Arvostellut: Teemu Laitinen, 7.tammikuu 2019

Peliarvostelu

Battlefield V

Pelin nimi:Battlefield V
Alusta:PC
Kehittäjä/Julkaisija:DiCE/EA
Pelaajamäärä/online:1/64
< >
Avaa pelin lisätiedot
Arvostelun Battlefield V kansikuva

Battlefield V:n julkaisu on ollut kaikkea muuta kuin sulavaa ja tämä jo itsessään vaatisi oman tekstinsä. Pelin julkistamistraileri sai suurta vihaa pelikansalta, eikä pelin kehittäjien ”jos et tykkää, älä osta” ja ”kouluttamattomat moukat” kommentit nostaneet suosiota. Markkinointi meni täysin reisille ja ennakkotilausten määrä jäi hälyttävän alhaiseksi. Ongelmia oli muutenkin, sillä julkaisupäivää päätettiin lykätä myöhemmäksi.

Yksinpeli

Battlefield V seuraa BF 1:n jalanjäljillä ja jatkaa ”sotatarina” pelimuotoa neljällä kampanjalla. Tällä kertaa tarinat ovat kuitenkin pidempiä ja juoneen on panostettu tuomalla tunteita ja visuaalisesti kauniita välianimaatioita. Kampanjoihin on piilotettu kerättävää ja jopa haasteita. Nämä kaikki kun poimii ja suorittaa täydellisesti, saa moninpeliin lähitaistelussa käytettäviä erikoisaseita, joita ei muulla tavalla saa aukaistua.

Tarinat poikkeavat tavanomaisesti nähdyistä toiseen maailmansotaan perustuvista peleistä. Mukana ei siis ole Normandian maihinnousua, Berliinin valloitusta tai Stalingradin sotaa, jota pidetään toisen maailmansodan yhtenä käännekohtana. Battlefield V:n taistelut vie pelaajan Norjaan, Ranskaan, Pohjois-Afrikkaan ja Hollantiin. Jokainen pelattava kampanja sisältää samoja piirteitä, mutta eroavat tarpeeksi toisistaan, jotta ei tule fiilis pelaavan samaa tarinaa neljää kertaa läpi. Tämän lisäksi ne ovat pilkottu kolmeen eri osaan ja alueeseen, uusilla erilaisilla tavoitteilla.

Nordlys-kampanja, kuten kolme muutakin, perustuvat oikeisiin tapahtumiin, mutta mukaan on tempaistu aimo annos fantasiaa. Saksa kampanjoi Norjassa vuonna 1943. Sakemannien kepposia estämään lähetettiin englantilaisten kouluttama laskuvarjojääkärikomppania, joka epäonnistui sabotoimaan raskasta vettä tuottavan tehtaan, jota saksalaiset tarvitsevat ydinaseohjelmaansa varten. Ainoana selviytyjänä pidetty Astrid on tehtaan johtajan kuulusteltavana, mutta hän ei tiedäkään, että tytär nimeltään Solveig on hiihtoreissulla äidin luo. Tarkoitus on edetä mahdollisimman huomaamattomasti, sillä edessä olevat natsit osaavat hälyttää lisävoimia. Radiomastot voi onneksi sabotoida ja tämän jälkeen napsia viholliset haluamallaan tavalla. Solveig osaa hämätä vihollisia heittämällä luodin hylsyjä pitkin maita.

Pelastusoperaatio ei mene aivan putkeen ja tyttö joutuu keräämään itsensä kylmän tuiskun keskellä, etsien lämpöä hypotermian välttämiseksi. Tehtävän tarkoitus on kuvata Toisen maailmansodan sissitoimintaa ja tuntuu onnistuvan kohtalaisesti. Hiipiminen on kuitenkin hankaa ja turhauttavaa sillä suoralla toiminnalla pärjää usein hyvin, riippuen pelaajan valitsemasta vaikeustasosta. Toinen häiritsevä tekijä on se, että oikea historiaan perustuva operaatio jää pimentoon, kun näin ei varmasti olisi tarvinnut tehdä. Se on ollut täysin pelinkehittäjien oma ratkaisu. Referenssiä operaatio Grouseen nimittäin löytyy kahden elokuvan ja TV:ssä näytetyn minisarjan verran.

