Arvostellut: Mikko Kosonen, 23.marraskuu 2018

Peliarvostelu

Achtung! Cthulhu Tactics

Pelin nimi: Achtung! Cthulhu Tactics
Alusta: Xbox One
Kehittäjä/Julkaisija: Auroch Digital/Ripstone
Pelaajamäärä/Moninpeli: 1 pelaaja, ei moninpeliä
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Achtung! Cthulhu Tactics kansikuva

Cthulhu Tactics on viisi vuotta sitten Kickstarterissa menestyksekkäästi rahoitettu kynä&paperi -roolipeli, joka yhdisti legendakirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaa sekä toisen maailmansodan natsit ja liittoutuneet. Kokeiluhaluiset natsit omivat pelissä liittolaisikseen muinaisten jumalien pimeyden voimia kuin hahmojakin, kuten esimerkiksi hyytelömäisen Shoggothin.

Achtung! Cthulhu Tactics sen sijaan on indiekehittäjä Auroch Digitalin videopelinäkemys kyseisestä lautaroolipelistä. Heti ensiminuuteilla yksi asia käy selväksi: kyseessä on pelattavuudeltaan ja mekaniikaltaan ja osin ulkoasultaankin suora kopio Firaxiksen Xcom-sarjan peleistä. Paikoin tuleekin tunne siitä, että onko kyseessä jonkinlainen ilmainen Xcom-modi, mutta eipä ole. Esikuvansa tapaan myös Achtung! Cthulhu Tactics sai alkunsa Kickstarterin kautta. Kenties hieman harvinaisempana saavutuksena kuluvan vuoden alussa rahoituksensa saanut projekti vietiin alusta loppuun läpi vain kahdeksassa kuukaudessa. Tämä sinänsä on varsin hieno saavutus verrattuna moniin muihin takkuilleisiin videopelikickstartereihin.

Peli asettaa pelaajan toisen maailmansodan tunnelmiin nelihenkisen possen puikkoihin. Ideana olisi sotia Nazi Black Sun ja Nachtwolfe -ryhmittymiä vastaan ja selvittää, mitä juonia ne oikein puuhastelevat. Koska peli tuntuu niin suoralta Xcom-kopiolta – muutamat visuaaliset yksityiskohdat ovat jopa identtisiä Xcomiin verrattuna – on pelistä helppo nähdä suoraan, missä se onnistuu ja missä ei. Siksi onkin hieman kummallista, että indiestudio on valinnut näinkin mukailevan lähestymistavan pelilleen.

Xcomissa pelaaja rakentaa, laajentaa ja päivittää omaa tukikohtaansa ja kouluttaa ja parantaa joukkojaan sekä näiden varusteita ja aseita. Achtung! Cthulhu Tactics -pelissä ei tehdä mitään tällaista. Tehtävästä toiseen siirrytään karttaruudun kautta ja jokaiseen tehtävään lähtee sama nelihenkinen iskujoukko.

Pelatuista tehtävistä kertyy XP:tä sekä muutamia uusia varusteita, minkä lisäksi jokaisen hahmon taitopuuta päästään availemaan. Siihen se hahmon kustomointi sitten jääkin. Hahmojen ulkonäköä eikä edes nimiäkään pääse muokkailemaan – minkäänlaista Xcomista tuttua personointia ei pääse siis harrastamaan ja hahmoilla on omat lukitut nimensäkin jo valmiina. Xcom-sarjan peleissä oman sotilaan menetys harmitti, koska niiden paranneltujen taitojen ja menetettyjen varusteiden lisäksi tuntui aina, että kaatuneella hahmolla oli se oma persoona, juurikin muokattujen yksityiskohtien ansiosta.

Toisaalta Achtung! Cthulhu Tactics -pelissä eivät hahmot edes voi kuolla, joten tätä menetyksen tuskaakaan ei pääse kokemaan. Kentällä kaatuva sotilas voidaan elvyttää ja jos ei elvytä, elpyy hän itse kunhan taistelutilanne on ohitse. Tehtävien osalta peli tarjoaa tarinatehtävää ja sivutehtävää. Eroa on lähinnä se, että toinen edistää kampanjaa ja toinen ei. Sivutehtävistä palkitaan totta kai XP:llä, sekä ehkä hieman paremmilla varusteilla, jotka siis parantavat hahmojen sotimismahdollisuuksia. Soihtu näyttää paljastaa paremmin vihollisten sijainteja, suojapanssari auttaa kestävyydessä ja pullo viskiä taskussa tuo lisää tahdonvoimaa.

Oli tehtävätyyppi sitten kumpi tahansa, tuntuvat molemmat pelivariaatiot täysin samalta. Jokaisen tehtävän taustalla soi vieläpä täysin sama lyhyt musiikkiraita, joka alkaakin jo muutaman kuulemisen jälkeen toistamaan pahasti itseään. Kaikki tasot ovat myös käytännössä samanlaisia putkimaisia ja pääosin metsäkenttiä, joista puuttuu kaikki vaihtelu. Kyllä Xcomin-pelien kentät nekin paikoin ovat toistaneet itseään, mutta niissä sentään pääsi sisälle rakennuksiin ovista tai ikkunoista, jotka antoivat mahdollisuuksia lisätaktisuuteen. Achtung! Cthulhu Tactics ei tarjoa muuta kuin kiveä ja puunrunkoa parhaimmillaan.

