Battlefield 1942 - The Secret Weapons Of WWII arvostelussa
Battlefield: 1942 pelin toinen lisälevy, Secret Weapons Of WW II tarjoaa lisää BF 1942 laatuherkkua faneilleen laajentaen parhaan nettiräiskintämoninpelin hyvää sotafiilinkiä entisestään muun muassa sen mukanaan tuomilla uusilla aseilla ja ajoneuvoillaan. Lisälevynä hieman kattavampi(ja parempi) kuin edellinen, eikä pelin noin 28 euron hintalappu muutenkaan ole aivan niin korkea kuin edellisen Roomalisälevyn, mikä tehnee ostopäätöksestä hieman helpomman.
Electronic Arts osaa tunnetusti myydä pelejään, eikä nyt kyse ole pelkästään vuosittain ilmestyvistä EA Sportsin uusista urheilupeleistä vaan EA osaa saman vähän muunnellun tavaran myymisen useampaan otteeseen myös esimerkiksi The Sims pelisarjallaankin. Koska ruotsalaisen Digital Illusions pelejä tällä hetkellä julkaisee EA on luonnollista, että “Dicen” varsin suosittu Battlefield: 1942 peli poikii lisää sitä samaa lisälevyjen muodossa. Ei ollutkaan oikeastaan mikään ihme, että Dicen toiseen maailmansotaan sijoittuva hittiräiskintäpeli sai vuoden alussa lisälevyn nimeltä The Road To Rome.
Uutta pelissä oli Italian ja Ranskan armeijat, sekä kahdeksan uutta vekotinta, kolme uutta asetta ja kuusi uutta sotatanteretta. Peli sai jonkin verran haukkuja juuri uuden sisältönsä vähyydestä hintaansa nähden niin kriitikoilta kuin pelaajiltakin. Tokihan kyseinen lisälevy ja se mitä se sisälsi oli yhtä lailla laadukasta kuin alkuperäinenkin peli ja kyllähän The Road To Rome taisi ihan kivasti myydäkin, sillä nyt on aika katsastaa mitä uutta on tarjolla pelin toisella lisälevyllä nimeltään Secret Weapons Of WWII.
Uusi lisälevy keskittyy vekottimien ja aseidensa osalta nimensäkin mukaisesti toisen maailmansodan aikaisiin prototyyppiasteelle jääneisiin sotakalusteisiin, joita ei koskaan viety kokeiluastetta pidemmälle. Pelissä on mukana 16 uutta laitetta, seitsemän uutta asetta, kahdeksan uutta karttaa, yksi uusi pelimuoto sekä viimeisenä sotaan liittyy nyt myös brittiläiset kommandojoukot ja saksalaiset eliittisotilaat. Jos armeijoita ei lasketa mukaan alkaa Secret Weapons Of WWII olla sisällön määrältään jo lähempänä sitä, mitä omasta mielestäni jo The Road To Romen olisi kuulunut olla.
Mitä uutta kivaa sitten tarkemmin ottaen oikein onkaan tarjolla niiden kahden armeijan lisäksi? Vekottimien osalta pelissä tulee mukana viisi lentohärveliä, joita ovat McDonnell F-85 Goblin, Horton HO 229, Natter Rocket Aircraft, Armstrong Whitworth AW-52 ja C-47 Cargo Aircraft.
Ajoneuvoista kuusi on panssaroituja: uusia tuttavuuksia ovat LVT4 Water Buffalo, Sherman Tank T-34 Calliopella varustettuna, FlakPanzer, T95/T28 Super Heavy Tank varustettuna ilmatorjunta-tykillä, sekä myös Sturmtiger ja Schwimmwagen. Loput viisi vekotinta ovatkin sitten kaksi sivuvaunumoottoripyörää(yksi liittoutuneille ja yksi akselivalloille), rakettireppu, kommandolautta ja maaliinhakeutuva Wasserfall ohjus.
Pelin mukana tulevat uudet aseet sen sijaan antavat mahdollisuuden kokeilla miltä tuntuu esimerkiksi Mauser K98 kivääriin pultattu kranaatinheitin tai miten hyvin stealth-hiivintää palvelee vaimennettu Sten Mk2 tai miten lentää brittiläisen kommandon kädestä heittoveitsi vihollisen päähän. Muita asearsenaalin uutuuksia ovat Remington Auto 5 haulikko, Bren Light konekivääri, zoomausominaisuudella varustettu puoliautomaattinen Gewehr 43 kivääri ja saksalaisten laskuvarjojääkäreiden suosima Fallschirmjager Gewehr 42 rynnäkkökivääri.
Pelin aseista ainakin itselläni jäi ehkä eniten mieleen brittiläisten pioneerien käsittelemä Remington Auto 5 haulikko, joka oli tappavan tehokas lähietäisyydeltä, sekä tiedustelijan Mauser K98, joka sen sijaan oli hieman huono ampumaan kranaatteja kovin pitkälle, mutta muuten kyllä ihan kiva tappolelu. Kahden edellä mainitun lisäksi myös heittoveitsi oli kiva kapistus joskin sitä nyt oli hieman vaikeampaa käyttää onnistuneesti tapattamatta itseään vihollisen lyijysateen sattuessa. Onnistuneesti heitettynä se kuitenkin tappoi yhdellä iskulla. Muista uutuuksista jäi mieleen rakettireppu, jolla sotilas voi kasvattaa itselleen siivet niin sanotusti ja nousta ilmaan kylvämään lyijyä vihulaisten niskaan. Jotta rakettireppu ei olisi ylivoimainen, on sen tehokkuutta heikennetty siten, että sillä voi lentää ainoastaan lyhyitä matkoja kerrallaan, jonka jälkeen loppuu bensa ja siinä samassa katkeaa myös sotilaan lentoura.
