Battlefield Vietnam arvostelussa

Battlefield: 1942 ja sen kaksi lisäosaa, The Road To Rome ja Secret Weapons Of WWII ovat olleet jo hyvän aikaa nettipeliräiskintöjen elittiä ja kilpailleet suosiosta muun muassa Counter-Striken kanssa. Battlefield-pelien erikoisuus on aina ollut se, että ne ovat monipuolisia. Siinä missä esimerkiksi juuri Counter-Strike perustuu pelkkään jalkaväkitoimintaan, saa Battlefieldissä rellestää jalan lisäksi muun muassa ajoneuvoilla, lentokoneilla ja laivoilla mikä tekee pelaamisesta vaihtelevamman ja realistisemman pelikokemuksen.

Battlefield-pelisarjan uutukainen, Battlefield Vietnam ei ole sarjan saralla mikään poikkeavuus. Peli sijoittuu nimensä mukaisesti Yhdysvaltojen ja Pohjois-Vietnamin välillä 60-luvulla käytyyn Vietnamin sotaan. Sotatantereita on tällä kertaa mukana 14 suurimman osan niistä sijoittuessa tiheiden viidakkojen keskelle.

Sotaa käydään pelissä jalan lisäksi myös ilmassa ja vedessäkin. Käytettävissä oleva laitteisto ja ase-arsenaali vastaa Vietnamin-sodassakin käytettyjä autenttisia esikuviaan. Pelissä onkin mahdollista kokea 23 erilaista Vietnaminsodan konetta ja noin 27 erilaista asetta. Yhdysvalloilta löytyy M110, Sheridan ja Patton tankit, jonka lisäksi ilmatukea näille on antamassa Phantom ja Corsair hävittäjät, sekä yksi rynnäkköhelikopteri. Miehistön kuljettamista paikasta toiseen maata pitkin voidaan singolla varustetun jeepin lisäksi hoitaa kevyesti panssaroidulla M113:lla, kun taas ilmakuljetukset onnistuvat isokokoisella Chinook-kuljetushelikopterilla, sekä toisella hieman pienemmällä helikopterilla. Lisäksi jenkeillä on joki-aluedeiden turvaamista varten olemassa PBR -ja ATC veneet, joista ensinnä mainittu on nopea pikavene varustettuna kahdella konekiväärillä. ATC sen sijaan on aseistamaton, lähinnä kuljetustarkoituksiin suunnattu, jonka katolle onnistuu myös helikopterin laskeutuminen ja sitä kautta helikopterin korjauttaminen.

Vietnamilaisilta löytyy periaatteessa jokaista jenkkien armeijaa vastaamaan jokin oma laite. Vahvasti venäläispainotteinen kalusto koostuu PT-76, T-54 ja ZSU 57 2 tankeista, MiG-17 -ja MiG-21 hävittäjistä, Mi 8 rynnäkköhelikopterista ja Mi 8 Cargo kuljetushelikopterista. Tarjolla on myös Suomen armeijassakin nähty UAZ-jeeppi, sekä lisäksi ohjuspatterilla varustettu BM21 rekka, BTR 60(varsin paljon suomalaisen “pasin”oloinen)miehistönkuljetusvaunu ja viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä tuikitavallinen skootteri, jonka kyytiin mahtuu kaksi urheaa sotilasta.

Suurin ero Battlefield 1942 -ja Battlefield Vietnamin välillä ajoneuvojen osalta on helikoptereiden mukaantulo, sekä tämän lisäksi kuljetushelikoptereilla onnistuva tankkien ja muiden ajoneuvojen ilmakuljettaminen paikasta toiseen. Ilmakuljetus onnistuu leijumalla kuljetushelikopterilla halutun ajoneuvon yläpuolella samalla pitäen hiiren kakkosnappulaa pohjassa jolloin kiinnityskaapeli laskeutuu ajoneuvon katolle. Kiinnityksen jälkeen kaapelin voi irroittaa milloin vaan painamalla hiiren kakkosnappulaa kerran tai sitten kuljetettavan ajoneuvon mukana mahdollisesti olevat sotilaat voivat itse irroittautua liikkumalla kaapelissa roikkuessaan. Pelimekaniikaltaan ajoneuvojen ohjaaminen on edelleen helppoa ja vaivatonta ja se onkin pysynyt oikeastaan samana Battlefield 1942 peliin nähden.

