Bad North on indiestudio Plausible Conceptin ensimmäinen projekti, joka ammentaa pelimekaniikkansa roguelike -pelien genrestä.
Bad North on idealtaan hyvinkin simppeli: ilkeät Pohjoisen viikingit haluavat vallata pelaajan asuttamat saaret. Niinpä pelaaja lähettää saari toisensa perään joukkonsa puolustamaan omaisuuttaan ja saarilla sijaitsevia talojaan. Jokaiseen taisteluun käydään eräänlaisen karttaruudun kautta, josta ensin valitaan haluttu saari ja sen jälkeen komentajat, jotka otetaan puolustusreissulle mukaan. Saaren pitää kuitenkin olla sopivalla etäisyydellä, jotta sinne voidaan mennä. Käytännössä homma eteneekin “ruutu kerrallaan” tyyppisesti, joskin myös ala- ja yläviistosti voidaan kartalla liikkua.
Viikinkiuhkaa torjutaan tasosta toiseen, saari kerrallaan. Jokaisesta voitosta saadaan palkkioksi kultakolikoita menestyksen perusteella. Voiton jälkeen kolikot jaetaan omille komentajille ja ennen pitkää kerääntyneet kolikot mahdollistavat ensin aseistautumisluokan valinnan. Oletuksena kaikki ovat miekkamiehiä, mutta erikoistumalla komentajalle ja tämän joukolle voidaan valita jousi, keihäs tai miekka-kilpi -luokka. Luokkavalintojen jälkeen kolikoilla päivitellään taitoja paremmiksi ja hankitaan erikoisempia, käytön jälkeen cool downin vaativia kykyjäkin, kuten heitettävän pommin sekä kyvyn hypätä vihollisten niskaan kielekkeeltä. Vaadittujen kolikoiden määrä kasvaa päivityksien osalta kasvaa sitä mukaa kun niitä tehdään, joten jos alussa vaadittiin muutama kolikko, kuluu niitä myöhemmin jo lähemmäs kymmenkunta yhteen päivitykseen.
Alussa pelaajalla on käskytettävänään vain yksi komentaja. Tietyiltä saarilta löytyy kuitenkin uusia komentajia sotilaineen. Nämä tällaiset saaret on merkattu lipuilla ja jokainen uusi komentaja saadaan käyttöön jo heti saaren puolustamisen alussa, ei lopussa. Jokaisen uuden komentajan aseistautumisluokka saadaan niin ikään valita ja sitä ei voi enää sen jälkeen vaihtaa. Luokilla on väliä, sillä kaikki kolme ovat eri tavalla hyviä ja eri tavalla huonoja – kannattaa siis tarkkaan miettiä mitä valitsee, jotta käytössä olisi mahdollisimman tasapainoinen sotajoukko.
Kivi, sakset, paperi
Tavalliset miekkamiehet kuolevat lähestyvän viikinkiveneen nuolien sateeseen helposti, mutta kilvin varustautuneet, päivitetyt miekkamiehet torjuvat nuolet tehokkaasti. Vastaavasti rantautuvia vihollisten miekkamiehiä voidaan toivottaa tervetulleeksi omalla nuolisateella jo vähän kauempaakin ja toivon mukaan veneellinen viikinkejä rantautuu saareen elottomina. Keihäsmiehet sen sijaan ovat erittäin tehokkaita taistelemiseen paikaltaan, mutta jos ne joutuvat taisteluun liikkuessaan, kuolevat kaikki melkein heti. Isompien viikinkikörmyjen päälle ammutut nuolet sen sijaan kimpoavat pois kuin kumipallot, mutta pari keihäskomentajaa joukkoineen rantaan asetettuna tekee niistä silti melko tehokkaasti selvää.
Bad Northia voisikin sanoa eräänlaiseksi mikrostrategiaksi. Kun taistelutorvi soi ja puolustaminen voi alkaa, aletaan odottelemaan sumusta saapuvia joukkoja. Kun ensimmäinen vene ilmaantuu ruudulle, pitäisi nopeasti tunnistaa minkä sortin taistelijoita on tulossa ja toimia ripeästi sen mukaan. Jos ne ovat miekkamiehiä, juoksutetaan omat jousimiehet äkkiä lähelle rantaa ammuskelemaan ennakkoon.
