Bake 'n Switch arvostelussa

Päälle neljä vuotta sitten julkaistu Overcooked! Käytännössä loi uuden aligenrensä, moninpelimuotoisen tiimikokkailun – tai partypelikokkailun, millä nimellä peliä haluaakaan kutsua. Hauska ja etenkin kaksinpelinä addiktiiviseksi sekoiluksi muodostunut ”kokkipeli” sai jatkoakin, eivätkä muutkaan tekijät ole jättäneet noteeraamatta pelin suosiota. Storage Inc II, Move Out, Catastronauts!, Space Food Truck sekä nyt viimeisimpänä Bake ’n Switch ovat kaikki tällaisia – enemmän tai vähemmän Overcooked! -pelin kaavaa apinoivia sekoiluja.

Esimerkkinä mainittakoon Move Out, jossa ei kokkailla, vaan muutetaan mööpeleitä ulos talosta muuttorekkaan. Kamaa kuitenkin kannetaan paikasta A paikkaan B ja samalla pitäisi varoa ansoja, tehdä hommat mahdollisimman nopeassa ajassa joko yksin tai mieluummin kaksin kaverin kanssa naureskellen.

Bake ’n Switch on nimensäkin mukaisesti enemmän Overcooked! -pelin kaltainen, sillä pelissä paistellaan leipää. Pelin koko idea on paistaa uunissa leipää ja kerätä pisteitä paistetuista. Tietty määrä pisteitä tuottaa yhden, kaksi tai kolme tähteä loppuarvosanaan.

Pelattavaa sisältöä Bake ’n Switchissä on kaikkiaan satakunta leveliä, mikä on melkoisen mukava määrä, pelilläkin kun on hintaa noin 25 euroa. Pelimaisemien teemat jakautuvat kahteen: on viisikymmentä leveliä Serradurran aavikkomaisemaa, sekä samanlainen määrä Tropic Toasterin trooppisen kesäisissä palmu- ja merimaisemissa. Useammasta kentästä on tarjolla myös myrskyisellä ukonilmalla pelattava vaikeampi versio.

Taikinaa uuniin, sämpylöit kuumii

Pelistä mielenkiintoisen ja haastavan tekee se, että erilaisia taikinoita on seitsemän kappaletta ja ne kaikki ovat eläviä ja käyttäytyvät pelissä eri tavoin. Peruspallerot ovat hitaita liikkumaan ja helposti noukittavia, kun taas kettutaikina juoksee nopeasti karkuun. Pelaaja saakin tuon tuosta jahdata raakaa taikinaa, ennen kuin sen viimein saa syleilyynsä ja se paiskataan uuniin paistumaan.

Uuniin heitetty taikina kestää paistua muutamia sekunteja, eikä tuona aikana taikinaa voi lisätä uuniin. Siispä olisikin tarkoitus lihottaa taikinoita heittämällä samanlaisia taikinatyyppejä toisiaan päin. Kymmenen taikinan liittouma onkin jo valtava jättiläinen ja hidas kantaa, mutta pisteitä siitä tulee uunissa mukavasti. Käytännössä taikinoita on pakko ”ketjuttaa” mikäli mielii saada edes minimipisteet yhtä tähteä varten, koska ilman tähtiä jäävä suoritus ei avaa uutta tasoa, eikä siten edistä peliä. Samaan aikaan kahden ja kolmen tähden suoritukset ovat vain niitä varten, jotka haluavat avata pelin kuudelle erilaiselle leipurille uusia hahmoskinejä. Tähtien perfektionistinen kerääminen ei siis hieman tylsästi avaa lainkaan uusia pelihahmoja, eikä lisätähtiä vaadita avaamaan uusia tasoja.

Taso tasolta peli hankaloituu, kun mukaan tulee suunnittelultaan ansoja täynnä olevat ruudut sekä esimerkiksi aavikkomaailmassa juoksuhiekkakentät, joissa liian kauan hiekalla seisoskelu imee pelaajan hahmon sisäänsä ja respawnaa vasta muutamien sekuntien jälkeen takaisin. Tasoista löytyy myös esimerkkejä, joissa osa uunista on ympäröity muurilla, jolloin taikinaa ei voikaan viskoa uuniin mistä tahansa ilmansuunnasta. Erilaisia ehtojakin alkaa ilmestyä pelin aikana avautuvissa tasoissa ja uuni alkaakin vaatia tietyntyyppistä taikinaa sisuksiinsa tiettynä hetkenä. Uuniin heitetty väärä taikina tuottaa miinuspisteitä. Joskus taikinan tulisi myös olla joko makeutettua, esimerkiksi vesimelonilla tai hunajalla.