Vietnamin ja Yhdysvaltain armeijalle kummallekin periaatteessa samantasoisten kranaattien ja miinojen ohella muu asekalusto on eroava näiden kahden armeijan välillä. Yhdysvaltain armeijan jalkaväelle on tarjolla CAR-15, XM148 -ja M16 rynnäkkökiväärit, M16 -ja M21 tarkka-ampujan kiväärit, magnum, Mossberg 500 pumppuhaulikko, M60 konekivääri, M72 sinko ja M1 81mm Mortar laukaisin.

Vietnamilla on käytössään AK-47, AKMS perusrynnäkkökiväärit, sekä puoliautomaattinen Chicom SKS 56. Tarkka-ampujia varten on vanha M-91/30 ja hieman uudempi puoliautomaattinen SVD. Muuta kalustoa edustaa TT33 käsiase, RPG-7V kranaatinheitin, Type 53 -ja MAT-49 Mod konekiväärit ja RPG-2 -ja SA-7 singot, joista jälkimmäinen on lämpöhakuinen. Niin ja kyllähän niiltä vietnamilaisiltakin löytyy jenkkien M1 81mm Mortaria vastaava Type 63 mortar.

Kuten alkuperäisessä BF 1942, myös Vietnamissa kummankin sotivan osapuolen joukot jaetaan neljään eri luokkaan mistä pelaaja voi valita haluamansa tyyppisen sotilaan. Tarjolla on perussotilaan lisäksi tarkka-ampuja, pioneeri ja raskaammin aseistautunut versio perussotilaasta. Näin ollen lääkintämiestä ei siis enää ole ja haavojen paikkaus onnistuukin ainoastaan yksinomaan lääkintäkaappien ja laatikoiden avulla, joita onneksi on nyt runsaammin korvaamaan lääkintämiehen puuttumista.

Sen lisäksi, että tarjolla on neljä luokkaa on jokaisesta luokasta olemassa kaksi variaatiota, jotka poikkeavat toisistaan siinä, että mitä aseita sotilaalla kulloinkin on oletuksena. Esimerkkinä jenkkien perussotilaalla on valinnasta riippuen mukanaan joko M16 rynnäkkökivääri, pistooli ja kranaatteja tai sitten pistooli, kranaatteja ja pumppuhaulikko.

Moninpelissä tuli ainakin nopeasti huomattua jenkkisotilaiden ylivoimaisuus niiltä löytyvien tarkempien ja tehokkaampien aseiden ansiosta. Pelin päivittämättömällä 1.0 versiolla suurimmaksi ongelmaksi nettipelissä koitui se, että jenkeillä oli yksi liian tehokas aseyhdistelmä, nimittäin M60 rynnäkkökivääri ja LAW-sinko. Osittain tästä syystä halusimme lykätä pelin arvostelun julkaisemista tuonnemaksi voidaksemme arvostella pelin heti päivitettynä versiona kunhan päivitys julkaistaisiin. Nyt kirjoitushetkellä se on jo julkaistu ja peliä on paikattu hieman. Yksi näistä paikkauksista koskee juuri edellä mainittua aseyhdistelmää ja kuinka ollakaan enää jenkeillä pelatessa et M60 ja LAW yhdistelmää voi enää valita, vaan M60 on tässä korvattu M14 kiväärillä. M60-aseen tarkkuutta ja tehokkuutta on muutenkin vähennetty ja muokattu, jotta M60-konekiväärillä varustautunutta jenkkisotilasta ei olisi niin ärsyttävän vaikeaa pistää maihin vietnamilaisilla pelatessa.

Tähän vielä lisätäkseni niin jenkkien ja vietnamilaisten armeijoiden pioneereillä on pari eroavaisuutta. Jenkkien pioneereiltä löytyy kaukoräjäytettävät miinat, sekä hitsausvälineet. Vietnamilaisilta taas onnistuu niin sanotun autopommin väsääminen vihollisajoneuvoon, spawnpointin kaivaminen ylös maasta lapiolla, sekä tappavien pungitikkujen istuttaminen maahan jenkkijalkaväen harmiksi. Itse en oikein ymmärtänyt jenkkien hitsausvälineen enkä vietnamilaisten lapion tarkoitusta eikä niistä mainita pelin virallisilla sivuillakaan mitään. Hitsaamalla ajoneuvoja onnistuin kyllä ainakin räjäyttämään ne, mikäli tämä se oikea tarkoitus oli.