Pohjois-Afrikan kampanja keskittyy nuoreen englantilaiseen rikolliseen, jolle annetaan mahdollisuus vapauteen, kunhan palvelee maataan. Poika lähtee mentorinsa kanssa sabotoimaan saksalaisten lentokokykyä. Hiippailulla on taas suuri osa, mutta maasto on paljon avonaisempi ja tarjoaa useampia lähestymistapoja. Tehtävän ensimmäisessä osassa etenemisreitit ovat putkimaisempia, mutta toinen osio on kuin pieni hiekkalaatikko, jolla voi temmeltää haluamallaan tavalla. Pelaajalla on kolme kohdetta tuhottavanaan, mutta järjestyksen saa valita itse. On jopa mahdollisuus varastaa saksalaisten stuka-lentokone ja räiskiä muut lennokit alas ja pommittaa maajoukot rusinaksi kuin mikäkin Rambo. Viimeisessä osiossa ollaankin puolustusasemissa koko saksan mahdin vyöryessä päälle. Tässä kampanjassa ei ole Nordlysin kaltaisia erikoisuuksia kuten hiihtämistä, mutta vapaus valita oma lähestymistapa on miellyttävä.

Tirailleur-sotatarinassa seurataan nuoren senegalilaisen Deme Cissen uhkarohkeaa temppuilua Vapaa Ranska -nimisessä vastarintaliikkeessä. Deme haluaa mainetta ja kunniaa, hinnalla millä hyvänsä. Pojan silmät alkavat kiilua kun hänet napataan mukaan toimintaan ja hiekkasäkkien täyttäminen jää muille. Kampanja keskittyy ajamaan saksalaiset pois mailta ja hiippailu on hyvin vähäistä. Vastassa olevat viholliset ovat samoja joita on kaikissa muissakin tarinoissa eli jalkaväkeä joilla osalla on tarkkuuskivääri tai sinko. Jopa liekinheittimillä varustettuja sotilaita tulee eteen ja tankkeja. Kartat ovat suoraviivaisia, mutta nyt mennään jo isommalla poppoolla eteenpäin. Omia senegalilaisia veljiä kaatuu paljon, mutta näistä ei tarvitse onneksi välittää. Tykinruokaa voi viimeisessä koitoksessa kutsua lisää valopistoolilla.

The Last Tiger -kampanjassa ollaan lojaalin tiger 1 panssarivaunun upseerin saappaissa. Liittoutuneiden joukot rynnivät Rotterdamiin ja Peter Muller, panssarivaunun tiiminsä kanssa, on määrä jäädä turvaamaan saksalaisten turvallinen vetäytyminen. Kuten arvata saattaa, mikään ei mene niinkuin pitää ja liittoutuneita loikkii siellä sun täällä, jopa panssarivaunujensa kanssa. Välillä joutuu jalkautumaan ja putsaamaan alue vihollisista. Tämä on ehkä lyhyin tarina, johon olisi kaivannut putkimaisuutta rikkovaa sisältöä.

Kokonaisuutena yksinpeli on hyvin suppea. Hupia riittää noin viideksi tunniksi, riippuen pelaajan valitsemasta vaikeustasosta ja lähestymistavasta. Tarinoiden päähenkilöt ja asetelmat voivat saada oikeasta historiasta kiinnostuneet kiemurtelemaan, mutta ainakin välianimaatiot ovat nättiä katseltavaa ja ääninäyttely on erinomaista. On hauska kuulla puhuttavan norjaa, saksaa ja vahvalla brittiaksentilla varustettua englannin kieltä samassa pelissä. Kampanjoita joutuu mahdollisesti tahkoamaan useamman kerran, mikäli mielii saada kaikki erikoisaseet. Tämä johtuu siitä, että kerättävät paperit ja haasteet aiheuttavat päänvaivaa, kun näitä ei millään tunnu löytyvän vaikka kuinka nuohoaa maastot.

