Kovin montaa hyvää tasohyppelyä ei ainakaan vielä ole Xboxilla nähty. Tätä puutetta yrittää paikata japanilainen Artoon Xboxille yksinoikeudella tekemällään Blinx: The Time Sweeper pelillä. Pelin pääosassa häärii oranssinvärinen kissa Blinx, joka satojen muiden kissojen tavoin työskentelee aikatehtaalla aikasiivoojana estämässä mahdollisia aikavuotoja ja ajan väärinkäyttöjä, jotta tavalliset ihmiset saisivat elää elämänsä rauhassa eivätkä joutuisi kokemaan mitään aikamullistuksia.
Pelin alkaessa siannäköiset pahikset kaappaavat prinsessan ja päästävät aikahirviöt eräässä maailmassa valloilleen. Blinx tuntee velvollisuuden piston sydämessään ja lähtee tätä pelastamaan läpi aikahirviöiden kansoittaman maailman. Peli käsittää noin 40 kentää, jotka kaikki jakaantuvat lyhyisiin kolme leveliä plus pääpomon käsittäviin episodeihin joita on kaiken kaikkiaan yhdeksän. Jokaisesta kentästä löytyy tietty määrä erilaisia hirviöiksi muuttuneita aikakristalleja jotka pelaajan pitää kukistaa. Nämä aikahiviöt hoidellaan pois päiväjärjestyksestä imuroimalla Blinxiltä löytyvän “aika-imurin” avulla kentissä ympäri kenttiä ripoteltuja erinäisiä roskia kuten tynnyreitä, puunrunkoja ja penkkejä imurin kätköihin ja sen jälkeen käyttämällä roskia ammuksina hirviöitä vastaan samalla muuttaen ne takaisin alkuperäisiin olomuotoihinsa kristalleiksi.
Kristalleista ei ole pelissä pelaajalle pelkkää haittaa, vaan pelin idea pyörii juuri suurelta osin näiden kristallien ympärillä ja niistä onkin päinvastoin erittäin paljon hyötyä pelin aikana. Blinx osaa nimittäin leikkiä ajana kanssa ja niinpä kun pelaaja kerää oikeita kristalliyhdistelmiä, saa hän siitä palkkioksi joko yhden tai kaksi ajanhallintamahdollisuutta.
Erilaisia ajanhallintamuotoja on viisi ja ne ovat takaisinkelaus, pikakelaus, tauko, nauhoitus ja hidastus ja jokaisen näiden saaminen riippuu aina siitä kristalliyhdistelmästä minkä on onnistunut keräämään. Ajanhallinta ei vaikuta pelin sankariin itseensä ollenkaan joka nyt tietysti on melkeinpä itsestäänselvyys, mutta ajattelinpahan nyt kuitenkin tämänkin seikan mainita. Takaisinkelauksesta on hyötyä mikäli pitää esimerkiksi korjata jokin rikki mennyt asia, kuten silta vaikkapa. Takaisinkelaamalla aika menee taaksepäin ja samalla korjaantuu silta tällöin käden käänteessä jonka jälkeen pelaaja voi sitä käyttää ja niin edelleen. Pikakelauksella taasen voi nopeuttaa peliä, jolloin kaikki paitsi itse Blinx liikkuu nopeutettuna. Hidastus on käytännössä sama kuin pikakelaus, mutta toki vain vaikutus tässä on päinvastainen. Hidastuksella voi sitten hidastaa ajankulun todella hitaaksi ja tauko-ominaisuudella voi pistää koko ajan pysähdyksiin.
Nauhoitus onkin sitten hieman mielenkiintoisempi, sillä kyseisellä ominaisuudella voi nauhoittaa tietyn pituisen pätkän omia tekosiaan ja heti nauhoituksen loputtua peli toistaa sen automaattisesti, jolloin Blinxistä irtautuu “haamu”, joka toistaa samat asiat kuin mitä pelaaja nauhoitushetkellä teki. Nauhoituksellekin on oma tarkoituksensa ja esimerkiksi tietyssä vaiheessa peliä on tätä ominaisuutta hyödynnettävä kun on kaksi nappulaa joita kumpaakin pitäisi käyttää ja samalla päästä nopeasti sulkeutuvista ovista kulkemaan, joten on niin sanotusti revettävä kahteen eri paikkaan.
