Aven Colony arvostelussa

Jälleen kerran Ihmiskunta on lähdössä tutkimattoman avaruuden pimeyteen laajentamaan elintilojaan, tällä kertaa Aven -nimiselle planeetalle.

Elinolosuhteet ovat jokseenkin ankarat, mutta ihmiset ovat jo löytäneet keinot, miten asuttaa tuo kamalan kylmiä pakkassäitä ja ankaria talvia sekä ukkos- ja jäämyrskyjä taivaalta roiskiva planeetta.

Planeetan kiertoradalta pinnalle lähetettävä pienehkö siirtokunnan valmistelua aloittava joukko ihmisiä rakentaa asutukset siten, että planeetan pinnalla ei tarvitse kävellä. Kaikki liikuskelu rakennusten välillä ja planeetan pinnalla tapahtuu turvallisesti lasikattoisten tunneleiden välityksellä. Ulos planeetan armoille suojapuvussa mennään vain silloin, kun tarvitsee osoittaa mieltä Pelaaja-Pormestarin aiheuttamista huonoista elinoloista.

Aven Colony on pienen nelihenkisen, alan veteraaneista koostuvan indietiimi Mothershipin ensimmäinen peli ja sen on julkaissut lukuisista Worms -peleistään parhaiten tunnettu Team 17.

Pelattavuudeltaan Aven Colony on vähän kuin Sim City avaruudessa: rakennellaan siirtokuntaa ja laajennetaan yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Katsotaan, että kiertoradan alukselta siirtokuntaan saapuvat uudet asukkaat saavat töitä, ravintoa sekä katon pään päälleen ja pidetään huolta yleisesti hyvinvoinnista, jotta yhteiskunta voisi toimia, kuten Maassa. Huonot elinolot aiheuttavat asukkaissa masennusta, mielenosoituksia sekä huonoa työmotivaatiota.

Ulkoisia uhkia ovat sään aiheuttamat poikkeukset, kuten rakennuksia vahingoittavat jäämyrskyt sekä rajut ukkoset, joista viimeksi mainitut on syytä laittaa kuriin sähköä talteen ottavilla ukkostorneilla. Paikallisväestö, eli kaikenlaiset alienitiöt ovat nekin ikäviä tapauksia. Osa liimautuu suoraan rakennuksiin kiinni tuhoten ne lopulta maan tasalle, syöpäläiset menevät siirtokunnan ilmastointituulettimista sisään aiheuttaen sairauksia. Lentävät, kuumailmapalloja muistuttavat pallerot yrittävät tehdä liimautujien tapaan rakennuksille vahinkoa iskeytymällä niihin kuin kamikaze-pilotit.

Peli pitää sisällään yhdeksän tehtävän mittaisen yksinpelikampanjan (sekä kaksi tutoriaalitehtävää) sekä vapaamuotoisen sandbox -pelitilan, jossa pelaaja voi pelata kampanjan karttoja uudelleen, mutta itse asettaa pelitavoitteet ja sen sellaista. Minkäänlaista moninpelitilaa Aven Colonyssa ei ole.

Aven Colony tarjoaa vaihtoehdoksi jopa seitsemän eri vaikeustasoa, joilla yksinpelikampanjaa voi pelata. Keskimmäinen on normaali ja tästä helpompia sekä vaikeampia vaikeustasoja on siis huimat kolme kutakin.

Tarkemmin sanottuna, kampanjan osalta ei voida puhua niinkään yhtenäisestä kokonaisuudesta, sillä peli ei etene perinteisesti tehtävästä toiseen. Kun yksi tehtävä on pelattu ”victory” -tilaan, pitää pelistä poistua itse päävalikkoon, josta löytyy uusi lukkojen takaa auennut tehtävä. Tarinan yhtenäisyyden puuttumisella ei toisaalta mitään väliä sinänsä ole, koska koko ”tarina” on niin köykäinen. Olisi silti ollut ihan kiva voida halutessaan edetä suoraan tehtävästä toiseen.