Taistelijat

Taistelijaluokat ovat pysyneet samana, mutta asevarustusta on muutettu aikaisempiin peleihin verrattaessa. Sissisotilaalla on nyt myös pitkän tähtäimen aseita, sinko ja eräänlainen kädestä ammuttava kranaatinheitin, piat, jonka maasta ammuttava versio on aiemmin ollut taustatuen sotilasjoukolla. Lääkintämieheltä on pitkän matkan tussarit viety ja aseina on puoliautomaattiset konekiväärit, sekä savupommit apuna. Henkiin herättämisessä on myös tullut uutta, sillä jokainen taistelijaluokka voi herättää pelaajia henkiin, mutta lääkintämies tekee tämän nopeiten. Taustatuen joukot kykenevät spottaamaan vihollisia, aivan kuten sniputtajatkin, joko kiikareilla tai aseen tähtäimellä. Viholliset sitten näkyvät muille punaisina vilkkuvina neliöinä. Ammus- ja lääkintälaatikot toimivat tällä kertaa niin, että niitä joutuu klikkaamaan, mikäli haluaa parantua tai lisää panoksia aseeseen. Omat vammat eivät siis enää parannu pusikossa makaamalla täyteen.

Oman sotilaan ulkomuodon voi valita valmiista paleteista, joita on reilu parikymmentä. Itse pelaajahan ei omaa hahmoaan näe, muuta kuin elottomana räsynukkena ilmassa ja pelin valikoissa, mutta onpahan muille janttereille ihmeteltävää. Vaikea kuitenkin käsittää mitä tällä ominaisuudella on oikein haettu. Jos nyt tyttö-oletettuja pelaajia tai muita yritetään kosiskella niin miellyttävin vaihtoehto olisi ollut mahdollisuus luoda alusta alkaen oma hahmo. Tällöin jokainen pelaaja voi valita juuri omanlaisensa taistelijan ja pystyy paremmin samaistumaan. Hassua kyllä myös se, että lähes kaikki lentäjät ja panssarivainujen ohjaajat ovat nais-oletettuja, ainakin äänihuulien muodostaman värähtelyn perusteella. Sanomattakin selvää, että tämä voi vaikuttaa autenttisen toisen maailmansodan asetelmaan, vaikka muutamia naisia olikin sotimassa. Vahvat ensimmäisen maailmansodan örmyt ovat ilmeisesti eläkepäivillään, ainakin kun palettien mies-oletettua rivistöä katselee. Nämäkin resurssit olisi voitu käyttää pelin muiden osa-alueiden viilaamiseen, sillä keskeneräisyyttä on vähän siellä täällä. Battlefield V:een on maaliskuun paikkeilla tulossa battleroyale-pelimuoto, missä vaiheessa hahmonluonti tulee olemaan ymmärrettävämpi optio.

Perinteisten sotilaiden lisäksi panssarivaunuja ja lentokoneita on useampia erilaisia. Stuka- ja Spitfire-hävittäjät löytyvät, sekä tiger 1 -panssarivaunu. Jenkkien sotakalusto loistaa poissaolollaan, ainakin vielä. Pelaajan on entistä tiiviimmin mahdollista keskittyä hiomaan omia lentokykyjä tai panssarivaunulla ajoa, sillä sotakalustolla on oma kattava kehityspuu jossa riittää tekemistä.

Omalle sotilaalle saa peliä pelaamalla auki uusia asusteita, joista osa on ihan nättejä. Suurimmakseen ryysyt ovat kuitenkin hyvin samannäköisiä. Hienoimmat koppalakit ja takit ovat aukaistavissa erikoistehtävillä. Kasvomaalia on myös mahdollista ostaa tai saada auki, mutta lähes kaikki ovat tylsiä ja mielikuvituksettomia. Toisaalta kerkeekö edes vastustaja näitä ihailemaan. Omaa naamavärkkiä ja asua voi esitellä muille, mikäli kartan päätyttyä on parhaimmassa ryhmässä, sillä tämä aina nostetaan esiin ennen taistelun lopputilastojen näkymässä. Kannattaako tähän sitten käyttää kallisarvoista pelivaluuttaa onkin pelaajan oma henkilökohtainen päänvaiva.