Tämä temppu onnistuu viskaamalla taikina ensin makeutusaltaaseen ja sitten uuniin. Jos taikinan kastaa väärässä altaassa, voi sen puhdistaa vesialtaassa. Oman kapulansa rattaisiin tuovat pelin aikana kohdattavat välipomot, mutta myös lähes kaikissa kentissä läsnä olevat erilaiset taikinapersot monsterit, jotka vangitsevat pelaajan hetkellisesti otteeseensa, mutta myös syövät taikinaa. Isoksi, vaikkapa 9-pisteen taikinaksi lihotettu pallo sulaa nopeasti alkutekijöihinsä, jos taikinarosvo saa sen haltuunsa. Taikinamonsterilta onkin nopeasti piestävä taju kankaalle, vaikka monesti tappio on näissä tilanteissa välttämätön.

Leivotaan yhdessä

Toisin kuin kilpailijansa, on Bake ’n Switchin kenties suurin heikkous se, että sitä ei voi pelata lainkaan yksinpelinä. Overcooked! -peleissä yksinpelaava pelaaja ohjaa vuorotellen kahta kokkia, kun taas Moving Out -pelissä pärjää ihan hyvin yhdelläkin muuttajalla. Bake ’n Switch ei tarjoa kumpaakaan vaihtoehtoa, vaan mukaan on saatava paikallisesti kaveri tai vaihtoehtoisesti Steamin ystävälistalta joko peliä seuraksi pelaamaan. Hyvä asia on kuitenkin se, että peli tukee remote play -ominaisuutta, jolloin online-kaverin ei tarvitse omistaa peliä liittyäkseen. Silti, kavereita ei välttämättä aina syystä tai toisesta avuksi saa, joten peliä hankittaessa onkin syytä olla olemassa sellaisia kavereita, jotka peliä ylipäätään haluavat kanssasi pelata. Kakkospelaajan ohjaimen makuuttaminen aktivoituna pöydällä pelaajan pelatessa yksin ei toimi oikein sekään, koska jopa minimipisteiden saaminen kasaan on vaikeaa, lähes mahdotonta ilman kaveria.

Pisteet eivät täyty aina edes kaverin kanssakaan, sillä jo alusta asti pelissä on melko tiukkaan viilattu haastekäyrä. Mokailulle ei juurikaan anneta pelivaraa ja samojen tasojen uudelleen hinkkaaminen sen yhden tähden toivossa käykin nopeasti nakertamaan jopa kaksinpelailuakin, puhumattakaan isompien tähtimäärien grindaamisesta.

Siinä mielessä Overcooked! -pelit ovatkin tässä mielessä parempia, että yhden tai jopa kaksikin tähteä voi saada puolitäydellisellä pelaamisella, mutta kolmeen tähteen vaaditaan täydellisyyttä, mutta tätäkin arvosanaa tavoitellaan vasta sitten, kun ollaan edetty pitkälle pelikartalla ja niitä puuttuvia muutamia tähtiä pitää alkaa grindaamaan.

Kolmin- ja nelinpeliä ei Bake ’n Switchin arvostelun aikana tullut testatua ja voikin olla, että peli on suunniteltu paremmin kolmea pelaajaa ajatellen, toisin kuin Overcooked! -pelit, jotka menevät kolmella pelaajalla jo negatiivisessa mielessä vähän turhan kaoottiseksi. Yhteistyömoodin ohella peli pitää sisällään myös PvP-tilan, jossa pelaajat voivat ottaa toisistaan mittaa areenamaisissa kentissä pisteitä kilvan kerryttäen, mutta ei PvP missään vaiheessa tuntunut yhtä hauskalta kuin yhteistyöpeli.

Loppusanat

Bake ’n Switch on hauska, mutta hieman raa’aksi jäävä riittävän omanlainen, Overcooked! -pelien suuntaan nyökkäilevä konsepti. Audiovisuaalisesti peli tarjoilee värikästä ja hauskaa koko perheen viihdettä, mutta ikävä kyllä monessa kentässä haastekäyrä on ehkä turhan kireälle ruuvattu, eikä lisätähtiä jaksakaan alkaa tavoitella. Yksinpeliä ei mukana ole, eikä netin kauttakaan voi pelata kuin ystävien kanssa, joskin remote play -ominaisuus on erittäin tervetullut.