Myös pelaajan kuoltua ajan manipulointi näyttelee isoa roolia pelissä, sillä pelaaja ei joudukaan sen jälkeen kentän alkuun tai vastaan tulleeseen checkpoint kohtaan, vaan niin kauan kuin elämiä riittää kelautuu Blinx automaattisesti noin viisi sekuntia taaksepäin ajassa jolloin pelaaja pääsee yrittämään uudelleen kohtaa jossa kuoli ja mahdollisesti välttää tekemästä samaa virhettä, joka johti kuolemaan edellisellä kerralla.
Pelattavuudeltaan pelin kentät ovat melko samanlaisia ja tukeutuvatkin käytännössä samaan kaavaan: hypitään ja pompitaan, imuroidaan “jätteitä”, muutetaan tietty määrä aikahirviöitä takaisin kristalleiksi, kerätään kristalleja sekä kultaa(jonka käyttötarkoitus selviää alempana), käytetään ajan manipulointi ominaisuuksia hyväksi ja edetään seuraavaan ruutuun aikaportin kautta sekä jokaisen episodin päätteeksi kukistetaan isompi vastustaja. Jokaista kenttää yhdistää myös samankaltaisessa päämäärässä niiden melko lyhyt pituus. Kentät nimittäin ovat aika lyhyitä pyrähdyksiä, joissa ei yleensä kauaa nokka tuhise kun pääsee jo seuraavaan, ellei sitten joudu maistamaan omaa lääkettään ja saamaan esimerkiksi puiston penkkiä naamaan. Toisaalta pidemmälle kun pelissä pääsee niin joutuu enemmän pelaamaan ajanhallintaominaisuuksien kanssa ja muutenkin miettimään hieman enemmän mitä seuraavaksi pitäisi tehdä ja vielä kun jokaisen levelin kymmenen minuutin aikarajoituskin hiostaa. Eli hyvä vaan etteivät ole niin kamalan pitkiä. Pelin kenttien lyhyyttä kuitenkin siitä huolimatta kompensoi ainakin hiukan se, että kentillä on uudelleen pelun arvoa sikäli, että kenttiin on piilotettu kissanpäillä varustettuja bonusmerkkejä, jotka kaikki kerättyään pitäisi tiedossa olla jonkinlainen..Bonus.
Vaikkakin pelissä silloin tällöin tuleekin kuoltua, niin ei pelissä kovin haastava vihollisen tekoäly ole. Viholliset, eli nämä aikahirviöt “partioivat” tiettyä reittiään kentässä ja usein vasta kun pelaaja menee aivan viereen ammuskelemaan niin viholliset lähtevät perään tai yrittävät puolustautua. Karkuunkaan ei tarvitse kovin kovaa juosta, sillä erilaiset pallo-oliot ja kuumapallon kyydissä matkustavat mustekalat eivät ole mitään kovin nopeita jaloistaan.. Jos niillä nyt sellaisia edes onkaan. Vaaran uhka on muutenkin usein sekunneissa ohi, kun pelaaja kerran pari täräyttää roskat hirviön naamalle, sillä hirviöt kestävät ainoastaan yksi tai kaksi osumaa jonka jälkeen ne voi rauhassa kerätä maasta. Toisaalta pelaajakaan ei kestä kuin yhden osuman ja Artoon on muutenkin luottanut laadun sijasta määrään, eli jossain vaiheessa vihollisia onkin vastassa kerralla aina enemmän jolloin kuolemia pakostikin tulee ajoittain, eli aivan läpihuutojutuksi ei peli jää. Sen verran rennon hauskaa Blinx: The Time Sweeperiä kuitenkin edellä mainitusta on kuitenkin pelata, että harvemmin pelin aikana tuli päästeltyä ärräpäitä suustaan kuoltuaan tai ajan loputtua.
