Afro Samurai 2 - Revenge Of Kuma - Volume One

Afro Samurai 2 - Revenge Of Kuma - Volume One arvostelussa

Kaljuksi ajeltu.

Teksti: Mikko Kosonen, 26.9.2015 Arvioitu lukuaika: 6 minuuttia
Arvostelun Afro Samurai 2 - Revenge Of Kuma - Volume One kansikuva

Aina joskus tulee vastaan pelejä, joista on helppo jo ensiminuuttien aikana nähdä ovatko ne huonoja vai hyviä kokemuksia. Tällaiset pelit ovat peliarvostelijalle tietysti sitä helpointa kauraa. Vuosi 2015 alkaa olla reippaasti yli puolenvälin, mutta vielä on aikaa kokea ja nähdä se vuoden heikoimpiin kuuluva tapaus. Aiemmin tätä titteliä vielä piti omien kokemuksieni perusteella kesällä julkaistu Alone In The Dark – Illumination, mutta aika lähelle tätä ykkössijaa pääsee nyt myös Afro Samurai 2 – Revenge Of Kuma.

Alkuperäinen Afro Samurai -peli, jonka arvostelin vuonna 2009, oli keskitasoa huonompi hack ‘n’ slash -peli, jossa afropäinen, tumma samurai tykkäsi viipaloida vihollisia paloiksi terävällä katanallaan. Peli perustui samannimisen japanilaiseen mangasarjaan ja Afron ääninäyttelijänä niin sarjassa kuin pelissäkin toimi itse Samuel L. “motherfucker!” Jackson. Ääninäyttely olikin pelin parhaita puolia, sillä itseään toistanut pelattavuus, heikko tekoäly ja kenttien lineaarisuus mokasivat hyvän pelikonseptin.
Alkuperäinen Afro Samurai ei luultavimmin ollut mikään menestys, sillä sen kehittänyt Namco Bandain Amerikan osasto ei halunnut enää tehdä uusia pelejä ja hylkäsi lisenssin. Nyt luvat onkin päätynyt aivan muihin käsiin. Afro Samurai 2 – Revenge Of Kuman julkaisijana toimii suhteellisen tuntematon Versus Evil ja pelin on kehittänyt Redacted Studios debyyttipelinään.

Sen sijaan, että Afro Samurai 2 olisi täyspitkä jatko-osa, hyppää Versus Evilin peli episodipohjaisten kokemusten maailmaan ja tarkka nimi onkin oikeasti Afro Samurai 2 – Revenge Of Kuma – Volume One. Pelin tarina aiotaan jakaa kolmeen episodiin. Episodin voi ostaa joko yksittäisenä hintaan kolmetoista euroa tai sitten valmiin “trilogiapaketin” hintaan 32 euroa. Kyseessä ei siis ole mikään budjettipeli, kun ajattelee, että esimerkiksi Telltale Gamesin episodipelit ja episodipelit näin yleisesti ottaenkin maksavat yksittäin tyypillisesti vain noin viisi euroa. Hintalappu ei kuitenkaan ole pelin murheista se suurin.

Poissa on mahtava Samuel L. Jackson ja se on korvattu jollain sinnepäin kuulostavalla ääntelijällä. Kiroilu on kyllä edelleen tallella ja manga-esikuvansa tapaan peli on edelleen myös brutaali – raakuudessa ei turhia säästellä.

Afro Samurai 2:n tarina kertoo Kumasta, (näyttää vähän Darth Vaderilta ilman kypäräänsä) kyberneettisesti vahvistetusta samuraista, joka ennen putoamistaan korkealta kalliolta mereen ja varmaan kuolemaansa oli aivan tavallinen samurai nimeltä Jinno. Hänen lapsuudenystävänsä Afro Samurai kuitenkin alkaa riehua heídän asuttamassaan kylässä, tappaen kaikki muut kylän asukkaat tieltään. Jopa eräs lapsi menettää henkensä, joka on ollut Jinnolle rakas.

Tämä kaikki kuitenkin oikeasti lavastusta ja Jinnon päässä oleva hallusinaatio, sillä Empty Seven Clan -niminen pahisposse haluaa Afro Samurain hengiltä hinnalla millä hyvänsä ? mikäs sen parempi idea kuin että laitetaan luovuttamaton ja kostoa verisesti penäävä salamurhaaja Kuma afrotukan perään. Tai jotain tällaista. Juoni pelissä on hieman sekavan oloinen, eikä asiaa auta yhtään, se että pelin valikosta ei mistään saa englanninkielistä tekstitystä päälle ja osa dialogista on vähän turhan vaikeaselkoista muminaa.