Taisteleminen tapahtuu siis kahdeksan uuden kartan voimin ja taisteluista kolme sijoittuu Saksan maaperälle, sekä yksi Hollantiin, Prahaan, Norjaan, Ranskaan ja Italiaan. Peli-ympäristöjen osalta lyijyä pääsee jakamaan Kbelyn lentokentällä, Rjuka nimisessä laaksossa, ranskalaiskylässä Mimoyecquesissä, sekä esimerkiksi Saksassa hitlerin “kotkanpesässä”.
Peli esittelee The Road To Romesta poiketen myös jopa yhden(oi autuutta)kokonaan uuden pelimuodon jo olemassaolevien Conquest, Co-Op, Team Deathmatch -ja Capture The Flag pelimuotojen rinnalle. Tai no uuden ja uuden, mutta on se joka tapauksessa uusi Battlefield-pelaajille.
Kyseessä on muun muassa Medal Of Honor: Allied Assault- ja Return To Castle Wolfenstein peleistä tuttu Objective-pelimuoto, jossa kummankin sotivan osapuolen tarkoituksena on suoriutua jostakin annetusta tehtävästä. Muutamana esimerkkinä mainittakoon, että Kbelyn lentokentällä liittoutuneiden pitää tuhota natsien kyhäilemät UFO-prototyypit, kun taas natsien tulee suojella niitä. Kotkan pesä-kartassa sen sijaan liittoutuneiden tarkoitus olisi tuhota linnakkeesta löytyvä kassakaappi, joka sisältää sotilassalaisuuksia. Hollannin Hellendoorn kylässä pitää tunkeutua saksalaisten tukikohtaan ja tuhota kaikki neljä ohjusta, joilla saksalaiset aikovat räjäyttää Remagenissa sijaitsevan sillan.
Koska Objectivessa roolit ovat siten, että akselivallat puollustaa ja liittoutuneet hyökkäävät, on homma toteutettu siten, että niin kauan kuin liittoutuneilla on annettu tehtävä kesken, vähenevät “tiketit” hiljalleen olemattomiin. Natsit sen sijaan menettävät tikettejään vain silloin, kun kulloinkin kyseessä oleva suojeltava kohde joko vahingoittuu tai tuhoutuu kokonaan. Onkin usein todella haastavaa liittoutuneilla yrittää voittaa Objective-peliä edellä mainitusta syystä.
Objectiven pelaaminen ei harmillisesti onnistu kuin Secret Weapons Of WW II lisälevyn mukana tulevilla kartoilla ja niistäkin vain kuudella, joka on kyllä pieni miinus mielestäni. Toisaalta, eipä sillä niin hirveästi väliä välttämättä edes ole, sillä testisession aikana Objective-servereitä ei löytynyt kuin kourallinen pelin oman sisäänrakennetun serverinhakuohjelman kautta ja nekin mitä löytyi oli suurin osa tyhjillään, siinä missä esimerkiksi pelin ehdottomasti suosituimmalle Conquest pelimoodille löytyi ja on aina löytynyt aivan tuhottoman paljon servereitä.
Kartoista puheen ollen pelin kaikki kahdeksan karttaa ovat The Road To Rome lisälevyn vastaavien tapaan varsin laadukkaita ja eroavat kiitettävästi toisistaan niin ulkoiselta olemukseltaan kuin pelattavuudeltaankin. Saksalainen pikkukaupunki Essen on tiivistä kaupunkitaisteluun keskittyvää sotaa, joka tarjoaa paljon erilaisia väijytyspaikkoja vaikkapa tarkka-ampujille, kun taas esimerkiksi Italian Apenniinit ja Hitlerin Saksassa sijaitseva kotkanpesä tarjoavat kumpikin erittäin vuoristoisia maisemia ja paljon mahdollista suojaa itse maastosta. Pelin kahdeksasta kartasta poikkeaa muista ehkä kaikkein eniten Norjaan sijoittuva kartta, jossa sotimaan pääsee talviyössä kahdella isokokoisella saarekkeella, joiden välillä kulkee pitkähkö silta. Itselleni ei peliä pelatessa oikeastaan yksikään kartoista noussut muiden edelle ehdottomaksi suosikikseni, vaan omasta mielestäni pelin kaikki kartat olivat varsin pelikelpoisia ja ennenkaikkea kivoja pelata.
Mitä peli sitten kokonaisuudessaan tarjoaa ja onko peliä kannattavaa hankkia? No ainakin jos tuli jätettyä edellinen lisälevy väliin ja kaipaisi jotain uutta virallista Battlefield-pelattavaa, niin on Secret Weapons Of WW II ehdottomasti lisälevyistä se parempi, joskaan ero ei ole mikään suuri näiden kahden välillä. Jos taas Rooman reissu on jo hankittu, voi uusi lisälevy tuntua pieneltä rahastukselta ja kannattaakin ehkä harkita tuleeko peliä pelattua yleensäkään ottaen niin paljon, että tämä toinenkin lisälevy pitäisi ehdottomasti saada.