Aseet

Lääkintämies oli allekirjoittaneen oma suosikki aiemmassa Battlefield pelissä, mutta nyt hauskimmat pelisessiot on löytynyt sissisotilaan kanssa. Tämä on yksinomaan aseiden vika, sisseilemällä kun tuntuu saavan eniten aikaan. Tussareita on yksitoista; rynnäkkökivääreitä ja puoliautomaattisia aseita, joissa tulitusnopeutta ei voi säätää, mutta tähtäimeksi voi valita pidemmälle näkevän. Haulikot löytyvät tätänykyä tukijoukon sotilaalta. Isoin muutos aseisiin on se, että niitä käyttämällä voi muokata niiden ominaisuuksia. Kunhan aseen saa nostettua neljännelle tasolle. Aseelle on valittavana kaksi polkua, joissa on neljä etappia. Riippuen hahmoluokasta, aseet parantavat tähtäämisen nopeutta, tarkkuutta, liikkuvuutta tai lataamisen nopeutta. Näitä voi jatkossa onneksi muokata uudelleen, mikäli tietty asetus ei miellytä.

Mutta. Kaikki muokkaaminen täytyy tehdä kahteen kertaan, sillä liittoutuneiden ja akselivaltojen sotilaat on jaettu kahtia. On vaikea keksiä mitään järkevää syytä miksi näin on. Toki mikäli serveriltä ei halua poistua kartan vaihduttua, voi joutua toiselle puolelle kuin aiemmin ja näin ollen kerää toiselle aseelle kokemuspisteitä. Hyvin usein unohtaa vaihtaa aseet tai kranaatit ja heittää vahingossa savupommin. Sekin häiritsee, että uutta asetta ei saa heti käyttöön kesken kartan, eikä aseiden ominaisuuksia pysty muokkaamaan. Huoh! On myös vaikea käsittää, että miksi tähtäimen säätäminen on laitettu snipu-sotilaan aseen kykypuuhun. Söpöjä värejä näihin tähtäimiin kyllä voi asettaa, mutta ei, et saa säätää tähtäintä!

Aseiden ulkoasua voi siis tuunata, aivan kuten omaa sotilastakin. Valitettavasti nämä väritykset ovat täysin mielikuvituksettomia ja aivan liian samanlaisia. Ehkä hieman olisi voinut revitellä, kunhan mopo ei lähde kokonaan käsistä.

Moninpeli

Battlefield on elävä ja kehittyvä yksilö, aivan kuten pahin kilpailijansa, Call of Duty -pelisarja. Tästä huolimatta, on ikävää todeta BF V:n olevan julkaisun hetkellä täyttä kuraa ja jopa early access-tittelin arvoinen suoritus valmiin pelin sijaan. Lukuisat nettikoodivirheet ja jopa grafiikkavirheet on olleet pelaajien riesana. Talojen seinän läpi saattoi tippua tai jäädä jumiin bunkkerin betoniin.

Kirjoituksen hetkellä Battlefield V on jo elänyt pienen hetken ja virheitä on silti korjaamatta. Tammikuun 17. päivä jatkuva Tides of War -tapahtuma ei aina rekisteröi pelaajan saavutuksia tai etenemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja saattaa joutua taistelemaan jopa ylimääräisen tunnin, mikäli ei huomaa virhettä ja poistu pelistä. Ongelmat eivät rajoitu pelkästään aiemmin mainittuun tapahtumaan vaan myös pelaajien normaaliin kokemuspisteen keräämiseen. Välillä on saattanut jäädä ase saamatta, kun pelaajan hahmo on päässyt korkeammalle tasolle. Tämän voi korjata ottamalla yhteyttä EA:n tukeen, jossa ollaan kyllä ystävällisiä ja ymmärtäväisiä, mutta ei pelaajan silti pitäisi tällaisten perään kysellä.