Kussakin tehtävässä on vähän erilaisen maiseman ohella jokin oma jipponsa, keskeinen tavoitteensa. Yhdessä rakennellaan laajemmalti kaivosbisnekseen perustuvaa yhteisöä, kun taas toisessa olisi tarkoitus laajentaa siirtokuntaa niin paljon, että päästään skannailemaan mystiset alien-artifaktit. Joskus peli haluaa, että pelaaja rakentaa lopuksi vielä vaikkapa ison stadionin, jolla sitten kruunataan voittotila ja voidaan edetä seuraavaan tehtävään. Ja joskus taas tehtävä alkaa olla lopuillaan, kun rakennellaan tutkimusmatkalle lähtevän retkikunta-aluksen telakka ja seikkaillaan eräänlaisella 2D-kartalla tietyt kohteet lävitse. Yhdessä tehtävässä pitäisi majoittaa ja ottaa vastaan maahanmuuttajat tietyn ajan puitteissa, tai muuten tulee perikato.

Aloitetaanpa, pormestari!

Jokainen uusi tehtävä alkaa aina samasta lähtötilanteesta, eli pelaajalla on valmiiksi pystytettynä muutamat elämää edellyttävät perusmodulit, sekä yksi drone-laitos. Dronet ovat näitä nykypäivän maailmassakin nähtäviä kaikennäköisiä ja kokoisia lennokkeja. Aven Colonyssa ne toimittavat rakentajien virkaa. Kun pelikartalle asetetaan uusia rakennuksia, dronet lentelevät paikalle ja 3D-tulostavat rakennukset täydelliseen loistoonsa maaston pinnalle.

Yleensä strategiapeleissä aina kerätään jotain resurssia ja niin myös Aven Colonyssakin – tavallaan. Keskeisin ja tarvittavin resurssi ruoan ja veden ohella ovat naniittikuutiot, jotka ovat 3D-tulostukseen vaadittavia yksiköitä. Naniitteja saadaan lisää perustamalla muun muassa kupari- ja rautakaivoksia, joista raaka-ainetta sitten viedään prosessoitavaksi naniittimuotoon.

Lisää naniitteja ja muuta pientä palkintoa saadaan myös suoraan kiertoradalla olevalta emoalukselta. Emoaluksen johtoporukka kun vähän väliä ottaa yhteyttä ja tarjoaa ehdotuksia mitä pitäisi rakentaa tai tehdä seuraavaksi siirtokunnan suhteen. Mikään pakko ei ole totella, mutta näiden toimeksiantojen suorittaminen antaa pelaajalle joskus naniitteja, joskus ruokaa, tai jotain raaka-aineita, joita voidaan hyödyntää pidemmälle erinäisissä laitoksissa. Joskus saadaan jopa palkinnoksi uusia maahanmuuttajia.

Alussa pelaajalla on käytössään vain rajallinen määrä porukkaa, joita voidaan pistää töihin siirtokuntaan rakennettaviin rakennuksiin. Liikaa rakennuksia ja johan on Avenissa työvoimapula valloillaan.

Muutamat rakennukset, kuten aurinkopaneelit ja varastot ovat automatisoituja, mutta porukkaa tarvitaan scifi-tulevaisuudessa vielä sairaaloissa, kaivoksissa, baareissa sekä esimerkiksi tutkimuskeskuksissa. Mitä enemmän työntekijöitä on rakennuksessa, sitä enemmän tehokkuutta.

Kun viimein rakennetaan maahanmuuttokeskus, laskeutuu pelaajan siirtokuntaan jokaisella reissulla yhdeksän uutta tulokasta. Tulokasten virta emoalukselta on ehtymätön ja maahanmuutto nopeasti räjähtääkin käsiin, jos pelaajalla ei ole riittävästi asuintiloja ja työpaikkoja vapaana. Myös rikollisuus lisääntyy ja mitä enemmän rakennuksia ja tunneleita on, sitä enemmän ihmiset valittavat siitä kuinka pitkä ja vaikea on matka kotoa töihin.

Kaikista näistä seikoista peli onneksi kuitenkin alituiseen muistuttaa hälytyksinä, joten pelaaja pysyy hyvin kartalla.

Maahanmuuttoa voi, jos haluaa, rajoittaa kieltämällä laskeutumisen kokonaan tai sitten toki voi purkaa koko keskuksenkin. Maahanmuuton rajoittamisen lisäksi pelistä löytyy pelin kehittäjän, Mothershipin kokoon ja oletettavasti pieneen budjettiin nähden iso kasa kaikkea, mitä pelaaja voi halutessaan säätää ja tämä on kerrassaan vaikuttavaa. Kalpene (uusin) Sim City!

