Battletoads arvostelussa

Nintendon kanssa monen pelin osalta yhteistyötä aikoinaan ehnyt brittiläinen Rare oli parhaimpina vuosinaan varsinainen kultakaivos. Super Nintendon julkaisupeli Donkey Kong Country sekä sen jatko-osat, GoldenEye 007, Killer Instinct sekä muun muassa Battletoads olivat kaikki Raren luomia hittisarjoja.

Rare päätyi Microsoftin ostamaksi vuonna 2002 ja vaikka monet ajattelivat ja toivoivat Raren kultaisen kosketuksen siirtyvän tuohon aikaan Xboxin alustalle, niin ei suoranaisesti käynyt. Pelit, kuten Grabbed by the Ghoulies, Conker: Live & Reloaded sekä esimerkiksi Viva Pinata -sarjan pelit olivat pelattavia, mutta eivät varsinaisia myyntihittejä. Tuntuukin siltä, että isommat paukut jäivät näkemättä ja Rare ajautui enemmän tai vähemmän Kinect-pelien kehittäjäksi.

2015 julkaistu Rare Replay antoi toivoa paremmasta tulevaisuudesta, kun Microsoft julkaisi Xbox Onelle Raren vanhojen pelien kokoelman, muun muassa parin Battletoads-pelin kera. Raren oikeaa paluuta on kuitenkin jouduttu odottamaan noistakin ajoista vielä viitisen vuotta. Odotellessamme saimme merirosvopelin Sea of Thieves.

Vasta nyt pääsemme todistamaan uutta Battletoads-sarjan peliä, joka kantaa nimeä Battletoads – eikä sekään ole ikävä kyllä Raren omaa käsialaa. Kehityksestä on vastannut ensikertalainen DlaLa Games, jonka kanssa Rare on tehnyt jonkin tason yhteistyötä.

Battletoads-sarjan pelejä julkaistiin aikoinaan isoille konsoleille kolme, joista yksi oli kahden pelisarjan sekoitus Battletoads/Double Dragon, minkä lisäksi neljäntenä pelinä ja vain pelihalleissa nähtiin mainio beat ’em up Battletoads Arcade. Viimeksi mainittu pelikin löytyy Rare Replay -kokoelmalta.

Millainen on tuore Battletoads? Kyseessä on Microsoftin ”play anywhere” -sarjaan kuuluva julkaisu, joten Xboxin ohella peliä voi pelata myös Windows 10 -tietokoneilla. Arvostelun ohessa oleva video on kaapattu PC:llä, vaikka pelasin peliä pääasiassa Xboxilla. Minkään tason visuaalisia kuin pelilisiäkään eroavaisuuksia näillä kahdella versiolla ei kuitenkaan ole.

Tutun kolmikon uusi loikka

Peli alkaa siitä, kun tuttu sammakkokolmikko Rash, Zitz ja Pimple ovat olleet bunkkerissa vankina jo lähemmäs 30 vuotta. Vapauduttuaan, kolmikko lähtee pieksemään arkkivihollistaan Dark Queenia, mutta kuinkas ollakaan vahoilla verivihollisilla on uusi yhteinen vihollinen. Sehän vaatii yhteistyötä!

Sammakot saavat jälleen oivan tekosyyn lähteä tekemään sitä mitä parhaiten osaavat; beat ’em up! Pelattavuudeltaan Battletoads on klassista sivuttain scrollaavaa mättämistä 2.5D -pelimaailmassa. Tai ainakin niin olisi voinut olettaa ja toivoakin.

Pääosin pelaaminen ja ruutujen putsaaminen pahiksista soljuu perinteiseen malliin, eli hakataan ruutu tyhjäksi vihollisista, jonka jälkeen voidaan taas edetä. Kullakin hahmolla on omat mukavan monipuoliset liikesarjansa ja kukin on nopeudeltaan vähän eri tasoa. Siksi kullakin sammakolla pelaaminen tuntuu riittävän erilaiselta – hahmojen nopeudessa on eroa, joskaan varsinaista käytännön eroa ei voimakkuudessa tuntunut olevan. Kullakin hahmolla on omat normaaliliikkeet, erikoisemmat liikkeet sekä B-nappulalla pohjassa pidettävä superisku.

Peliä voi perinteiseen arcade-malliin pelata yksinpelinä tai paikallisesti kolminpelinä. Yksinpelatessaan pelaaja voi vaihdella kolmen sammakon välillä, niin kauan, kun ne ovat mukana taistelussa. Kanveesiin kaaduttuaan kukin sammakko saa respawn-ajan ja mikäli kaikki sammakot sammuvat, joutuu koittamaan uudelleen viimeisimmästä checkpointista.

