Arvostellut: Petteri Hemmilä, 23.maaliskuu 2019

Peliarvostelu

Batalj

Pelin nimi:Batalj
Alusta:PC
Kehittäjä:Fall Damage
Julkaisija:Fall Damage
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Batalj kansikuva

Länsinaapurista ponnistava piskuinen Fall Damage ei ole tehnyt maailmalla vielä kummoisia aaltoja. Tulokasta kannattaa pitää kuitenkin visusti silmällä, sillä porukka on kokenut ja perustajajäseniin kuuluu useita DICE-veteraaneja, muun muassa Pinball Dreams -ajoilta mukana ollut Marcus Nyström. Tiimin debyyttipeli, Batalj, on tekijätiiminsä näköinen: hyvin mietitty paketti, joka on vielä toistaiseksi pieni ja vaatimaton, mutta tihkuu lupausta.

Bataljin peruskonsepti on yksinkertainen. Kyseessä on vuoropohjainen strategiapeli, jossa kaksi tiimiä kamppailee pienen heksakartan herruudesta. Tavoitteeseen pääsee joko pitämällä hallussaan kartan kriittisiä pisteitä riittävän monta vuoroa tai nitistämällä vastapuoli viimeistä yksikköä myöten. Työkaluna on kourallinen ennalta valittuja yksiköitä, jotka ripotellaan kartalle pienissä ryppäissä, muutaman vuoron välein. Vuorot suunnitellaan ja pelataan yhtäaikaisesti, mikä tarkoittaa että pelaajan pitää jatkuvasti huomioida yksiköiden liikkumajärjestys omassa suunnittelussaan. Vihollinen ei ole välttämättä enää aseiden ulottuvilla, eikä vapaalta näyttänyt ruutu enää vapaa, kun oman pelinappulan vuoro lopulta koittaa. Homma on puhtaan determinististä, eikä esimerkiksi hyökkäysten aiheuttamassa vauriossa ole satunnaisuutta. Bataljin voi aistia imeneen vaikutteita monistakin peleistä, mutta parhaiten sitä voisi kuvata sekoitukseksi Magic The Gatheringia ja shakkia.

Batalj on näitä sellaisia pelejä, joista kirjoittaessa alkaa kuulostaa helposti vahingossa jonkin sortin ohjekirjalta. Valittavana on kolme faktiota, joilla kullakin on yhteensä 21 erilaista yksikköä attribuutteineen ja erikoistaitoineen. Taistelukentälle kootaan noin 6 – 11 yksikön kokoonpanoja; yksi sankari ja kymmenen pisteen edestä rivimiehistöä. Joka yksiköllä on oma tarkoituksensa ja omat vahvuutensa, eikä varsinaisia tusinayksiköitä ei ole. Iskujoukon kasaaminen tuokin mieleen melkoisesti Magic The Gathering -pakan rakentamisen. Jokaisen yksikön peruattribuutteihin kuuluu kestävyys ja liikkuminen. Joillain on myös vahinkoa alentava panssariluokitus sekä erikoistaitoihin käytettävää energiaa. Todelliset erot nousevat esiin yksiköiden aktiivisissa ja passiivisissa taidoissa, jotka vaihtelevat erilaisista mielikuvituksellisista hyökkäyksistä teleportaatioon, piiloutumiseen, parantamiseen ja puolustautumiseen. Yksiköiden kirjo on huikea: osa liikkuu nopeasti, osa hitaasti, osa luo esteitä ja ansoja, osa käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Joku parantaa tovereita, toinen imee terveyttä vastustajilta. Yksi eliminoi vahingoittuneita vihollisia, toinen uhraa omiaan. Peliarvostelijan oppimäärällä on mahdoton sanoa varmuudella, ovatko yksiköt ja osapuolet keskinäisessä tasapainossa, mutta siltä ainakin vaikuttaisi. Tiiminsä ja yksiköidensä tuntemuksessa piilee menestys ja oikeastaan koko pelin pihvi.

Monen strategiapelin helmasyntinä on liiallinen mikromanagerointi ja turhan pitkäksi venyvät pelisessiot. Batalj pitää tahtia yllä jatkuvasti tikittävän sekuntilaskurin sekä kompaktin mittakaavansa avulla. Kartan kriittisistä pisteistä tapellaan hyvässä lykyssä alta kahden vuoron ja rajallinen yksikkömäärä pitää huolen, ettei pelin loppu ole koskaan kovin kaukana. Tyypillinen peli on ohi noin vartissa ja verisimmätkin väännöt alle tunnissa. Vähäinen yksikkömäärä tekee pelistä alttiin herkän yllättäville käänteille: johtoasemasta muuttuu takaa-ajoksi silmänräpäyksessä, eikä vaakakuppien kääntymiseen tarvita välttämättä yhtä virhettä enempää. Alkuun olin sitä mieltä, että vuoroja hoputtavaan sekuntikelloon olisi voinut säätää lisää armosekunteja, mutta oikeastaan hyvä, että peli pitää tahdin tiiviinä. Hitaammalla tempolla touhusta tulisi helposti aika pahuksenmoista laskelmointia ja jumittamista.