Muun muassa työpaikan vaihtokielto, ruoan säännöstely, saako VR-pelejä pelata pelihallin lisäksi myös oman kotinsa rauhassa ja laitetaanko poikkeustila päälle kasvavien mielenosoitusten kitkemiseksi, ovat kysymyksiä, joita pelaaja voi halutessaan pohtia ja välillä joutuukin.

Normaalitasolla pelatessa näihin tarkempiin säädöksiin ei niin hirveästi tarvitse pureutua, jotta siirtokunta voisi kasvaa ja kehittyä kohti sitä kulloisenkin tehtävän päämäärää, mutta vaikeammilla tasoilla näihinkin asioihin joutuu pakostakin puuttumaan.

Audiovisuaalisesti Aven Colony on erittäin nättiä katsoa ja kuunnella. Etenkin pieniin yksityiskohtiin on käytetty paljon huomiota ja pelissä onkin kiva zoomailla aivan lähelle rakennuksia, koska ne näyttävät yksinkertaisesti niin hyvältä ja pikku-ukot kävelemässä tunneleissa kohti työtään tai kotiaan ovat kiva yksityiskohta ja saavat maailman tuntumaan elävämmältä.

Yksi hieno visuaalinen yksityiskohta on ”jäätyvä” pelikamera, kun pakkanen todella alkaa puremaan Avenissa. Taustalla soiva musiikki on kaunista ja rauhoittavaa, joskin välillä ne muutamat samat kappaleet alkavat toistamaan vähän turhan paljon itseään, kun pelisessio venyy pidemmäksi.

Komenna ja käskytä

Käyttöliittymältään Aven Colony toimii erinomaisen hienosti ja on helppo käyttää ja oppia konsolin ohjaimella. Oikealla liipaisimella avataan ruudulle rakennuspyörä, josta voidaan tatilla valita erilaisia rakennuksia rakennettavaksi. Vasemmalla liipaisimella taas avataan valikko, josta löytyy niitä tarkempia säätövaihtoehtoja, sekä erilaisia kerrosgrafiikkoja, jotka voidaan väliaikaisesti kytkeä päälle.

Pelissä voidaan esimerkiksi kytkeä rikollisuusgrafiikka hetkeksi päälle ja niin peli värittää kaikki pelaajan rakennukset asiaankuuluvilla väreillä ja havainnollistaa missä on rikollisuutta vähän, paljon tai vaikkapa liikaa, jolloin pelaaja voi rakennella poliisidroneja laitoksineen valvomaan lakia sinne missä tarvetta on. Samalla tyylillä nähdään siirtokunnan ilmanlaatu kaikissa kolkissa, asukkaiden onnellisuustaso, terveystaso ja niin edelleen. Näin voidaan rakentaa asiaankuuluvat sairaalat, baarit sekä ilmastointilaitteet oikeaan paikkaan.

Ainoastaan yksi pieni napinan aihe allekirjoittaneelta löytyi pelin käyttöliittymän suhteen. Kun avataan rakennusvalikko ja valitaan sieltä jokin rakennus, sanotaan asuinrakennus, ja kun se on asetettu kartalle, sulkee peli rakennusvalikon automaattisesti. Kun sen avaa uudelleen pitää jälleen valita rakennuskategoria ja sieltä haluttu rakennus. Tämä on jokseenkin rasittavaa silloin, kun haluaisin rakentaa heti vaikkapa viisi samanlaista asuintilaa kiertoradalta saapuville maahanmuuttajille. Koska peli sulkee valikon jo ensimmäisen rakennuksen asettamisen jälkeen, tulee nappuloiden ja valikoiden remppaamisen kanssa arvatenkin puuduttavaa toistoa. Parempi olisi, jos pelaaja voisi läiskiä samaa rakennusta kartalle niin paljon kuin haluaa ja sitten itse sulkea valikon ruudulta.

Rakennuksista puheen ollen, on pelissä erilaisia rakennuksia varmasti lähemmäs kolmekymmentä, joka on kerrassaan hieno juttu ja pitää pelaamisen ja rakentelun todella mielenkiintoisena. Olin pelannut varmasti puolet kampanjan tehtävistä ennen kuin tulin käyttäneeksi kaikkia.