Jokaisen episodin aikana pelaaja pääsee käymään myös kaupassa, josta voi sitten ostaa kenttien varrelta keräämillään kultahipuilla erilaisia tavaroita. Tarjolla on parempia ja tehokkaampia imureita, lisäelämiä, pommeja, isompia “imuripusseja” sekä uusia asusteita joista jälkimmäisin ei tosin vaikuta muuhun kuin Blinxin ulkonäköön mitenkään. Kauppa on ihan kätevä juttu, sillä vaikka alkupään ainakin kolme ensimmäistä episodia ovat yltiöpäisen helppoja eikä tekoälykään ole niin kamalan kovatasoinen, niin peli vaikeutuu silti pidemmälle päästessä ja niinpä tehokkaammat imurit ynnä muut tulevat kyllä tarpeen.
Pidemmälle kun pääsee niin ei peli vaikeudu pelkästään pelin vihollisten osalta, vaan myös kentät muuttuvat vaikeammiksi sisältäen enemmän ja enemmän vaikeampia hyppelykohtauksia erilaisilla alustoilla, sekä kohtia joissa on pakko hyödyntää ajanmanipuloimista että pääsisi eteenpäin. Onneksi kuitenkin Blinxin kontrollit on hiottu viimeisen päälle varsin tarkoiksi, mutta samalla kuitenkin simppeleiksi. Blinx osaa imuroimisen lisäksi hyppiä joko tavallisia hyppyjä tai jos kaksi kertaa painaa hyppynappulaa niin kissa vetää voltin ja hyppää tällöin toki korkeammalle. Ohjaimen vasemmalla tatilla liikutetaan kissaa ja oikealla voi halutesaan pyörittää kuvakulmaa. Liipaisimella hoituukin sitten roskien imuroiminen/ampuminen ja B:llä saa auki ajanhallintavalikon josta voi sitten tatilla halutessaan valita käyttöön jonkin niistä.
Graafisesti pelissä pistää silmään heti sen varsin värikäs grafiikka ja enkä nyt sanoisi, että negatiivisessa mielessä. Grafiikka istuu muun pelin sekaan hyvin ja näyttää varsin hyvätasoiselta lukeutuen yhdeksi hienomman grafiikan omaavaksi Xbox-peliksi. Ympäristöjen visuaalisuudessa on uskallettu käyttää mielikuvitusta ja graafinen tyyli onnistuukin olemaan jotenkin erikoinen.
Jotain erikoista onnistuu olemaan myös visuaaliset erikoisefektit, jolla pelin ajanhallinta ja sen tapahtuminen käytännössä kerrotaan pelaajalle selvästi. Tuntuu todella hienolta katsoa kun peli alkaa esimerkiksi kuoleman jälkeen kelautua itsestään taaksepäin(asianmukaisen takaperin pyörivän äänen säestämänä)näyttäen kaiken mitä pelissä tapahtui ja antaen pelaajan jatkaa muutamaa sekuntia ennen kohtalokasta hetkeä.
Peli-alueiden lisäksi myös Blinx kuin aikahirviötkin ovat yksityiskohtaisia ja omaperäisesti piirrettyjä hahmoja. Blinx on eittämättä joukosta erottuva pelisankari, joka voisi yhtä hyvin toimia vaikka Xboxin maskottina, jota Microsoft on tässä ilmeisesti ainakin jollain asteella yrittänytkin hakea. Vihollisten osalta taas niiden edellä mainittujen pallojen ja mustekalojen lisäksi pelaaja saa vastaansa myös esimerkiksi sammakoita, jättimäisen kalan ja niin edelleen.
Äänipuoli tuo mieleen kuin jonkin Nintendon Super Mario pelin ja niin musiikki kuin kristallien keräämisestä lähtevät kilahdusäänetkin aina Blinxin “riemunkiljaisua” myöten tuovat mieleen kuuluisan putkimiehen ja kyseisen tyylinen äänimaailma uppoaa yhtä hyvin myös Blinxin maailmaankin. Tätä en tosin niin kamalasti ihmettele, sillä onhan sekä Blinx että Mario kummatkin japanilaisten keksimiä, joten toki kulttuurillinen tyylisuuntaus on yhtenevä. Musiikkiakin pelistä löytyy ja se sopii niin ikään peliin ja vaikka erilaista musiikkia jokaiseen episodiin ja leveliin löytyykin niin se pitää silti oman linjauksensa eikä tullutkaan missään vaiheessa sellaista tunnetta, että musiikki olisi ollut sopimatonta pelin yleistunnelmaan.