Sisään pääseminen vaatii rutkasti harjoitusta, mistä päästäänkin oikeastaan Bataljin suurimpaan ongelmaan: se on puhdas verkkopeli ilman yksinpeliä tai kunnollista harjoittelumoodia. Tekijät lupailevat lisää sisältöä myöhemmin, mutta tällä haavaa tarjolla on vain yksi pelimuoto, lyhyt tutoriaali sekä hiekkalaatikko, jossa pääsee koestamaan yksiköitä muttei oikeastaan strategioita. Treenit on käytävä käytännössä livenä, mikä voi muodostaa melkoisen kynnyksen etenkin aloitteleville. Toinen, etenkin näin alkumetreillä piinaava ongelma, on Bataljin vähäinen pelaajamäärä: suhteellisen pienellä rummutuksella tapahtunut julkaisu ei ole onnistunut houkuttelemaan kovin kummoista pelaajakantaa, enkä onnistunut haastamaan reilun kuukauden aikana kuin kaksi itselleni tuntematonta vastusta. Loput ottelut käytiin GameRealityn sisäisenä virkatyönä. Kannattaa siis ainakin vielä tässä vaiheessa varmistaa, että peliseuraa löytyy omasta takaa. En pitäisi lainkaan hullumpana ajatuksena, että pelin tekijät myisivät Bataljia näin alkuun esimerkiksi parin kopion paketeissa – olisi oikeastaan ihan reiluakin, sillä pelissä on rehellisesti sanoen vielä tässä vaiheessa vähän beta-julkaisun tuntua.

Teeman ja audiovisuaalisuutensa puolesta Batalj ei oikein vakuuttanut. Sarjakuvamainen ulkoasu sekä vahvasti efekteihin nojaava ulkoasu tekee pelin visuaalisesta kielestä vähän sekavaa, eikä pelikentän tapahtumia ole aina helppo hahmottaa tai erottaa eri yksiköitä toisistaan. Audiopuoli ajaa asiansa: siellä jyllää “Haluatko miljonääriksi”-tyyppinen tilanteeseen reagoiva draamaorkesteri. Temaattisesti Batalj on hirvittävän sekava. Pelin kolme faktiota, Borderlandsin robotteja muistuttavat Rusterit, kromipintaiset Re-Linkedit ja biomekaaniset, Splicerit, ovat kaikki kiitettävän erilaisia, mutta vain pintapuolisesti. Jokaisella on omat varianttinsa arkkityypeistä, kuten parantajista ja “tankeista”, eivätkä ne profiloidu pelattavuudeltaan riittävän vahvasti. Yksiköiden kuvauksiin on kirjoitettu jonkin verran taustatarinaa, mutta lore on kornia ja temaattinen kokonaisuus jää sekavaksi. Jää fiilis, että taustoja on kirjoitettu taustojen itsensä vuoksi tai kenties siksi, koska muutkin pelit tekevät niin.

On todellinen harmi, ettei Bataljin pariin ole päässyt syntymään vielä aktiivista pelaajayhteisöä, sillä sen parissa viihtyy paikoin luvattoman hyvin. Pitää toivoa, ettei kehittäjiltä loput rahat tai into pelin kehittämiseen ja markkinointiin. Yksinpelin ja aktiivisen yhteisön kanssa Bataljia olisi todella helppo suositella strategian ystäville, mutta nykyisillä pelaajamäärillä se kelpaa oikeastaan vain kaverin kanssa ostettavaksi. Fall Damagen sivuilla rekryttiin tekoälyosaajia, mikä kuulostaa siltä, että yksinpeli saattaisi olla kehitysputkessa. Ne harvat hetket, kun Bataljia pääsi oikeasti pelaamaan ajatuksen ja ajan kanssa, paljastivat koukuttavan strategiapelin, jonka parissa voisi käyttää helposti kymmeniä ellei jopa satoja tunteja.

Yhteenveto

Keskivertotasoa parempi

Hyvää

  • - Helppo aloittaa, vaikea hallita
  • - Lyhyet ottelut, joihin mahtuu yllättäviäkin käänteitä
  • - Aikaraja estää loputtoman optimoinnin
  • - Strateginen syvyys

Huonoa

  • - Ei yksinpeliä
  • - Pelaajia todella niukasti, oma peliseura käytännön pakko
  • - Visuaalisesti ja temaattisesti sekava