Erilaisia asuintiloja kun jo pelkästään löytyy kolme erilaista (viisi, jos lasketaan päivitykset), jotka vaihtelevat naniittihinnaltaan ja virrankulutukseltaan, mutta myös kooltaan kuinka suuren määrän asukkaita rakennus voi ottaa sisäänsä. Pilvenpiirtäjä on kallein ja tehosyöpöin, mutta sen päivitettyyn versioon mahtuu kivat 120 tähtienvälistä matkaajaa.

Asumusten ohella lähes kaikkia pelin rakennuksia voi päivittää ainakin yhden tai kaksi kertaa tehokkaammaksi ja se on todella hieno asia. Tällä tavoin puuhastelu ja rakentelu ei koskaan oikeastaan pääty, eikä tylsiä hetkiä juurikaan tule, koska jatkuvasti on jotain paranneltavaa tai sitten pitää korjailla jäämyrskyn tai alien-hyökkäyksen vaurioittamia rakennuksia.

Siirtokunnan laajentaminen isommaksi tapahtuu pelissä siten, että rakennetaan uusia dronelaitoksia aivan jo olemassa olevien dronerakennusten kantamien rajoille. Dronet käyvät sitten rakentamassa uuden ja jälleen kerran kantama rakentaa pidemmälle kasvaa. Dronelaitoksiakin voidaan päivitellä paremmaksi, jolloin dronejen määrä per rakennus kasvaa ja siten rakentamisen tehokkuus ja nopeus paranevat.

Keskeisin tavoite kaikissa tehtävissä on suorittaa se annettu päätehtävä, mutta siinä sivussa pitäisi siis katsoa ja varmistaa, että siirtokuntaan aloilleen asettuva porukka ei kuole nälkään tai kapinoi tehokkuutensa kustannuksella sitä tavoiteltaessa. Ruoansaanti perustuu viljelemiseen farmeilla ja kasvihuoneissa – kasvihuoneet toimivat puolella teholla talvella, siinä missä muutoin tehokkaammat pellot jäävät kylmillä säillä kyntämättä. Kaivoksista louhittavalla potashilla satoa voidaan tehokasvattaa ja myöhemmin pelissä päästään viljelemään jopa sellaisenaan syömäkelvottomia Aven -planeetan kasvejakin – kunhan ensin rakennetaan tutkimuskeskus ja opetellaan taidot. Sähköä siirtokuntaan saadaan maalämpöavannoista, aurinkopaneeleista sekä muun muassa aiemmin mainituista ukkostorneista, jotka varastoivat ukkosen sähköä patterirakennuksiin. Kaikkiaan peli tarjoaakin useita eri vaihtoehtoja yhteen pulmaan, mikä tekee pelistä ainakin hiukan tavallista epälineaarisemman rakentelupelin.

Kaiken kaikkiaan Aven Colony on varsin nautinnollinen peli pelattavaksi. Normaali-vaikeustasolla siitä saa mukavan rauhallisen pelikokemuksen, joka kuitenkin vaatii seuraamista ja valppautta sekä etenkin hankalammissa tehtävissä on oltava tarkkana, ettei tuhlaa heti alussa kriittisiä naniittivarantoja, jos lisää ei ole heti tuotettavissa. Parhaimmillaan peli koukuttaa ääreensä useammaksi tunniksi – joskus ne tunnit saattavat myös valua hukkaan silmien edessä, kun omat rakennukset räjähtelevät maan tasalle turhan voimakkaan alienhyökkäyksen vuoksi. Epäonnistumisien kautta kuitenkin voittoon. Onneksi peli antaa myös manuaalisesti tallentaa milloin pelaaja itse haluaa.

Aven Colony -pelistä löytyy paljon pientä ihastuttavaa yksityiskohtaisuutta niin peligrafiikassa kuin mikromanageroinnin säädöksissäkin. Päälle kun heitetään konsoliohjaimella varsin mallikkaasti toimiva käyttöliittymä, on peliä aika vaikea hirveästi haukkua mistään isommista asioista, etenkin kun ottaa huomioon, kuinka pienellä tiimillä peli on laitettu kasaan.

Tänä päivänä hyviä strategiapelejä on tarjolla aika vähän – etenkin tällaisia Sim Cityn sekä suomalaisen Cities -pelisarjan suuntaan kallistuvia pelityyppejä ja etenkin konsoleille. Jos tykkäät kaupungin rakentelusta ja olet samalla scifin ystäviä, suosittelen noin kolmisenkymmentä euroa maksavaa Aven Colonya lämpimästi.