Ennen jokaista taistelua pelaaja juoksuttaa nelihenkistä jengiä yhtenä ryppäänä kohti ruudulla näkyvää tehtävämerkkiä, kunnes kohdataan vihollinen, jonka jälkeen aletaankin käskyttää tyyppejä yksittäin. Tästä eteenpäin kaikilla pelaajan hahmoilla on kaksitoista AP:tä (action points) käytössään per vuoro. Kaikenlainen tekeminen, kuten liikkuminen ja ampuminen tutusti kuluttavat näitä eri määrän. Kun kaikkien hahmojen AP:t on käytetty, siirtyy vuoro viholliselle. Oman vuoronsa voi myös halutessaan itse lopettaa.

Pimeyden natsit ovat ihan pimeitä

Pelillä on tapana vyöryttää heti isompi lauma vihollisia pelaajan kimppuun jokaisessa kohtaamisessa, koska tekoäly on suoraan sanottuna kehnoa. Normaalivaikeustasolla pelatessa vihollisella tuntui monesti olevan vaikeuksia osua edes ladon seinään ja tämän lisäksi tietokone käskytti joukkoja varsin kummallisesti – rynnätään aivan pelaajan likelle ja sen jälkeen laitetaan hahmon vuoron päättävä overwatch-vahti päälle sen sijaan, että ammuttaisiin heti. Tai juostaan yhtäkkiä karkuun hyvästä suojaisasta paikasta sen sijaan, että yritettäisi ampua. Tekoälyn poukkoilu ja palloilu taistelukentällä saikin pelaamisen tuntumaan hölmöltä seurata ja myös tylsältä kokea – miksi pelata tällaista tekoälytöntä peliä?

Etenkin, kun tehtävien jälkeen ei ole tarjolla mitään kivaa sivupuuhasteltavaa. Xcomissa palataan jokaisen tehtävän jälkeen enemmän tai vähemmän kokonaisena joukkona takaisin tukikohtaan, jossa rahaa on tullut kassaan ja kenties tutkimustyöstäkin on saatu tuloksia aikaan. Achtung! Cthulhu Tactics -pelissä saadaan tehtävän jälkeen vähän uusia varusteita ja taitopisteitä kullekin neljälle hahmolle taitopuuta varten ja palataan karttaruudulle. Varustellaan ja parannellaan hahmot ja ei muuta kuin seuraava tehtävä käyntiin, samanlaisessa putkimaisessa metsämaisemassa.

Jos Achtung! Cthulhu Tactics kalpenee sisältönsä ja koukuttavuutensa puolesta Xcomille ollessaan niin suora kopio, on peli kontrolleiltaan toimiva juuri tästä samasta syystä. Peli ilmaisee selkeästi erittäin tutun näköisellä kilpikuviolla, missä hahmolle on suojaa tarjolla ja missä ei. Liikkuminen sekä erilaisten kykyjen käyttäminenkin ristiohjaimella on varsin helppoa ja mutkatonta.

Varoitus! Töksähtelyä luvassa

Kunpa pelin tekninen toteutus pelin aikana vain olisi parempaa. Joka ikinen kerta, kun juoksutettava porukka kohtaa vihollisen, peli töksähtää. Viholliset liikahtelevat paikoilleen ja peli töksähtää. Pelaaja saa omat hahmonsa yksittäin haltuunsa ja hahmojen selaaminen töksäyttää pelin jokaisen hahmon kohdalla joka ikinen kerta. Taistelutilanteessa hahmojen selailu onkin varsin rasittavaa. Töks-töks-töks-töks.

Tökkimisen päälle kun yhdistetään vain tyydyttävää tasoa oleva peligrafiikka, alkaa soppa olla valmis. Achtung! Cthulhu Tactics on kyllä hyvällä idealla varustettu peli, joka huutaa Xcomia koko sen ajan kun sitä pelailee, mutta samaan aikaan se on hyvässä ja pahassa paljon Xcomia muistuttava pelikokemus. Vaikka kontrollisysteemi toimiikin ihan kivasti, on kaikki muu paljon köyhempää ja huonommin toteutettua. Toki kyseessä on indieprojekti, mutta silti melkein samalla rahalla (25 euroa) saa nykyään hommattua myös Xcom 2:n Xboxille. Mikäli satut omistamaan Xbox 360 -versiot peleistä Xcom: Enemy Within ja Enemy Unknown, ovat nämäkin nykyään taaksepäin yhteensopivia Onen kanssa.

Yhteenveto

Kaipaa hiomista

Hyvää

  • - Kontrolleiltaan toimivaa vuoropohjaista RPG:tä
  • - Xcom-klooni

Huonoa

  • - Peli töksähtelee toistuvasti
  • - Samana toistuva musiikki puuduttaa
  • - Tasosuunnittelu on tylsää
  • - Kehno vihollistekoäly
  • - Omaa joukkoa ei voi personoida
  • - Xcom-klooni
  • - Pelaajan hahmot ovat kuolemattomia