Vaan miten toimii nettipeli nyt käytännössä pelin päivitetyllä versiolla? Aivan ensimmäiseksi täytyy mainita, että alkuperäisen Battlefield 1942 pelin neljästä pelimuodosta on Vietnamiin saakka selvitytynyt vain yksi, nimittäin Conquest. Conquestissahan sotivien osapuolien on tarkoitus pitää hallussaan mahdollisimman montaa pelikartan lippua mahdollisimman kauan, joka sitten vähentää vihollisen “elämiä”. Se osapuoli jonka elämät loppuu ensin häviää. Pelin loput kaksi muuta pelimuotoa ovat nimeltään Extended Conquest sekä Custom Combat. Ensinnä mainitussa pelaataan kuin Conquestissakin, paitsi, että pelin päättymisen jälkeen pelataan vielä toinen “erä” johon edellisen pelin lukemat otetaan mukaan jo heti alussa. Custom Combatissa serverin ylläpitäjä voi kustomoida kulloinkin pelattavaa karttaa ja valita mitä aseita ja ajoneuvoja esiintyy tai ei esiinny kyseisellä taistelukentällä.

On melko hölmöä, että muut pelimuodot on pitänyt karsia kokonaan pois pelistä, vaikkakin Conquest pelimuoto on varmastikin aina ollut Battlefield-pelien suosituinta hupia. Nettipeli tuntui toimivan nyt aiempaa puhtaammin ja suurimmat lagiongelmat ollaan saatu hiottua pois. Nettilagitusta tosin esiintyi hieman serveristä riippuen ja välillä esimerkiksi täydellä 32 pelaajan serverillä pelaaminen muuttui todella rasittavaksi töksähtelyksi.

Hauskimillaan nettisessiot olivatkin ainakin allekirjoittaneen mielestä noin kymmenen hengen matseina, kunhan joukkueet vain olivat tasapuolisia ja pelaajat edes jollain tasolla osaavia. Näin pelin ruudunpäivitys pysyi hyvällä mallilla, eikä kuoleminenkaan ollut niin jatkuvaa. Toki erikokoisia pelejä löytyi laidasta laitaan aina sinne maksimimäärään saakka, joskin 64 pelaajaan serverit olivat harvinaisia ymmärrettävästä syystä. Pelin kartat on hyvin suunniteltuja ja mukaan mahtuu arvostelun alussa mainittujen tiheiden viidakoiden lisäksi myös hieman kaupunkisotaa, sekä hieman avarampiin metsiin sijoittuvaa tulitaistelua.

Netissä tai lähiverkossa pelaamisen lisäksi mukana on edelleen mahdollisuus pelata, vai pitäisikö sanoa harjoitella botteja vastaan. Botit eivät sinänsä ole älykkyysosamääräänsä ehtineet kasvattaa, mutta tällä kertaa botit tottelvat niille annettuja komentoja. Komentoja annetaan samaan tapaan kuin ihmiskanssapelaajillekin, eli ruudun ylälaidassa killuvan komentopalkin avulla. Aivan täydellisesti tosin botit eivät suostu näitä tottelemaan, sillä monesti käy niin, että kaverit kuittaavat pelaajan huutamaan “follow me” käskyyn vain “negative”. Tiedä sitten, että pitääkö taistelukentällä ansaita tappoja ja sitä kautta kunnioitusta ennenkuin botit mukisematta suostuvat jokaisella kerralla tottelemaan. -hyvä vietnam fiilis -kartoista -aseiden lataukset hienoja, erilaisia skinejä

Pelin huomattavimpiin miinuksiin kuuluu ehdottomasti pelin tarvitsema koneteho. Vaikka peli onkin graafisesti vain jonkin verran Battlefield: 1942-pelejä näyttävämpi ja paljon, paljon karumpi kuin esimerkiksi Ubisoftin räiskintäpeli Far Cry, pyöri peli todella huonosti testikoneella 1024×768 resoluutiolla ja 32 bittisillä väreillä pelatessa. 32 bottia vastaan peliä pystyi vielä jotenkuten pelaamaankin melkein täysillä grafiikka-asetuksilla, mutta nettipelinä Battlefield Vietnam pyörikin sitten paljon huonommin ja oli paikoitellen jopa pelaamiskelvoton, jos grafiikka-asetukset oli ruuvattuina täysille.

