A Way Out arvostelussa
Kun peli on pakko pelata co-op pelimuodossa kaverin kanssa, ei se kuulosta hirveän houkuttelevalta. A Way Out on kuitenkin mukaansatempaava teos, joka on myös suopea kaveruksien kukkarolle, kun vain toisen osapuolen tarvitsee omistaa peli.
Positiiviset yllätykset pelimarkkinoilla tuntuu olevan harvassa, eikä niitä vuositasolla tule hirveän usein koettua. Onneksi pienemmät pelitalot tarjoavat yllätyksiä satunnaiseen tahtiin, siinä missä isot tekijät turvautuvat päivittämään jo entuudestaan tunnettua pelisarjaa tai genreä. Hazelight on onnistunut kehittämään omalaatuisen kokemuksen, jonka voi jakaa kaverin kanssa puoli-ilmaiseksi.
A Way Out on suurimmaksi osaksi aikamoinen outolintu juuri siitä syystä, että sitä ei voi pelata yksin, eikä edes online-pelimuodossa, vaan toverin seurassa. Tämä ymmärrettävästi rajaa potentiaaliset ostajat aika tarkasti, mutta kaikeksi onneksi pelaajille riittää, kunhan vain toisella on peli ostettuna. Pelin omistaja voi sitten jakaa kokemuksensa kenelle tahansa ystävälleen Origin-sovelluksessa tai vaihtoehtoisesti samalla koneella pelatessa, näppäimistöä ja ohjainta hyödyntäen.
A Way Out sijoittuu 70-luvulle. Se on tarina kahdesta kivensisään joutuneesta miehestä, nimeltään Vincent ja Leo, jotka eivät aluksi edes tiedä toistensa olemassaolosta. Vankilan kova elämä kuitenkin johdattaa heidät yhteen ja pian he ovat selät vastakkain, kohtaamassa tulevaa vastarintaa. Pikkuhiljaa kumpikin hahmoista avautuu omasta elämästään ja pian he huomaavat omaavan saman päämäärän. Toverit päättävät paeta vankilasta yhteistuumin ja korjata vääryyden, jonka vuoksi he kaltereiden taakse joutuivat.
A Way Out on paljon suurempi peli kuin se ensin antaa olettaa. Kaikki viittaa lyhyehköön vankilapako-simulaattoriin, mutta tarinassa on paljon syvempiäkin piirteitä, jotka tulevat esiin pelin edetessä. Luvassa on tiukkaa takaa-ajoa autoilla, hiiviskelyä pusikoissa, parkouria ja hassuttelua banjon ja pianon kanssa. Vincent ja Leo ovat molemmat jahdattuja, mutta välillä he pääsevät itsekin kissan rooliin. Pelin juoni ei välttämättä ole mikään omaperäisyyden riemuvoitto, mutta se on erittäin hyvin toteutettu. A Way Outin juonta suurempi nautinto on läpi pelin jatkuva yhdessä oivaltamisen into ja tekeminen. Välillä tulee myös tilanteita joissa on tokaistava yhteen ääneen että, ”vau, aika siistiä!”
Pelin toteutus on yksi jännimmistä mitä on nähty ja alkuhetkien kummastelun jälkeen Way Outin ulkomuoto tuntuu mukavan kotoisalta. Hyvin usein kuvaruutu jakautuu kahtia, ja päähenkilömme pääsevät tutkimaan ympäristöä omassa rauhassa. Siinä kun toinen sytyttelee nuotiota voi kaveri kalastaa tai jutella ympäristössä oleville henkilöille. Tämä näytön halkaiseminen ei tunnu yhtään niin ahdistavalta kuin se aluksi kuulostaa. Tilaa on jokaisessa tilanteessa tarpeeksi ja harvemmin kameraa tai kuvakulmaa tulee edes mietittyä. Tätä kuvaruudun pilkkomista on hyödynnetty erittäin hyvin ja innovatiivisesti.
Vaikka ruutu pilkkoutuu, on yhteistyö koko pelin idea. Missään vaiheessa ei varsinaisesti olla yksin, vaan tilanteet käydään läpi yhdessä, toista tukien. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että puheyhteys kaverien välillä täytyy olla aika saumatonta. Mikki onkin melkein välttämättömyys, varsinkin kun Origin-sovelluksen chattisysteemi on erittäin köykäinen peliä pelattaessa. Puhe- ja itse peliyhteys luodaan pelaajien kesken kahdestaan ja tämä nostattaa kysymyksen viiveestä. Oli kuitenkin ilo huomata, että viivettä ei juurikaan tullut havainneeksi, vaikka pelin sisällä ollessa yhteysmittari värähteli ikävästi. Täytyy myös huomioida, että nettiyhteyksissä voi olla hyvinkin paljon eroja. A Way Out kuitenkin pyörii erinomaisesti myös 4G-verkossa toimivilla internet-yhteyksillä. Suurin osa maamme nettiyhteyksistä kuitenkin pelaa kohtuu hyvin, joten pätkimisen pitäisi olla harvinaista. Hieman kuitenkin harmittaa, että oman nettiyhteyden kestävyyttä joutuu pohtia peliä hankittaessa.
Kontrollit pelissä toimivat kohtalaisen mukavasti, sekä näppäimistöllä ja että ohjaimella. Tosin hahmot kyllä liikkuvat tönkön oloisesti. Näppäimet ja tattien nopeudet voi toki säätää mieleisekseen. Ruudulle ilmestyvät nappula-opasteet on helppo ymmärtää yllättävimmissäkin tilanteissa, joita on esimerkiksi lyöntien väistämiset ja hypyt. Ajoneuvojen liikkeet sen sijaan eivät ole mennyt aivan nappiin, mutta näitä tilanteita onkin hyvin harvakseltaan ja mitään turhautumista ei kerkeä tämän johdosta syntyä. Audiovisuaalinen anti on suurimmaksi osaksi yllättävän nättiä ja paikoittain hyvin rikasta.
Pienellä tutkimisella saattaa huomata hienoja yksityiskohtia ja ruoho ja maisemat on nättiä katseltavaa. Vincentin ja Leon äänityöskentely on uskottavaa ja tunteet vaikuttavat aidoilta. A Way Out on erinomainen toimintaseikkailu, vaikka ei olekaan kovin pitkä, tai haasteellinen. Hazelight on onnistunut hyvin siinä mitä se luomukseltaan haki ja kokemuksesta jää lämpimät muistot.