Pelityypiltään Afro Samurai 2 on edelleen hack ‘n’ slashia. Pelin paljon pienempi budjetti tosin heittää faktat kylmästi heti pöytään. Toiminta on surkeaa ja mitäänsanomatonta. Tekoäly on edeltäjän tapaan olematonta sorttia ja taisteleminen on puuduttavan itseään toistavaa ? vielä enemmän Afro Samurai 2:ssa koska liikesarjoja ei ole nimeksikään. Olevinaan R2-nappulaa hyödyntämällä perusnappuloiden kanssa pitäisi saada aikaiseksi erikoisliikkeitä, mutta peli ei aina suostu tekemään niitä. Ihan kuin pelin kontrolleilla olisi kokonaan oma mielensä.

Ruudulla näkyy yhdistelmä R2+X, mutta siitä ei tapahdu mitään muuta kuin että hahmo hyppää (pelkkä X kun on hahmon hyppynappula). Lisäapua kontrollien mappausten suhteen on turha odottaa pelin valikosta, sillä kun painetaan ohjaimen options-nappulaa näyttää peli ainoastaan hahmonkehitykseen tarkoitetut taitopuut. Mitään valikkoa ei edes ole olemassa, paitsi päävalikko, josta voidaan aloittaa uusi peli tai valita suoraan haluttu kenttä, mutta päävalikkoonkaan ei pääse pelin puolelta enää takaisin. On lopetettava koko peli ja käynnistettävä se uudelleen tämän onnistumiseksi.

Taitopuitakin pelistä löytyy jopa kolme kappaletta, mutta niiden päivittelystä ei tunnu olevan mitään muuta ilmeistä hyötyä kuin että hahmon liikkumisnopeus lisääntyy kun nopeutta päivitetään ja terveysmittari kasvaa, kun terveyttä parannellaan taitopisteillä. Taitopuut on nimetty afro style, kuma style ja master style -nimisiksi.

Peli ei kuitenkaan halua kertoa sitäkään onko pelissä siis jokaisessa episodissa kolme eri pelattavaa hahmoa ja nämä taitopuut on jokaiselle hahmolle erikseen? Miksi sitten ensimmäisessä episodissa, jossa pelataan Kumalla, voidaan päivitellä jokaista kolmea taitopuuta aivan vapaasti? Tallentuvatko ne seuraavia episodeja ajatellen? Erittäin älyvapaa ratkaisu on myös ollut laittaa taitopisteiden resetointinappula kolmioon. Jos olisi tarkoitus options-nappulalla sulkea taitopuuvalikko ja jatkaa pelaamista, saattaakin epähuomiossa tulla painaneeksi lähelle sijoitettua kolmiota, jonka jälkeen taidot nollautuvat ja pisteet palautuvat tilille. Mikä järki tässä on?!

Törmäsin pelissä myös varsin mielenkiintoiseen bugiin. Eräs tappelukohtaus eteni normaalisti, kunnes viimeinen pystyssä ollut vihollinen ei enää suostunutkaan kuolemaan. En saanut millään murrettua vihollisen puolustusta, enkä siten saanut yhtäkään iskua perille. Yritin ja yritin.
Peli yritti kertoa, että käytä R2+X yhdistelmää, mutta se ei auttanut mitään. Kuma ei suostunut tekemään tätä puolustuksen murtavaa liikettä. Puolen tunnin yrittämisen jälkeen kontrollit sitten taas suostuivat yhteistyöhön ja tapoin viimeisen veijarin. Tuli saman tien vastaan uusi, vähän kovempi sankari ja kuolin. Ei muuta kuin kohtaus uusiksi alusta ja taas erikoisliike lakkasi toimimasta. Aivan mahtavaa. Miten saadaan lisähaastetta peliin, jossa ei ole tekoälyä? Tehdään kontrollit, jotka toimivat satunnaisesti.