Pelin sai jotenkuten pyörimään siedettävästi, kunhan ruuvasi pelin valikoista grafiikka-asetuksia hieman pienemmälle. Testikoneella kun koneen 512 megatavua muistia ei tuntunut riittävän yhtään mihinkään, koneen tukehtuessa jatkuvasti ärsyttäviin kovalevyn latailuihin ja töksähtelemisiin. Onkin pakko myöntää, että 512 megatavua muistia ei riitä tälle pelille ja kyseinen määrä on alle sen mitä allekirjoittanut olisi laittanut pelille minimivaatimukseksi. Tietysti ainakin osittain pelin vaatima lisäteho alkuperäiseen Battlefield 1942-peliin verrattuna johtuu varmasti siitä, että Battlefield Vietnamissa seikkailaan suurimmaksi osaksi isokokoisissa viidakoissa ja jokaisessa kentässä onkin yleensä melkoisesti aluskasvillisuutta, sekä puita. Aluskasvillisuus mahdollistaa piilossa ryömimisen ja esimerkiksi vihollisen ampumisen ruohikon seasta. Tämän hyötyä tosin vähentää se fakta, että kun pelaaja laittaa kursorin oman tai vihollisen sotilaan kohdalle, tulee tämän nimi värillisenä päänsä yläpuolelle. Näin ollen ruohon seassa makaavan sotilaan voi äkätä kun nimi killuu ilmassa tämän pään yläpuolella.

Palataksemme hieman pelin ruudunpäivitykseen, saattaa huono pyöriminen johtua myös siitäkin, että testikoneessa ollutta ATi RadeOn 9700 Pro-näytönohjainta tai tarkemmin sanottuna mitään muutakaan ATin näytönohjainta ei virallisesti tueta, koska kilpailija Nvidia meni ja osti pelin “yksinoikeuden” itselleen ja peli päätyi yhtiön “The way it’s meant to be played” tuotekatalogin siipien suojiin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että peli on optimoitu ainoastaan Nvidian näytönohjaimille, eikä millekään muulle. 1.0 versiota vaivannut antialiasoinnin toimimattomuus ATin näytönohjaimilla näyttäisi kuitenkin nyt olevan korjattu, joten mitään dramaattista etua ei Nvidian näytönohjaimen omistamisesta ei ainakaan enää ole.

Äänipuolella asiat ovat sentään kaikin puolin kunnossa ja pelaajalle tarjotaan ihan asianmukainen Vietnaminsota-äänipaketti. On aidot ja munakkaat aseiden äänet aina vietnamilaisten oikeita puheensorinoita ja viidakossa sirittäviä hienäsirkkoja myöten. Lisäksi peli tarjoaa uutena ominaisuutena mahdollisuuden kuunnella sotimisen aikana musiikkiakin, mikä oli omasta mielestäni varsin tervetullut uudistus. Mukaan onkin ympätty 16 kappaletta klassisia, useista Vietnamin sota- elokuvistakin tuttuja kipaleita. Mukana on muun muassa Ride of the valkyries, Surfin’ bird, Somebody to love, Wild thing, Hush ja niin edelleen. Pelaajalla on myös mahdollisuus kuunnella pelissä omia Mp3-muotoisia musiikkejaankin, tosin Mp3-musiikit ja pelin alkuperäiset eivät toimi samanaikaisesti.

Musiikkia voi soittaa pelin kaikissa härveleissä aina jeepistä helikoptereita myöten. Kivana yksityiskohtana muut pelaajat(niin viholliset kuin omatkin)kuulevat pelaajan soittaman musiikin, kun tämä huristaa esimerkiksi tankilla ohitse. Tässä piileekin se pieni vaara, että jos soittelee musiikkeja vihollisen läheisyydessä niin tulee nämä aivan varmasti äkkäämään radiota huudattavan vihollisen paljon paremmin kuin äänettömästi lähestyvän. Tosin jenkit ja vietnamilaiset saavat kuunnella samoja kipaleita, joten ei vihollisen ja oman eroa aina välttämättä voi ennustaa. Kaikesta huolimatta pelin äänimaailma ja grafiikka onnistuvat yhdessä luomaan varsin vahvan tunteen siitä, että pelaaja olisi itse Vietnamissa sotimassa mikä tietysti vain lisää immersiota pelatessa.