Vähintäänkin mielenkiintoisesti nimetty Bang-On Balls: Chronicles on indiestudio ExitPlan Gamesin Unreal 4 -pelimoottorilla väsätty debyyttipeli. Porukkaan vaikuttaisi kuuluvan useita pelialan veteraaneja ja ainakin muutamia entisiä puolalaisen CD Projekt REDin työntekijöitä. Peli aloitti taipaleensa Steamin early accessissa, julkaistiin 2021 ja on nyt jälkijunassa päätynyt konsoleillekin, jopa PS4-vanhuksen ulottuville.
Peli on perusasetelmaltaan hassunhauska, vaikka se idea ei sinänsä ole täysin oma. Bang-On Balls kun perustuu ilmeisesti internetin meemiin ”polandballs” tai ”countryballs”, jossa maiden lippujen väreihin pukeutuneet pallot satirisoivat poliittisia suhteita. Pelissä politiikkaa ei juurikaan nähdä, vaan meemin juuret ovat rajoittuneet pallojen nahkana oleviin maiden lippuihin.
Maapallolla kun elellään, niin kaikki asukkaat ovat myös palloja. Kaikki ovat Bobeja – en kuitenkaan viittaa tässä Fight Clubiin ja Robert ”Bob” Paulsoniin, vaan pomppiviin ja vieriviin hahmoihin. Pelaajan hahmo on harjoittelija Bob.
Pelin keskushubina toimii Bobbywood. Tämä on alue, jossa myös Bang-on-Pictures on filmaamassa tiluksillaan useita pallomaisia elokuvia. Käytännössä nämä muutamat elokuvateemat ovat erilaisia, eri teemoin ja kevyillä puzzleilla varustettuja tasoja pelaajan koluttavaksi, ennen kuin voidaan ottaa mittaa Bob Bossista. Tarjolla on muun muassa viikinkiteema, merirosvoteema, kylmän sodan aikainen kilpavarusteluteema sekä Feodaalisen Japanin teema samuraineen.
Kylmän sodan kentässä pitäisi rakentaa ja laukaista avaruusraketteja, kun taas viikinkiteemassa pitäisi tuhota vihollisen kaikki laivat luolasta, rannalta ja linnakkeesta. Lopuksi sitten kutsutaan kunkin tason loppubossi paikalle ja piestään se. Tasoista löytyy kaikenlaista kerättävää kuin myös sinisiä pallokolikoitakin runsain mitoin. Jättimäisten pikakameroiden edessä voi käydä kuvauttamassa itsensä ja nämä toimivat tasojen respawn-pisteinä, mikäli sattuu temmeltämisen aikana omalta pallolta henki lähtemään.
Keräiltävillä filmikeloilla voidaan tason läpäisyn jälkeen muun muassa palauttaa elokuvastudion tiloja takaisin omaan väriloistoonsa, kun taas pallokolikoilla voidaan ostaa tasojen aikana muita palloja jeesaamaan pelaajaa, mutta myös pelihallien ovien aukaiseminen elokuvastudion tiloissa vaatii toistatuhatta pallokolikkoa, joten kerätä täytyisi ja paljon. Pelaamalla saadaan avattua myös jos jonkinlaista uuta hattua, silmälaseja, miekkaa, kilpeä kuin pallon väriäkin, joita voi kaikkia valikosta pelin aikana vapaasti muutella. Oman pallonsa voi pukea vaikkapa sinivalkoisiin väreihin ja sitten viikinkitasossa saadaankin jo vähän kevyttä Suomi-Ruotsi -ottelua käyntiin, kun päästään antamaan sinikeltaisille palloille köniin.
Tasot ovat kiitettävän isokokoisia, open world -henkisiä ja hauskalla, hieman vektorigrafiikkaa muistuttavaa visuaalista suunnittelua täynnä, joka antaa pelille ideansa ohella varsin omintakeisen leiman. Ainoat pyöreät muodot tarjoaakin käytännössä pelin lukuisat Bob-pallot. Pelaaja painelee nappuloita, rikkoo lukkoja, ovia, seiniä kuin aarrearkkujakin. Avoimesti kuljettavien tasojen ohella hauskinta puuhaa onkin ehdottomasti kaiken tieltään tuhoaminen ja pallona vieriminen R2-nappula pohjassa.