Liikkeiden kombomittari sen sijaan kyllä iloisesti jatkaa kertymistään, kun yrittää hakata turhaan ja saada niitä erikoisliikkeitä toimimaan. Pian onkin laskurissa kasassa jo yli sata iskua. Tämä aiheuttaa sen, että peli alkaa palkita taitopisteillä jatkuvalla syötöllä ja piankos taitopisteitä onkin niin paljon, että saa päivitettyä kaikki kolme taitopuuta heitolla aivan maksimiin ? tai niin maksimiin kuin peli antaa, sillä kunkin puun viimeiset taitopallukat saa päivittää pelin huomautuksen mukaan vasta kakkosepisodissa. Kertakaikkisen naurettavaa.

Tähän mennessä siis pelissä vihollisten hakkaaminen on tylsää, erikoisliikkeet eivät aina suostu toimimaan ja tekoäly on onnetonta suoraan päälle puskevaa ja välillä seisoskelevaakin sorttia. Eikä siinä vielä kaikki. Taistelukohtauksien välissä pelaajalle näytetään kasoittain takautumia, joita Kuman psykoottinen mieli ilmeisesti kokee tuon tuosta (se juoni kun nyt oli vähän sekavaa sorttia). Takautumat saattavat sisältää kävelemistä ja yleensä peli hidastaa vieläpä hahmon liikenopeuden ryömintävauhdiksi. Vaihtoehtoisesti kävelemisen sijaan katsotaan jotain pelin omalla grafiikalla työstettyä välipätkää, minkä jälkeen pelin ruudunpäivitys nytkähtelee hetken ja homma jatkuu.

Sarjakuvamainen ote kyllä sopii Afro Samurai 2:lle aivan kuten edeltäjälleenkin, mutta kun visuaalinen puoli aika pitkälti tasoltaan muistuttaa sitä 2009 vuoden peliä, niin eipä peli grafiikallaan paljoa pääse komeilemaan ja kehuskelemaan. Pelissä kuultava ?you don’t look so good motherfucker? -repliikki kiteyttää aika hyvin pelin visuaalisuuden mielestäni. Taso on paikoin todella luokatonta ja onnetonta ja tekstuurit suttuisia, kuten ovat tylsän unettavat välipätkätkin, jossa palikkamaiset hahmot selittävät jotain ilman, että suutakaan tarvitsee edes liikuttaa. Ikävää, koska kaiken maailman turhaa välipätkää ja muuta pelaamisen keskeyttävää on tiedossa runsaasti. Pelaaja pääsee pelaamaan vain lyhyitä pyrähdyksiä.

Onko tällä toisaalta mitään väliä, kun tasosuunnittelukin on kamalan mielikuvituksetonta ja olivatpa maisemat sitten mitkä tahansa niin alkuperäisen pelin tapaan sata prosenttia peliajasta mennään putkessa ja näkymättömät seinät ovat joka puolella. Peli ei tämän lisäksi anna liikutella kamerakulmaakaan vapaasti vaan valikoi kulmat oman mielensä mukaan. Välillä valinnat ovat todella surkeita ja pelaamisen hahmottaminen vaikeutuu. Sekaan on uskokaa tai älkää, mahdutettu kaupan päälle vielä tasohyppely- ja kiipeilykohtauksiakin, jotka yhdessä surkean kameratyöskentelyn kanssa muistuttavat koomisuudessaan jotain PS1-aikakauden ensimmäisiä ja pelaajat traumatisoineita 3D-tasohyppelyitä ja toimintapelejä. Kaukana ollaan uusimman sukupolven PS4-kokemuksesta.
Afro Samurai 2:n ainoita hyviä puolia sen peruskonseptinsa ja ideansa ohella on sen ääniraita. Rap-musiikista koostuva musiikkikattaus sopii hyvin pelin henkeen ja entisestään tekee koko Afro Samurain maailmasta varsin eriskummallisen.

Ehkäpä tätä Redacted Studios haki myös omalla pelillään: annetaan pelaajalle ikimuistoinen kokemus, joka on luokkaa “eriskummallinen”. Jotain laadusta ja sen valvonnasta kertoo sekin, että pelin PC-versio vaatimalla vaatii erillisen peliohjaimen pelaamiseen ja näppäimistö+hiiri -yhdistelmä on päätynyt ei-ei -listalle. Tähän loppuun vielä mainittakoon, että putosin myös yhden kerran arvostelemassani PS4-versiossa kokonaan pelimaailman lävitse, joka heitti pienen odottelun jälkeen ruudulle latausviivan ja taso alkoi alusta.

Kiitos, eiköhän tämä ollut tässä.

Yhteenveto

Kasa surkeutta

Hyvää

Huonoa