Kartat

Moninpelin tämänhetkiset kartat ovat pettymys. Suurimmasta osasta puuttuu toisen maailmansodan tunnelma, kun historiasta tuttuja ympäristöjä ei ole. Karttoja on tällä haavaa yhteensä yhdeksän, joista kaksi on kaupunkikarttoja ja loput hiekka, lumi tai kukkaniittymaisemia, joita nähtiin myös BF1:ssä. Näistä kaikista kartoista epämiellyttävimmät tuntuu olevan lumimaiseman kartat, joista Narvik on harvakseltaan asuttu satamakaupunki. Talot voi osittain tuhota tai tiputtaa lumet katolta kranaatin avulla. Mutta ei tämä mainostettu täyden tuhon ominaisuus ole sen kummempaa kuin ennenkään, sillä taloista tosiaan pamahtaa vain katot ja määrätyt osat, samalla tavalla kuin Battlefield 1:ssä. Narvik tavallaan jakautuu kahteen alueeseen. Ylä- ja alatasanteeseen, jossa menee räjähtäneet junan ratakiskot. Ylätasanteella pelaajien on mahdollista poukkaroida talojen raunioissa, vaikeuttaen snipujen työtä. Fjell 652 kartassa pompitaan lumisilla vuoristoilla, joissa on muutamia pirttejä. Pelimuodosta riippuen, tässä kartassa on myös mukana lentokoneet, joihin on äärimmäisen hankala osua it-tykillä vuorten huippujen takia. Tämä luonnollisesti aiheuttaa itkupotkuraivareita.

Rotterdamin kaupunkikartta ja Devastation-kartan rauniot toimivat erinomaisesti. Twisted Steel keskittyy trailerista tuttuun räjähtäneeseen siltaan. Harmi, että silta ei elä taistelun mukana, eli se on alun alkujaankin tuhoutunut. Toisin kuin BF3:n ja 4:n hieno tornin kaatuminen sotimisen keskivaiheilla, Battlefield V:n kartat ovat tylsän staattisia. Pelimuotojen puolesta ajatellen ne myös aiheuttavat päänvaivaa, kun 32 pelaajan porukka vääntää taistelua isolla selkeästi 64:lle pelaajalle tarkoitetulla kartalla. Tämä tarkoittanee turhaa juoksemista ylhäässä yksinäisyydessä. Pahimmillaan panssarivaunullakin joutuu rullaamaan kilometrin verran, jotta kerkeää taisteluun mukaan! Etenkin tiimi vastaan tiimi-pelimuodossa vihollista joutuu etsimään. Ja nämä ovat etenkin niiden avonaisten maastojen karttojen ongelma.

Pakko myös lisätä se, että tällä hetkellä ei ole valittavana pelaajien omia servereitä. Kaikki mitä tarjolla on, ovat Dicen omia hiekkalaatikoita, eikä miellyttävää pelipaikkaa voi laittaa suosikkeihin. Vielä ei siis ole tarjolla mitään suomiporukan 24h-serveriä, mutta tähän odotellaan sormet syyhyten muutosta.

Pelimuodot

Battlefieldin tunnusomainen pelimuoto, conquest, ei ole hävinnyt mihinkään ja pysynyt muuttumattomana. Tässä siis pidetään lippuja hallussa joko 32 tai 64 hengen porukalla. Moninpelin valikosta käy ilmi, että Dice on tuomassa peliin erilaisia pelaajakokoja. Tällä hetkellä näkyvissä on 10, 16, 24, 32, 48 sekä 64:n pelaajan karttakoot. BF 1:stä tuttu Operations pelimuoto on saanut kasvojenkohotuksen ja nimenä on nyt Grand Operations. Tässä sotaa käydään fiktiivisesti neljän päivän ajan, useammalla kartalla. Tavoitteena on hypätä lentokoneesta sotatantereelle, napata pommi ja räjäyttää kohteet, jonka jälkeen joukot voivat edetä, vastapuolen yrittäessä puolustautua. Voittaja saa onnistuessaan bonusta seuraavaan hyökkäykseen. Muita pelimuotoja on frontlines, uusi breakthrough, tuttu domination ja team deathmatch. Kaikki pelimuodot toimivat muuten sulavasti, mutta kuten aiemmin on tullut mainittua, peliporukan koko vaikuttaa.