Parinkymmenen minuutin pelailun jälkeen pieni puutuminen alkaa kuitenkin jo iskeä. Eihän peli muutamankympin hintaisena toki ole kova satsaus, mikäli haluaa indiestudiota tukea, mutta sanoisin, että pelaamiseen kaipailee nopeasti ihmispalloilijoita ympärilleen ja isot tasot eivät enää tunnukaan niin hauskoilta kahlata lävitse, koska tehtävätavoitteet ovat pitkin tasoa, siellä täällä – siitä huolimatta, että pelaaja voi pallona pyöriä nopeasti pitkin tasoa ja välillä on jopa tason teemasta riippuen esimerkiksi katapultteja tai ohjuspattereita, joiden päällä voidaan lennähtää pelikartan toiseen päätyyn. Netin kautta on mahdollista pelata maksimissaan kolmen muun pelaajan kanssa co-oppina, mutta myös jaetun ruudun mahdollisuus löytyy ja viimeksi mainittua tuli kokeiltua.
Jaetulla ruudulla pelailu oli ehdottomasti toimivampaa kuin yksin, mutta ei sekään lopulta aivan peliä pelasta. Taisteleminen varsinkin isokokoisempia palloja yhdessä kaverin kanssa oli helpompaa. Kaveria voi myös kutsua hätin painamalla ristiohjaimen vasenta nappulaa, jolloin pallo vislaa. Pitämällä pohjassa pallo pieraisee. Pierulla ei sinänsä tee mitään, mutta jostain kumman syystä pelin tekijät ovat tehneet pelin jokaisesta trophysta.. pierusidonnaisia. Piereskele siellä ja piereskele täällä. Hautausmaalla, jättipallon suussa, avaruusaluksessa ja niin edelleen ja trophyja aukeaa. Kenties osuvampi nimi pelille olisikin ollut Fart Balls. Tavoitteiden suorittaminen, eli käytännössä jatkuva nappuloiden painelu puzzlemielessä ei kuitenkaan yksinkertaisesti jaksa kauaa innostaa edes kaveripallon kanssa. Hyvää on se, että co-oppiin voi liittyä ja poistua siitä koska tahansa.
Peli on kerännyt ylistävää palautetta Steamissa ja muualla arvosteluissa, mutta kyllä ainakin reilu v vuosi myöhemmin julkaistuissa konsoliversioista, etenkin arvostelemastani PS4-versiosta on silti sanottava, että ruudunpäivitys tuhoamisvilskeessä ja vihamielisiä palloja vastaan taisteltaessa ei aina pysy tasaisena, eikä varsinkaan silloin kun pelataan jaetulla ruudulla. Peli dippailee selvästi alle 30fps -tason PS4:llä ja tuntuu paikoin todella tahmaisen rasittavalta.
Pelikamerakaan ei jaksa useimmiten pysyä vauhdissa mukana ja muutenkin kamera menee helposti seinien lävitse ja hukkuu pidemmän ruohon sekaan – ei hyvä pelissä, jossa on paikoitellen paljonkin tarkkuutta vaativaa pomppimista. Kontrollien ja kameran kanssa sekoilu tuleekin tutuksi pompittaessa ja yritettäessä taistella vauhdikkaasti ja joskus ihan pelkästään trampoliinillakin pomppimisen kanssa on vastassa omat haasteensa.
Äänimaailma on täytetty touhuiluun sopivalla musiikilla sekä pallojen ininöillä, jotka tuovat lähinnä Worms-sarjan sotamadot mieleen. Kerran pari äänetkin tosin bugailivat ja tuhoamisefektien äänet katosivat kokonaan, vain musiikin ja inahduksien jäätyä toimimaan. Musiikki on kuhunkin tasoon sopivaa ja hauskan rentoa, mutta myös raidat, pelattavuuden tapaan alkavat nopeasti toistamaan itseään.
Loppusanat
Bang-On Balls: Chronicles on hauskalla idealla varustettu pallorymistely, joka kuitenkin PS4-versiona kaatuu teknisiin murheisiinsa sekä pelimekaniikan nopeaan itseään toistavuuteen, jopa kaverin kanssa pelattuna.