Parhaimmillaan meno on totta kai kaksin- tai kolminpelinä, mutta Battletoads on ihan kelpo viihdettä myös yksinpelinäkin – ainakin niiden beat ’em up -tasojen osalta. Battletoadsin suurin ongelma piileekin siinä, että satunnaispelaajat kuin suurimmat fanitkin varmasti odottivat ja olettivat pelin olevan sivuttain srcollaavaa beat’ em uppia Battletoads Arcaden tapaan, aivan kuten pelin pressikuvistakin voidaan olettaa.

Turpiin vaan ja minipelaamaan

Pelin 22 tasoa jakautuu neljään lukuun, mutta näistä tasoista oikeasti vain kourallinen oikeasti on beat ’em up -genren meininkiä. Toki mukaan on laitettu DlaLa Gamesin oma, moderni 3D-versio kuuluisasta (tai surullisenkuuluisasta) turbotunnelista, joka ei kuitenkaan ole vaikeudeltaan isänsä tasoa. Battletoadsin minipelit eivät kuitenkaan jää siihen. Tarjolla on sammakkoversio kivi-sakset-paperista, mutta myös twin stick shooteria, turbotunnelin kaltaista kuolettavaa kelkkailua, sivulta kuvattua tasohyppelyä, kuvioiden paikalleen asettelua ja sen sellaista. Näitäkään ei ole ripoteltu tasaisesti hakkailuosioiden väleihin, vaan kun beat ’em up loppuu, alkaa minipelien vyörytys.

Toki Geometry Warsia muistuttava twin stick shooter -osio sinänsä on ihan hauska – jos olisin tullut sellaista pelaamaan. Allekirjoittanut janosi kuitenkin beat ’em uppia, mutta sen sijaan annettiinkin pelattavaksi tasohyppelyä siirreltävine laatikkopuzzleineen. Myöskään beat ’em up -osioiden sisään sullotut hakkerointiminipelit eivät ole omiaan nostattamaan pelimeininkiä. Lukittujen ovien hakkeroinnit tuntuvat turhanpäiväiseltä täytteeltä ja pelin keinotekoiselta pitkittäjältä. Pelin 22 tasoa muutamine välibosseineen kun eivät loppujen lopuksi vaadi kovin pitkäkestoista pelaamista ja pelistä kuitenkin pyydetään pariakymmentä euroa MS Storessa.

Jostain kumman syystä Battletoadsin suunnittelu ja sen markkinointi onkin mennyt allekirjoittaneen mielestä hieman pieleen. Joko budjetti on ollut hyvin pieni, tai ei yksinkertaisesti ole osattu päättää kuka tai ketkä ovat pelin kohderyhmää. ”Villejä ja erilaisia peliosioita kaikentyyppisille pelaajille!” on yksi pelin tuotesivun mainoslauseista. Niinpä niin.

Pieni budjetti tuntuisi paistavan myös pelin visuaalisessa ulosannissa. Unityllä tehdyn pelin grafiikka sinänsä on toimivaa ja värikästä – sammakot on hauskasti animoituja ja taustat ovat toimivia ja grafiikka värikästä. Välipätkät sen sijaan muistuttavat hauskan piirroselokuvan sijaan tylsää, kehittyneempää flash-animaatiota, jossa heitetään liian kuivaa läppää. Välipätkät haluaakin melkeinpä ohittaa suoralta käsin.

Taustalla soiva, etenkin beat ’em up -tasoissa kuuluva taistelumusiikki on hyvää ja toimivaa, mutta raidat alkavat toistamaan nopeasti itseään ja samat kappaleet soivat useammassa tasossa muutenkin. Ääninäyttely on toimivaa, mutta sammakoille ei ole annettu oikeastaan mitään sen kummempaa järkevää sanottavaa – pelin huumori ei yksinkertaisesti toimi.

Loppusanat

Kokonaisuutena Battletoads on pettymys. Sen toimivat, joskin ehkä samaan aikaan itseään toistavat beat ’em up -osiot ovat pelin parasta antia ja etenkin kaveriporukassa, mutta kun sitä pelattavaa on niin vähän. Loppuosa pelistä on tungettu täyteen jos jonkinlaista yhdentekevää minipeliä ja kokonaan toiseksi peliksi muuttavaa 2D-tasohyppelyä, joka asettaa kyseenalaiseksi pelin koko hintalapun. Xbox ja PC-version osalta on aivan sama kumpaa pelaa, sillä eroja ei ole. Jos epätoivoisesti kaipaat uutta Battletoadsia, ei vaihtoehtoja juuri ole, mutta mikäli kaipaat yksinkertaisesti laadukasta beat ’em up -peliä, suuntaisin katseeni mieluummin nautinnollisemman ja melko tuoreen Streets of Rage 4 -pelin suuntaan.