Pelattavuus

Vaikka Battlefield V on edelleen ongelmien riivama, on tappaminen hauskaa puuhaa ja aseet toimivat miellyttävällä tavalla. Uusi mahdollisuus kehitellä linnakkeita pitkin karttaa on myös palkitseva. Rakenneltavaa riittää hiekkasäkeistä it-tykkeihin. Ammus- ja parannuskeskuksia on myös mahdollista pystyttää vasaran avulla. Kaikki taistelijaluokat kykenevät rakentamaan linnakkeita, tukijoukkojen sotilaat kuitenkin handlaavat vasaran kaikkein nopeiten. Paras muutos verrattaessa Battlefield 1:n on ehdottomasti aseiden toiminta. Luodit menevät nyt sinne minne pitääkin, eikä ne roisku sattumanvaraisesti ympäriinsä kuin mikäkin varpusparvi. Tuttu pistin on saatavilla, mutta vaatii pelaamista ja se on mahdollista vain tietyllä taistelijaluokalla. Vaikka haavojen parantaminen on muutettu pois passiivisesta muodosta, ja sama temppu panoksilla, systeemi toimii ja on miellyttävä. Dice päätti hetkellisesti rikkoa harmoniaa ja lähti ennen joulun pyhiä muuttamaan ttk:ta eli lisäsi vaadittavien osumien määrää. Pelaajat kestivät enemmän iskuja, panokset loppuivat nopeammin. Pelikansa ihmetteli miksi piti rikkoa täydellistä systeemiä, kun tähän vielä lisättiin erillinen ”core” pelimuoto, jossa ttk-asetus oli vanhanmallinen. Pelaajamäärä jakautui siis kahteen. Negatiivisen palautteen johdosta tämä kokeilu onneksi päätettiin ja nyt kaikki on niin kuin ennenkin. Mikäli kestää kaikki ongelmat, itse pelattavuus on varsin toimivaa ja ehkäpä jopa hauskempaa kuin BF1:ssä. Battlefield 4 on läheisempi sukulainen Battlefield V:lle aseiden toimivuuden kannalta.

Tuomio

Battlefield V:n yksinpeli on jälleen kerran pettymys, mutta hauskaa toimintaa ja nättiä grafiikkaa on silti tarjolla. On valitettavaa todeta, että BF V ei perustu toiseen maailmansotaan sellaisena, jollaisena sen kansa tuntee. Räiskintäpelinä Battlefield V on joka tapauksessa toimiva. Karttoihin tarvitaan vielä vetovoimaa, yksityiset serverit pystyyn ja puuttuvat legendaariset II maailmansodan aseet, kuten m1 garand ja thompson, niin ollaan lähempänä täydellisyyttä. Battlefield V:n elämä on kuitenkin vasta alussa ja se elää Toisen maailman sodan tapahtumien mukaan. Tulevina kuukausina voi siis odottaa venäläisten ja jenkkien saapumista peliin ja toivon mukaan niitä tuttujen taisteluiden karttoja. Pelattavuus on kaikkein viehättävin puoli Battlefield V:ssä, eikä sen osalta häviä muulle tarjonnalle.

-->

Yhteenveto

Keskivertotasoa

Hyvää

  • - Uutta sisältöä tuodaan aseide, karttojen ja pelimuotojen muodossa.
  • - Paikoitellen nättiä katseltavaa.
  • - Asepelaaminen on vihdoinkin taas mallillaan, eli luodit menevät sinne minne tähtää.

Huonoa

  • - Julkaisun kanssa on selkeästi kiirehditty. Virheitä löytyy jokaisen nurkan takaa.
  • - Uusi harjoittelurata jaksaa kiinnostaa vain kerran kokeilun.
  • - Turhauttava, buginen ja epäintuitiivinen valikko.
  • - Toisen maailmansodan tunnelman puuttuminen.