Army Of Two arvostelussa

Tänä päivänä etenkin konsoleiden toimintapeleissä, hyvä valttikortti ja myynnin edistäjä on aina yhteistyömoninpeli, etenkin jos sitä vieläpä pääsee kaverin kanssa harrastamaan samalta sohvalta. Tämän ovat älynneet myös EA:n pojat Army Of Two -peliä tehdessään. Kuten niin monessa muussakin toimintapelissä, olisi Army Of Two -pelissäkin tarkoitus yksinkertaisesti ammuskella kasapäin vihollisia pois päiviltä, tyhjän tai ohuen juonikuvion eläessä taustalla.

Viimeisimpiä tällaisia pelejä ovat ennen tätä kyseistä peliä viimesimpänä olleet Halo 3, Gears Of War, sekä tuoreempi Kane & Lynch – Dead Men, joista jälkimmäisessä oli vieläpä hieman jonkin sortin henkilökemiaa pelin kahden antisankarin välillä, vaikkakin kemia hahmojen välillä olikin hieman negatiivisen puoleista. Kanen ja Lynchin edesottamuksia oli kuitenkin hauska seurata. Halo 3 ja Gears Of War olivat hyviä esimerkkejä siitä, miten yhteistyömoninpeli toimii sujuvasti, kun taas Kane & Lynch, oli loppujen lopuksi varsin keskinkertainen esimerkki siitä.
EA:n Army Of two kallistuu onneksi Gears Of Warin ja Halo 3:n kategoriaan ja vie samalla yhteistyön idean vielä askelta pidemmälle. Pelissä kaksi kovaksi keitettyä ja naamareiden taakse itsensä verhonnutta palkkasotilaskaverusta ottavat suorittaakseen hieman pidemmäksi eskaloituvan tehtävän, johon kuuluu huumelordien ja muiden isompien pahisten eliminointia ja toki siinä sivussa ammuskellaan lakoon kasapäin näiden isompien pomojen kätyreitäkin.

Army Of Two -peli on 3rd person räiskyttelyä sieltä perinteisimmästä päästä, eli juuri mitään sen kummallisempia asetelmia tai kommervenkkejä ei ole, paitsi se, että Army Of Two nostaa tiimityöskentelyn tärkeyden muita pelejä korkeammalle, että toimiva suunnittelu ja yhteistyö oikeasti kannattaa ja on oikeastaan jopa pakollistakin selviytymisen kannalta. Yhteistyössä työskentelevän kaksikon ei nimittäin auta juoksennella kummankin itsekseen pää kolmantena jalkana toiminnan keskelle, sillä se ei yksinkertaisesti toimi kauaa tässä pelissä.

Pelin keskeisin elementti on ominaisuus nimeltä aggro, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kun toinen pelin hahmoista tulittaa vihollista enemmän ja kiivaammin kuin toinen, syttyy tämä ikään kuin liekkeihin, jolloin kaikki huomio kiinnittyy tähän kyseiseen hahmoon. Tällöin toinen hahmo voi ikään kuin näkymättömänä hiippailla lähemmäksi vihollista herättämättä huomiota, sekä tehokkaammin hyökätä vihollisen kimppuun. Luonnollisesti jos hiippaileva hahmo alkaa tulittamaan kiivaammin, siirtyy huomio häneen. Myös aseet ja niiden tehokkuus vaikuttaa siihen, kumpi saa aggron helpommin itselleen. Onkin sanomattakin selvää, kumpi aggron saa jos toinen tulittaa minigunilla ja toinen pistoolilla?

Army Of Two ei kuitenkaan jätä yhteistyön merkityksen korostamista pelkästään aggron varaan, vaan pelillä on tarjota muitakin pikkujuttuja. Esimerkiksi silloin kun toinen pelaajista kaatuu saatuaan osumaa, täytyy toisen parantaa kaatunut toveri, ennen kuin tämä kuolee.

Esimerkiksi juuri Kanessa & Lynchissä ja Gears Of War -peleissä asia oli aivan sama kummassakin, mutta toteutus näissä oli Army Of Two -pelin ideaa huonompi, koska näissä kahdessa muussa pelissä auttamaan tuleva hahmo saattoi itsekin kuolla yrittäessään pelastaa kaveriaan luotien viuhuessa niskaan. Army Of Twossa tämä ongelmallinen seikka on tajuttu ja auttava hahmo voikin nyt ensin raahata kaatuneen toverinsa pois luotisateen keskeltä rauhalliseen suojaan, samalla kun kaatunut hahmo voi tulittaa vihollista ja siten hieman tarjota suojaa raahaavalle osapuolelle.

