissa ruuduissa tai 2D-tasohyppelyn kaltaisissa kuvakulmissa taikasienien klikkaileminen samoilla hiirennapeilla ylikuljettaviksi silloiksi käy vähän tylsäksi ja etäiseksi tavaksi kontrolloida hahmoja.
Puzzleruuduissa, jotka taasen vaativat tarkkuutta ja nopeita liikkeitä (esimerkkinä kuilun yli haarautuvalla sillalla toikkarointi henkiä paeten tai toisaalla taikasieniä puhkoen) eivät ole omiaan tällaiselle kontrollisysteemille. Turhaa kuolemista ja turhautumista tulee toiminnallisemmissa ruuduissa paljon, kun taas hotspottien etsiminen ruudulta ei aina ole niin yksiselitteistä. Jossain puzzleissa pitäisi vaihtaa normaalin- ja henkimaailman välillä, koska ne tarjoavat erilaista näkymää ja siten se vaihteleminen toimii osana ratkaisua. Henkimaailman puolella kun kiville ja puunkannoille voi jutella, mutta normimaailmassa ne ovat vain niitä elottomia objekteja ja sitä rataa.
A Rite From The Stars on peli, jossa sinänsä olisi paljon ideaa ja potentiaalia. Sen hieno ja taianomainen maailma Kaikalan saarella on mielenkiintoinen. Kirm on mielenkiintoinen hahmo, eikä sidekick Mirk ole sekään hassumpi idea. Mirk osaa mennä myrkyllisten kaasujen lävitse kuolematta, joka tuo mukanaan yhteistyötä vaativaa pelaamista. Jotkin puzzlet pelissä ovat jopa ihan hauskojakin, mutta niitä on liian harvakseltaan. Useammat kun ovat joko kontrollien vuoksi rasittavia tai sitten epäselviä naksuttele kaikkea tai ”yritys-erehdys” -tyyppisiä, rasittavuuteen asti toistoa vaativia. Eräässä puzzleruudussa onnistuin saamaan pelini jopa umpikujaan ja mangusti täytyi tapattaa. Samaisen puzzleruudun alussa sain pelin bugaamaan lähdettyäni kiipeämään köynnöstä pitkin tuplaklikkauksella, joka pompautti mangustin oitis alas puusta, eikä köynnöksen saanut enää tarttua.
Vaikka peli ei edes bugaisi tai jäisi jumitilaan, voi hankalasti hahmottuvia puzzleja silti tulla vastaan, vaikka pelaajalle on annettu tasan yksi toimintonäppäin ja se on jopa sama, jolla hahmoja liikutetaan. Vasen hiirenkorva Kirmillä ja oikea nappula Mirkille. Kun lehtikursori osuu johonkin interaktiiviseen, se alkaa hohtaa reunoiltaan ja silloin voidaan klikkaamalla saada jotain aikaiseksi tai sitten ei. Pelistä oli paikoitellen vaikea saada selkoa yrittääkö se olla perinteinen point&click -seikkailu, vaiko yrittääkö se olla samaan aikaan myös jotain muutakin. Kenties pelkkä seikkailupeligenre olisi ollut se paras vaihtoehto ja tuottanut tasaisemman lopputuloksen.
Onkin harmi, että pelattavuuden tuntuma on vähän niin ja näin, koska esimerkiksi ääninäyttely pelissä on hyvää. Vaikka ilman tekstejä ei allekirjoittanut pelistä ymmärtäisi sanaakaan, antaa aito makoalainen kieli puhuttuna kummasti aivan erilaista tunnelmaa pelille, kuin jos Kirm ja muut saarella asustavat puhuisivat tuttua ja turvallista englantia. Samanlaisen ratkaisun kielen osalta toteutti muutamia vuosia sitten julkaistu varsin pelattava indietasopompinta Never Alone.
Pelin taustalla soiva musiikki on sekin kaunista ja tunnelmarikasta ja pelintekijät sanovatkin musiikin koostuvan aidosta makoalaisesta. Muussakaan äänimaailmassa oikeastaan valittamista. Harmi, ettei samaa voi sanoa pelin visuaalisesta toteutuksesta. Vaikka detailit oli ruuvattu täysille, ei peli grafiikkansa osalta säväytä oikein millään tasolla ja kokonaisuusilme jääkin varsin karuksi ja vain muutaman ohimenevänä hetkenä yleisilme on jotakuinkin passeli. Lehtipoika Kirm on varmastikin pelin parasta antia, mutta näin muuten voidaan sanoa grafiikan olevan varsin karua tasoa. Henkimaailmaan vaihdettaessa grafiikan taso ja yksityiskohtaisuudet putoavat entisestään.
On toki ymmärrettävää, että indiestudion budjetti on aina hyvin rajallinen, mutta A Rite From The Starsin visuaalinen anti kuin kankea kontrollisysteemikin sekä epätasaisuus pulmatilanteiden osalta yksinkertaisesti ovat sellaisia seikkoja, jotka estävät peliä saavuttamasta kaikkea sen potentiaaliaan. Hintaa pelillä on vajaa kolmetoista euroa, joten jos puzzlenratkonta henkimaailmatunnelmissa yhtään kiinnostaa, kannattaa pelin nimi ainakin pitää mielessä.