Jos taas vihollinen on tuomassa paikalle jousimiehiä, kannattaa vastaan viedä kilpi-miekkamiehet ja niin edelleen. Pahimmillaan ja parhaimmillaan peli on, kun saarelle yrittää useammasta suunnasta viikinkejä. Siinä joutuu toimimaan nopeasti ja miettimään vikkelään, mitä yksikkötyyppejä vie minnekin. Omia joukkoja klikatessa pelin ajankulu hidastuu, joten mitään aivan salamannopeaa naksutttelua ei sentään tarvitse harrastaa.
Maksimissaan komentajia joukkoineen voi pelaajalla olla saarta turvaamassa neljä, joten mitään RTS-peleistä tuttuja isoja joukkovyörytyksiä ei pääse harrastamaan, koska yksiköitä ei mitenkään erikseen rakennella parakeissa. Alussa yhdellä tai kahdella komentajalla pärjääminen onkin haastavampaa, mutta toisaalta peli myös ottaa sen huomioon ja kun karttaruudulla edetään alkukodista vasemmalta oikealle, ovat alun saaret helpompia kuin ne myöhemmät.
Mikäli omat joukot ottavat kovastikin kuonoon, voi komentajia pikaisesti marssittaa saaren mökkeihin eheytymään ja täydentymään. Tämä joukkion palautus kuitenkin vaatii pienen hetken, eli sitä ei kannata tehdä tilanteessa, joka jättää muut joukot mahdollisesti haavoittuvaiseksi ja vääränlaisen vihollisen armoille. Toisaalta taas muutamaan mieheen tai pelkkään lippua kantavaan komentajaan huventunut porukka on syytä äkkiä viedä turvaan, jotta pelaaja ei menetä komentajaansa jatkoa ajatellen.
Mainetta ja mammonaa
Jokaisen vuoron jälkeen voidaan ja kannattaakin päivitellä omia joukkoja läpäistyistä tasoista saaduilla kultakolikoilla. Peli kun vaikeutuu ja saarille saapuu yhä vaarallisempaa porukkaa. Pahimman tilanteen yllättäessä pelaaja voi paeta joukkoineen saarelta vihollisten tyhjennetyillä ja veren värittämillä veneillä. Näin säästytään totaalituholta ja verilöylyltä, joka päättäisi pelaajan pelin game over -ruutuun ja permadeathiin. Kun pelaajan joukot kuolevat, näytetään ruudulla tilastoa pelaajan tuottamasta body countista, mutta esimerkiksi myös kuinka pitkälle kaiken kaikkiaan pääsi pelissä prosentuaalisesti.
Kun peli on ohitse, voi yrittää uudemman kerran, alusta. Varsinaisesti ei voida kuitenkaan sanoa perinteisessä mielessä alusta, sillä Bad Northin tasot on luotu proseduraalisesti, eli saaret ovat aina jokaisella pelikerralla erikokoisia ja näköisiä, minkä lisäksi uudet omiin riveihin saatavat komentajat eivät ole aina samoilla saarilla. Nämä ovat pelkästään hyviä asioita, jotka lisäävät uudelleen pelaamisen ja uusintayrityksen mielekkyyttä. Täysin lättänä saari kun kuitenkin on strategisesti erilainen kuin saari, josta löytyy korkeaa kukkulaa.
Loppusanat
Bad North on varsin mielenkiintoinen ja hieman erilaisella idealla varustettu pikkupeli. Se ei visuaalisesti näytä välttämättä oikeastaan juuri mitenkään kummoiselta, mutta sen simppeli idea yhdistettynä helppoihin kontrolleihin sekä uudelleenyrittämistä suosivaan satunnaisgenerointihenkiseen toteutustapaan tekevät siitä onnistuneen. Bad Bad Northin viidentoista euron hintalappu saattaa kuitenkin olla joillekin hieman liikaa.