Pelissä on myös ajoittain hektisiä kohtia, joissa vihollisia on moninkertainen lukumäärä pelin kaksikkoon nähden. Ei siinä sitten muuta kuin lähistöltä löytyvä mellakkakilpi, tai autonromusta irti lähtevä ovi käteen, jonka jälkeen toinen etenee pitäen kilpeä kaksikon suojana, toisen tullessa kilpeä kantavan takana ampuen vihollisia. Välissä tulee myös tilanteita, jossa parivaljakko on täysin saarrettuna ja tällöin päästäänkin sitten ammuskelemaan selkä selkää vasten hidastetussa moodissa, joka on paitsi näyttävää, myös hauskaa vaihtelua pelin normaalille toiminnalle. Mikäli toiminta äityy liian pahaksi, voi esimerkiksi toinen hahmoista leikkiä kuollutta ja hämätä vihollista, jonka jälkeen voi jälleen nousta ylös ja yllättää vihollisen, jotka ovat keskittyneet ainoastaan toiseen pystyssä olevaan hahmoon. Hauskana yksityiskohtana pelaaja voi myös fyysisesti kehua tai torua tiimitoveriansa, onnistuneen/epäonnistuneen tulitaistelun jälkeen niin halutessaan.

Pelin voi pelata yksinpelinä lävitse, tai mikäli kavereita löytyy, niin jaetulla ruudulla tai Liven välityksellä. On sanomattakin selvää, että peli on kaikista hauskinta silloin kun mukana on toinenkin ihmispelaaja. Tämän sanottuani, on myös pelin tekoäly todella hyvä vihollisella, mutta ennen kaikkea omalla tiimikaverilla. Tekoälykaveria pääsee käskyttämään muutamalla eri komennolla, kuten pysy paikalla ja etene, mutta jos tähän ei jaksa keskittyä, voi pelaaja myös käskeä tiimikaverin pysymään lähettyvillä koko ajan, jolloin käskyttämisestä ei juurikaan tarvitse huolehtia. Taktiikoiden vaihtelusta on kuitenkin hyötyäkin, koska silloin voi luoda paremmin haluamansa tyylisiä tilanteita ja väijytyksiä.

Jos pelaaja kaatuu, osaa tekoälykaveri raahata pelaajan älykkäästi hyvään suojaan ja parantaa, aivan kuin ihmispelaajakin. Ja mikä tärkeintä, oma tiimikaveri osa myös todella ampua vihollisia, joka on nykypäivänä jokseenkin kummallisen harvinaista. Kuten sanottua, myös vihollistekoäly pelissä on todella hyvä ja ansaitsee paljon kiitosta. Etenkin vaikeimmalla vaikeustasolla pelissä saa todellakin miettiä etenemistapaansa, vaikka rinnalla olisikin toinen ihmispelaaja. Viholliset osaavat suojautumisen ja suojasta tulittamisen siinä missä pelaajakin ja osaavat jopa kiertääkin tehokkaasti pelaajan ja piirittää tämän. Aika ajoin vastaan tulee myös raskaasti panssaroituja vihollisia, joka onkin sitten pakko piirittää, sillä tällaisen kaataminen onnistuu ainoastaan ampumalla selkään. Tämä tarkoittaa luonnollisesti sitä, että toisen on tulitettava tällaista vihollista edestäpäin ja kerättävä aggroa, samalla kun toinen kiertää selustaan.

Suoritetuista tehtävistä ja tehtävätavoitteista pelaajaa(tai pelaajia)palkitaan rahalla, jota voi sitten tehtävien välissä käyttää kaupassa, josta voi ostaa uusia aseita, sekä parannella jo ostamiaan. Tämähän toki kannattaa, sillä peli vaikeutuu mitä pidemmälle pääsee ja loppupuolella joitain kohtia saakin yrittää muutamaan otteeseen, ennen kuin se pureva taktiikka tilanteen voittamiseen löytyy. Tästä huolimatta Army Of Two on kestoltaan valitettavan lyhyt kokemus, vaikka jonkinasteista uudelleenpeluun arvoa tuokin läpäisyn jälkeen avautuva vaikein vaikeustaso, sekä mahdollisuus pelata peli lävitse ensin yksin ja vaikkapa sen jälkeen vielä kaksinkin.

Tarjolla on kyllä myös versus-moninpelikin, jossa voi pelata deathmatchia, conquestia tai team deathmatchia, jälkimmäistä siten, että kaksi kahden hengen joukkuetta ottavat mittaa toisistaan. Etenkin team deathmatchissa voisi olla jopa potentiaaliakin, sekä siten pidentämään pelin muuten niin lyhyttä ikää, mutta harmillisesti Livessä ei tuntunut olevan arvosteluhetkellä ketään pelaamassa, joten moninpeliä ei päästy testaamaan.

Audiovisuaalisesti Army Of Two on varsin toimiva paketti ja tukee niin visuaalisesti kuin ääniltäänkin pelin machomaista olemusta. Siinä missä pelin kaksikko ovat äijiä isolla Ä-kirjaimella, ovat pelin aseiden äänet ja muut ääniefektit riittävän jykeviä tukemaan pelin äijämäistä toimintaa.